Tyhjä sivu edessäni. 

Monta päällekkäin. 

 

 

 

Vain valkoinen paperi. Valkoinen, tai vaalea, ohut paperi. 

Vai onko sittenkään? Jokin musta kuvio kiertää sivulla. Siristän silmiäni. En saa selvää.

No nyt. 

Kirjaimia! Peräkkäin. Ne muodostavat varmasti sanoja. 

 

Sanoja. Nyt näen. Jotkin sanoista ovat tuttuja. Ainakin etäisesti. Toiset ovat minulle vain kirjaimia peräkkäin. Tunnistan muutaman sanan. Rakasti. Kuoli. Joku rakasti ja kuoli sen takia. Mitä se merkitsee? 

Vaikuttaa, että paperilla olevilla sanoilla on jokin isompi merkitys, mutta en ymmärrä sitä. Osaan kyllä yhdistää joitakin kirjaimia ja tuottaa äänteitä, mutta en saa selvää merkityksestä. Kirjaimet  i r t o a v a t  toisistaan. Sanat  h ä v i ä v ä t  paperiin. Se on yhtä kuin tyhjä sivu minulle. 

Mitäpä tuolla on väliä, jos en saa siitä selvää.

Juuri tämän takia teemme raamatunkäännöstyötä. Jotta näin ei kävisi. 

Ellen tuntisi kieltä, jolla teksti on kirjoitettu. Ellen osaisi lukea sitä. En voisi ymmärtää. Se olisi kuin tyhjä sivu.

Käännämme toivoa, jotta sivut, sydämet ja elämät eivät jäisi tyhjäksi. 

 


Teksti: Milka Myllynen

 

 

Kategoriat: Blogi