Äidin­kie­li­sen lap­si­työn kehit­tä­mi­nen kalum­pan­gin, moan, sum­ban, mama­san ja bam­ba­min ja tabu­la­ha­nin kie­lil­lä Indo­ne­sias­sa.

Wyclif­fe Raa­ma­tun­kään­tä­jät & Yay­asan Suli­na­ma (pai­kal­li­nen kump­pa­ni)

Mik­si?

Monet indo­ne­sia­lai­set seu­ra­kun­nat toi­mi­vat maan pää­kie­lel­lä. Myös mah­dol­li­nen lap­si­työ tapah­tuu täl­lä kie­lel­lä, jota lap­set eivät puhu koto­naan. Tämä vai­keut­taa las­ten osal­lis­tu­mis­ta, ja Raa­ma­tun sano­ma ja kris­til­li­sen uskon sisäl­tö jää­vät täl­löin lap­sil­le usein etäi­sik­si.

Monil­le Indo­ne­sian vähem­mis­tö­kie­lil­le on kään­net­ty tai kään­ne­tään Raa­mat­tua. Mikä mer­ki­tys näil­lä kään­nök­sil­lä tulee ole­maan Indo­ne­sian seu­ra­kun­nil­le, riip­puu pit­käl­ti sii­tä, kas­vaa­ko uusi suku­pol­vi Juma­lan tun­te­mi­seen oman äidin­kie­len­sä väli­tyk­sel­lä. Äidin­kie­li­nen pyhä­kou­lu aut­taa lap­sia juur­tu­maan Juma­lan sanaan, ja Juma­lan luo­ma poten­ti­aa­li pää­see lap­sis­sa täy­teen kukois­tuk­seen­sa.

Mitä Teem­me?

Wyclif­fe Raa­ma­tun­kään­tä­jät ja indo­ne­sia­lai­nen Yay­asan Suli­na­ma ovat vuo­des­ta 2018 läh­tien kou­lut­ta­vat seu­ra­kun­tien lap­si­työn­te­ki­jöi­tä ja aut­ta­neet äidin­kie­li­sen pyhä­kou­lu­ma­te­ri­aa­lin tuot­ta­mi­ses­sa ensin kalum­pan­gin kie­lel­lä. Toi­min­ta on sen jäl­keen laa­jen­tu­nut ja siir­ty­nyt moan- ja sum­bankie­li­siin seu­ra­kun­tiin.

Lue Sana Lap­sil­le-hank­keen vuo­si­ra­port­ti 2024



Miten voit osal­lis­tua?

Voit tukea työ­tä lah­joit­ta­mal­la. Pys­tym­me laa­jen­ta­maan toi­min­taa vain sii­nä mää­rin kuin lah­joi­tus­ker­ty­mä sen sal­lii.


Talous­ar­vio Sana lap­sil­le ‑hank­keel­le on tänä vuon­na noin 25 000 euroa.

Kii­tos kai­kil­le lah­joit­ta­neil­le! Voi­sit­ko sinä­kin lah­joit­taa Indo­ne­sian las­ten tule­vai­suu­del­le?

Pyhä­kou­lus­sa lap­set oppi­vat Raa­ma­tun ker­to­muk­sia omal­la kie­lel­lään, saa­vat lau­laa ja rukoil­la omal­la kie­lel­lään ja har­joit­te­le­vat myös luku­tai­don alkei­ta omal­la kie­lel­lään. Pyhä­kou­lus­sa lap­set oppi­vat tun­te­maan Jee­suk­sen ystä­vä­nään opet­te­le­mat­ta ensin vie­ras­ta kiel­tä.

Pian sen jäl­keen, kun pyhä­kou­luo­pet­ta­jat alkoi­vat käyt­tää las­ten äidin­kiel­tä kalum­pan­gin­kie­li­ses­sä seu­ra­kun­nas­sa, pyhä­kou­lun kävi­jä­mää­rä kas­voi val­ta­vas­ti. Lap­set jonot­ti­vat sun­nun­tai­sin kirk­koon jo pit­kään ennen pyhä­kou­lun alkua. Pyhä­kou­lus­ta oli tul­lut lap­sil­le kiin­nos­ta­vaa, kun he ymmär­si­vät mitä puhut­tiin. Opet­ta­jat oli­vat aluk­si ihmeis­sään sii­tä, että lap­set alkoi­vat osal­lis­tu­maan itse kes­kus­te­luun ja rea­goi­vat sii­hen, mitä heil­le puhut­tiin. Jot­kut las­ten van­hem­mis­ta oli­vat vai­kut­tu­nei­ta sii­tä, että lap­set oli­vat alka­neet itse rukoil­la uskoen, että Juma­la ymmär­tää hei­tä, vaik­ka he puhu­vat omaa kiel­tään. Äidin­kie­li­nen pyhä­kou­lu onkin saa­nut myös monet aikui­set havah­tu­maan sii­hen, että kris­til­li­ses­sä seu­ra­kun­nas­sa voi­daan käyt­tää kan­san­kiel­tä.

Toi­nen indo­ne­sia­lai­nen kump­pa­nim­me SULUH on pyy­tä­nyt mei­tä aloit­ta­maan kans­saan Sana lap­sil­le ‑toi­min­nan seu­ra­kun­nis­sa, jois­sa puhu­taan mama­san, bam­ba­min ja tabu­la­ha­nin kie­liä. Pys­tym­me aloit­ta­maan työ­tä näil­lä uusil­la alueil­la vain sii­nä mää­rin, kuin saam­me työ­hön uusia lah­joit­ta­jia.