Olen aina pitänyt sanoista, kielestä ja viestinnästä. Minulla ei ollut pitkään oikein mitään näkyä käyttää näitä lahjoja kristillisessä työssä. Mutta noin 10 vuotta sitten aloin tuntea vetoa jättää maallinen urani ja panostaa jonkinlaiseen kristilliseen työhön. Kun mietin, mitä se voisi olla, huomasin nopeasti, että raamatunkäännöstyö sopisi hyvin Jumalan minulle antamiin kiinnostuksen kohteisiin ja kykyihin.
Olen tällä hetkellä Darwinin kaupungissa Australiassa ja työskentelen selkokielisen Raamatun käännöstyössä yhteistyössä Australian alkuperäiskielten yhdistyksen kanssa. Alunperin suunnittelin tekeväni työtä SIL:n kanssa Etiopiassa, mutta olin Etiopiassa vain kymmenen päivää ennen kuin koronapandemia alkoi ja Wycliffe ryhtyi kutsumaan ulkomailla olevia työntekijöitään takaisin. Koska olin kentällä niin uusi ja SIL:n toimisto ja kielikoulu suljettiin, oli helppoa (vaikkakin pettymystä aiheuttavaa) päättää lähteä Etiopiasta ja odottaa pandemian päättymistä tutummassa ympäristössä.
Suunnistin Brittein saarille, jossa pidin seuraa äidilleni useiden koronasulkujen aikana ja jatkoin (edelleen jatkuvaa= kirjankirjoitusprojektiani. Kirja perustuu tutkimukseen, jota tein raamattuopistossa Jobin ystävistä – noista kuuluisista surkeista lohduttajista. Kirjassa kysyn, mitä merkitsee olla hyvä lohduttaja. Tarkoituksena on oppia Jobin ja hänen ystäviensä kokemuksesta ja auttaa tavallista kristittyä olemaan valmis lohduttamaan kärsivää sekä myöntätuntoisesti että raamatullisella selkeydellä.
Kun vuosi 2020 oli päättymässä ja Etiopiaan lähtö näytti yhä epävarmalta, aloin keskustella Wycliffen kanssa mahdollisuudesta tehdä väliaikaista työtä Australiassa. Minulle ehdotettiin selkokielistä projektia, johon voisin mennä mukaan tarvitsematta edeltäviä kieliopintoja tai pitkää tutustumista kulttuuriin. Olin hyvin kiitollinen tästä mahdollisuudesta ja olen pitänyt kovasti tiimiin kuulumisesta Australiassa.
Kun näemme koronaviruksen aiheuttaman tuhon ympäri maailmaa, voimme ihmetellä, mitä Jumala ajattelee ja tekee keskellä niin suurta kärsimystä. Pandemia sai minut todella ajattelemaan konkreettisemmin mitä merkitsee, että Jumala hallitsee kaikkea tuskan täyttämässä maailmassa.
Pidän siitä, miten Raamattu usein muistuttaa meitä siitä yksinkertaisesta totuudesta, että Jumala on Jumala ja me emme ole. Jobin kirja on tästä hyvä esimerkki. Luvun 26 jakeessa 14 Job muistuttaa, miten Jumala hallitsee täydellisesti luomakunnan suunnattomia, eteerisiä puolia. Lopuksi Job sanoo: ”Mutta kaikki tämä antaa vain aavistuksen hänen mahdistaan, me kuulemme hänestä vain hiljaisen kuiskauksen.” Miten emme voisi luottaa tällaiseen Jumalaan ja levätä hänessä?
Rukoilisitko
- että Jumala johdattaisi saamaan aikaan käännöksen, joka on hänen totuutensa mukainen ja samalla selkeä ja lukijoiden ymmärrettävissä.
- että evankeliumi motivoisi minua ja olisi voimani lähteenä enemmän kuin rakkauteni raamatuntekstien analysointiin ja sanankäyttöön.
- että tietäisin, mitä tehdä tulevaisuuden suhteen – palvelisinko lopulta Etiopiassa vai jatkaisinko pitkäaikaisessa työssä Australian alkuperäiskielien puhujien parissa.
Susanna Baldwin
Käännös: Riitta Bonny
