Sana lapsille — seurakuntien äidinkielinen lapsityö Indonesiassa

Äidinkielisen lap­si­työn kehit­tämi­nen kalumpan­gin, moan, sum­ban, mamasan ja bam­bamin ja tab­u­la­hanin kielil­lä Indone­si­as­sa.

MIKSI?

Mon­et indone­sialaiset seu­rakun­nat toimi­vat maan pääkielel­lä. Myös mah­dolli­nen lap­si­työ tapah­tuu täl­lä kielel­lä, jota lapset eivät puhu koton­aan. Tämä vaikeut­taa las­ten osal­lis­tu­mista, ja Raa­matun sanoma ja kris­til­lisen uskon sisältö jäävät täl­löin lap­sille usein etäisik­si. 

Monille Indone­sian vähem­mistökielille on kään­net­ty tai kään­netään Raa­mat­tua. Mikä merk­i­tys näil­lä kään­nök­sil­lä tulee ole­maan Indone­sian seu­rakun­nille, riip­puu pitkälti siitä, kas­vaako uusi sukupolvi Jumalan tun­temiseen oman äidinkie­len­sä väl­i­tyk­sel­lä. Äidinkieli­nen pyhäk­oulu aut­taa lap­sia juur­tu­maan Jumalan sanaan, ja Jumalan luo­ma poten­ti­aali pääsee lap­sis­sa täy­teen kukois­tuk­seen­sa. 

MITÄ TEEMME?

Wycliffe Raa­matunkään­täjät ja indone­sialainen Yayasan Suli­na­ma ovat vuodes­ta 2018 läh­tien koulut­ta­vat seu­rakun­tien lap­si­työn­tek­i­jöitä ja aut­ta­neet äidinkielisen pyhäk­oulu­ma­te­ri­aalin tuot­tamises­sa ensin kalumpan­gin kielel­lä. Toim­inta on sen jäl­keen laa­jen­tunut ja siir­tynyt moan- ja sum­bankielisi­in seu­rakun­ti­in.

LUE SANA LAPSILLE ‑HANKKEEN VUOSIRAPORTTI 2024

Pyhäk­oulus­sa lapset oppi­vat Raa­matun ker­to­muk­sia oma­l­la kielel­lään, saa­vat laulaa ja rukoil­la oma­l­la kielel­lään ja har­joit­tel­e­vat myös luku­taidon alkei­ta oma­l­la kielel­lään. Pyhäk­oulus­sa lapset oppi­vat tun­temaan Jeesuk­sen ystävänään opet­telemat­ta ensin vieras­ta kieltä.

Pian sen jäl­keen, kun pyhäk­oulu­opet­ta­jat alkoi­vat käyt­tää las­ten äidinkieltä kalumpanginkielisessä seu­rakun­nas­sa, pyhäk­oulun kävi­jämäärä kasvoi val­tavasti. Lapset jonot­ti­vat sun­nun­taisin kirkkoon jo pitkään ennen pyhäk­oulun alkua. Pyhäk­oulus­ta oli tul­lut lap­sille kiin­nos­tavaa, kun he ymmär­sivät mitä puhut­ti­in. Opet­ta­jat oli­vat aluk­si ihmeis­sään siitä, että lapset alkoi­vat osal­lis­tu­maan itse keskustelu­un ja reagoi­vat siihen, mitä heille puhut­ti­in. Jotkut las­ten van­hem­mista oli­vat vaikut­tunei­ta siitä, että lapset oli­vat alka­neet itse rukoil­la uskoen, että Jumala ymmärtää heitä, vaik­ka he puhu­vat omaa kieltään. Äidinkieli­nen pyhäk­oulu onkin saanut myös mon­et aikuiset havah­tu­maan siihen, että kris­til­lisessä seu­rakun­nas­sa voidaan käyt­tää kansankieltä.

Toinen indone­sialainen kump­pan­imme SULUH on pyytänyt meitä aloit­ta­maan kanssaan Sana lap­sille ‑toimin­nan seu­rakun­nis­sa, jois­sa puhutaan mamasan, bam­bamin ja tab­u­la­hanin kieliä. Pystymme aloit­ta­maan työtä näil­lä uusil­la alueil­la vain siinä määrin, kuin saamme työhön uusia lahjoit­ta­jia.

MITEN VOIT OSALLISTUA?

Voit tukea työtä lahjoit­ta­mal­la. Pystymme laa­jen­ta­maan toim­intaa vain siinä määrin kuin lahjoi­tusker­tymä sen sal­lii.

Talousarvio Sana lap­sille ‑han­kkeelle on tänä vuon­na noin 29 000 euroa.

Kiitos kaikille lahjoit­taneille! Voisitko sinäkin lahjoit­taa Indone­sian las­ten tule­vaisu­udelle?

Kuva: Mil­ka Myl­ly­nen

Kar­tat: Info­gram

• 
•