Kutsulle kuuliaisena

Tanti keskustelee Länsi-Kalimantanin kieliryhmään kuuluvien kääntäjien kanssa.
Aamuhartauden aikana lauletaan.
Tanti

Indonesiassa syntynyt ja seurakuntaperheen keskellä kasvanut Ristianti ”Tanti” Puspita Sari koki jo varhaisessa kutsua raamatunkäännöstyöhön, mutta tie on ollut pitkä ja haastava. Tanti on pysynyt kuitenkin kaikesta huolimatta kuuliaisena kutsulleen.

”Kun äitini odotti minua, vanhempani menivät ennustajan pakeille”, Tanti kertoo. ”Isän riemuksi he saivat kuulla, että saisivat pojan. Kun sitten synnyin, isä kiukustui. Hän toivoi minusta niin kovasti poikaa, että minusta tuli poikatyttö.”

Tanti koki Jumalan rakkauden omakohtaisesti 14-vuotiaana. Retriitissä pidetty saarna muutti hänen elämänsä ja viitoitti hänen tietään raamatunkääntäjäksi. ”Pastori puhui Jumalasta rakastavana isänä, joka hyväksyy lapsensa sellaisenaan. Siihen asti olin ajatellut, että minun pitäisi tehdä jotakin, jotta Jumala olisi tyytyväinen minuun. Se johtui siitä, että pidin Jumalaa oman isäni kaltaisena. Minusta tuli todellinen kristitty vasta kun ymmärsin, mitä ’isä’ merkitsee.”

Jumalan armon avulla

Lukion käytyään Tanti meni teologiseen seminaariin. Kerran hänen tunnillaan vieraili eräs Wycliffe-järjestön raamatunkääntäjä, joka oli kotoisin Australiasta. Tapaamisella oli kauaskantoinen vaikutus.

Saatuaan tietää, että Tanti osasi hiukan englantia, vierailija leipoi hänestä tulkin iltapäivällä pidettävään jumalanpalvelukseen. Ei auttanut, vaikka Tanti selitti, ettei ollut koskaan ennen tulkannut!

Tanti ei ollut koskaan opiskellut englantia koulussa. Siitä huolimatta hänen onnistui välittää sanoma kuulijoille. ”En tiedä, miten!” hän sanoo. ”Joku sanoikin: ’Puhuit Jumalan armon avulla.’ Se sai minut miettimään — olisiko Raamatun kääntäminen sitä, mitä Herra halusi minun tekevän?”

Tanti keskusteli opinto-ohjaajansa kanssa ja tutustui hänen kauttaan Nitya Travisiin, kansallisen Kartidaya-raamatunkäännösjärjestön keulahahmoon. Siihen aikaan Nitya toimi järjestön johdossa. Kartidaya-järjestö tukee indonesialaisten kielivähemmistöjen kielen ja kulttuurin tutkimusta, lukutaidon opetusta ja raamatunkäännöstyötä. Sen indonesialaiset työntekijät haluavat viedä Jumalan sanan kaikkialle Indonesiaan.

Kun Tanti oli keskustellut Nityan kanssa, hän tiesi löytäneensä kutsumuksensa. Ennen työskentelyn aloittamistaan hän kuitenkin valmistui, sai stipendin ja opiskeli lisää. Sitten hän meni naimisiin ja sai ensimmäisen lapsensa. Vasta vuonna 2004 Tanti alkoi opettaa Kartidayan työntekijöille kulttuurienvälistä työtä.

Ei aikaa hukattavaksi

Tanti teki nyt työtä, jolla oli merkitystä raamatunkäännöstyön kannalta. Toisaalta hän koki, että Jumalalla oli suuremmat suunnitelmat hänen varalleen. ”No, ehkä myöhemmin”, hän ajatteli.

Tantin äidin kuolema vuonna 2009 oli taitekohta. ”Silloin minulle valkeni, että kuolema voi osua kohdalleni hetkenä minä hyvänsä, eikä toista tilaisuutta välttämättä tulekaan.” Pohdiskelin: ’Kun pääsen taivaaseen, mitä kadun eniten? Sitä, etten kääntänytkään Raamattua.’”

Koska aikaa ei ollut hukattavaksi, Jumalan kutsuun tuli vastata. Tanti päätti mennä työnantajansa järjestämälle kielitieteen kurssille voidakseen ryhtyä raamatunkääntäjäksi. Siihen tarkoitukseen sopisi uusi Länsi-Kalimantanin kielihanke, jonka piiriin kuului raamatunkäännöstyö kuudelle paikalliselle kielelle, joita olivat hakka, jagoi, ot-danum, belangin, mualang ja ahe/kanayatn.

Kuuliaisuus kutsulle

Hankkeeseen osallistuminen olisi vaatinut veronsa. Perheen olisi pitänyt muuttaa Jakartasta 800 kilometrin päähän Länsi-Kalimantaniin kahden pienen lapsen kanssa. Tantin puoliso, paikallisen seurakunnan pastori, ei kokenut, että Jumala olisi kutsunut häntä muuttamaan. Puolisot joutuivat keskinäiseen ristiriitaan, sillä kumpikin halusi toimia elämässään Jumalan tahdon mukaan.

Kun Tanti otti asian esiin, työnantaja tuli häntä vastaan. Tanti matkustaisi käännösryhmän luo aina kolme viikkoa kerrallaan kestävään työpajaan, jonka aikana käännösluonnoksia paranneltaisiin Tantin ja muiden työntekijöiden antaman palautteen avulla.

Tanti uskoi kyllä asiaansa, mutta hän kävi edelleen sisäistä kamppailua. Hän oli huolissaan siitä, miten järjestely vaikuttaisi heidän tunteisiinsa, ja siitä, miten ihmiset paheksuivat sitä, että hän edes harkitsi eroa perheestään.

”Läheinen ystävä ryöpytti: ’Olet mennyt naimisiin, ja sinun on unohdettava mielihalusi. Jos olet niin itsekäs, että jätät perheesi tehdäksesi oman pääsi mukaan, saatat lapsesi vihaamaan Jumalaa.’  Uskoin kuitenkin, että Jumala oli varmasti kaiken takana — Hän oli avannut oven, ja mieheni tuki minua —  mutta olin pyörällä päästäni ja tunsin syyllisyyttä aikeistani. Pyysin, että Herra auttaisi minua ratkaisemaan asian.” Puoliso sanoi: ”Jos tämä on Jumalasta, meidän täytyy olla Hänelle kuuliaisia, vaikka se olisi vaikeaa.”

Miehensä sanoista rohkaistuneena Tanti varasi lennon Länsi-Kalimantanin maakunnan pääkaupunkiin Pontianakiin, eivätkä epäilykset enää kalvaneet häntä. ”Tiesin, mikä Jumalan tahto oli. Hän auttaisi ja vahvistaisi minua aloittamaan työn.”

Uskon koetus

Tanti oli tuskin saanut työn hallintaansa, kun hänen uskonsa joutui jälleen koetukselle, tällä kertaa odottamattoman raskauden vuoksi. Tanti mietti: ”Miksi juuri nyt?”

Näihin aikoihin Tanti kuuli saarnan Jeesuksen äidistä. Hän ymmärsi, että mikäli Maria oli selviytynyt avioliiton ulkopuolisen äitiyden poltinmerkistä täyttääkseen tehtävänsä Jeesuksen äitinä, myös hän kykenisi kulkemaan Jumalan johdatuksessa, olivatpa olosuhteet mitkä hyvänsä.

”Maria sanoi Jumalalle: ’Minä olen Herran palvelijatar. Tapahtukoon sinun tahtosi.’  Jumala tuntui kysyvän minulta: ’Rakastatko työtäsi vai minua? Rakastatko työtäsi enemmän kuin minä rakastan sitä? Jos rakastat minua ja luotat minuun, silloin kaikki on kunnossa.’  Tulin katumukseen, ja vauva on koitunut meille siunaukseksi.”

Kolmatta lastaan odottanut Tanti kävi töissä seitsemännelle kuulle asti. Tyttären synnyttyä hän oli poissa kahdesta työpajasta, mutta on sen jälkeen palannut työtehtäviensä ääreen.

Tilaisuuden tullen Tanti opettaa lapsilleen, miten tärkeää on kääntää Raamattua. Kun tytär täytti kolme vuotta, Tantin piti jäädä pois hänen syntymäpäiviltään. ”Kysyin: ’Onko sinusta mukavaa kuunnella Raamatun kertomuksia? Sellaisia kuin Aabraham ja Nooa?’  ’On’, lapsi vastasi. Silloin selitin: ’Balanginit eivät voi kuunnella niitä, sillä ne ovat vierasta kieltä. Äidin pitää auttaa heitä, niin että he voivat kuunnella Raamatun kertomuksia.’ Lapsi itki, mutta sanoi: ’Hyvä on.’ Saatoin vain ihmetellä, millaista työtä Jumala teki perheessäni.”

Raamattu tuleville sukupolville

Paikalliset uskovat ovat avainasemassa, kun Jumalan sanaa levitetään koko maahan. Tanti voisi ottaa enemmän vastuuta ja ohjata vaikkapa kokonaista kielihanketta, mikäli saisi lisäkoulutusta.

Tarvetta riittää, sillä Länsi-Kalimantanissa puhutaan kymmeniä kieliä ja Jumalan sana uupuu vielä sadoilta tuhansilta. Tanti suhtautuu tulevaisuuteen luottavaisesti, vaikka työ on vasta käynnistynyt.

”Nykyisen sukupolven lisäksi myös tulevat sukupolvet hyötyvät Raamatusta”, Tanti uskoo. ”Nyt ihmiset kertovat kaikenlaisia taruja. Kun he saavat äidinkielisen Raamatun, he voivat siirtää lapsilleen toisenlaisen kulttuuriperinnön. Toivon mukaan heidän tarinansa aaveista ja jumalista vaihtuvat kertomukseen Jumalasta, Jeesuksesta.”

 

Teksti Mary Tindall, kääntänyt Kirsi Korhonen

Kuvat Marc Ewell