Susan­na Baldwin: Luo­tan Juma­laan epä­var­muu­den kes­kel­lä

Olen aina pitä­nyt sanois­ta, kie­les­tä ja vies­tin­näs­tä. Minul­la ei ollut pit­kään oikein mitään näkyä käyt­tää näi­tä lah­jo­ja kris­til­li­ses­sä työs­sä. Mut­ta noin 10 vuot­ta sit­ten aloin tun­tea vetoa jät­tää maal­li­nen ura­ni ja panos­taa jon­kin­lai­seen kris­til­li­seen työ­hön. Kun mie­tin, mitä se voi­si olla, huo­ma­sin nopeas­ti, että raa­ma­tun­kään­nös­työ sopi­si hyvin Juma­lan minul­le anta­miin kiin­nos­tuk­sen koh­tei­siin ja kykyi­hin.

Susan­na Baldwin

Olen täl­lä het­kel­lä Darwi­nin kau­pun­gis­sa Austra­lias­sa ja työs­ken­te­len sel­ko­kie­li­sen Raa­ma­tun kään­nös­työs­sä yhteis­työs­sä Austra­lian alku­pe­räis­kiel­ten yhdis­tyk­sen kans­sa. Alun­pe­rin suun­nit­te­lin teke­vä­ni työ­tä SIL:n kans­sa Etio­pias­sa, mut­ta olin Etio­pias­sa vain kym­me­nen päi­vää ennen kuin koro­na­pan­de­mia alkoi ja Wyclif­fe ryh­tyi kut­su­maan ulko­mail­la ole­via työn­te­ki­jöi­tään takai­sin. Kos­ka olin ken­täl­lä niin uusi ja SIL:n toi­mis­to ja kie­li­kou­lu sul­jet­tiin, oli help­poa (vaik­ka­kin pet­ty­mys­tä aiheut­ta­vaa) päät­tää läh­teä Etio­pias­ta ja odot­taa pan­de­mian päät­ty­mis­tä tutum­mas­sa ympä­ris­tös­sä.

Suun­nis­tin Brit­tein saa­ril­le, jos­sa pidin seu­raa äidil­le­ni usei­den koro­na­sul­ku­jen aika­na ja jat­koin (edel­leen jat­ku­vaa= kir­jan­kir­joi­tus­pro­jek­tia­ni. Kir­ja perus­tuu tut­ki­muk­seen, jota tein raa­mat­tuo­pis­tos­sa Jobin ystä­vis­tä – nois­ta kuu­lui­sis­ta sur­keis­ta loh­dut­ta­jis­ta. Kir­jas­sa kysyn, mitä mer­kit­see olla hyvä loh­dut­ta­ja. Tar­koi­tuk­se­na on oppia Jobin ja hänen ystä­vien­sä koke­muk­ses­ta ja aut­taa taval­lis­ta kris­tit­tyä ole­maan val­mis loh­dut­ta­maan kär­si­vää sekä myön­tä­tun­toi­ses­ti että raa­ma­tul­li­sel­la sel­key­del­lä.

Kun vuo­si 2020 oli päät­ty­mäs­sä ja Etio­pi­aan läh­tö näyt­ti yhä epä­var­mal­ta, aloin kes­kus­tel­la Wyclif­fen kans­sa mah­dol­li­suu­des­ta teh­dä väliai­kais­ta työ­tä Austra­lias­sa. Minul­le ehdo­tet­tiin sel­ko­kie­lis­tä pro­jek­tia, johon voi­sin men­nä mukaan tar­vit­se­mat­ta edel­tä­viä kie­lio­pin­to­ja tai pit­kää tutus­tu­mis­ta kult­tuu­riin. Olin hyvin kii­tol­li­nen täs­tä mah­dol­li­suu­des­ta ja olen pitä­nyt kovas­ti tii­miin kuu­lu­mi­ses­ta Austra­lias­sa.

Kun näem­me koro­na­vi­ruk­sen aiheut­ta­man tuhon ympä­ri maa­il­maa, voim­me ihme­tel­lä, mitä Juma­la ajat­te­lee ja tekee kes­kel­lä niin suur­ta kär­si­mys­tä. Pan­de­mia sai minut todel­la ajat­te­le­maan kon­kreet­ti­sem­min mitä mer­kit­see, että Juma­la hal­lit­see kaik­kea tus­kan täyt­tä­mäs­sä maa­il­mas­sa.

Pidän sii­tä, miten Raa­mat­tu usein muis­tut­taa mei­tä sii­tä yksin­ker­tai­ses­ta totuu­des­ta, että Juma­la on Juma­la ja me emme ole. Jobin kir­ja on täs­tä hyvä esi­merk­ki. Luvun 26 jakees­sa 14 Job muis­tut­taa, miten Juma­la hal­lit­see täy­del­li­ses­ti luo­ma­kun­nan suun­nat­to­mia, etee­ri­siä puo­lia. Lopuk­si Job sanoo: ”Mut­ta kaik­ki tämä antaa vain aavis­tuk­sen hänen mah­dis­taan, me kuu­lem­me hänes­tä vain hil­jai­sen kuis­kauk­sen.” Miten emme voi­si luot­taa täl­lai­seen Juma­laan ja levä­tä hänes­sä?

Rukoi­li­sit­ko

  • että Juma­la joh­dat­tai­si saa­maan aikaan kään­nök­sen, joka on hänen totuu­ten­sa mukai­nen ja samal­la sel­keä ja luki­joi­den ymmär­ret­tä­vis­sä.
  • että evan­ke­liu­mi moti­voi­si minua ja oli­si voi­ma­ni läh­tee­nä enem­män kuin rak­kau­te­ni raa­ma­tun­teks­tien ana­ly­soin­tiin ja sanan­käyt­töön.
  • että tie­täi­sin, mitä teh­dä tule­vai­suu­den suh­teen – pal­ve­li­sin­ko lopul­ta Etio­pias­sa vai jat­kai­sin­ko pit­kä­ai­kai­ses­sa työs­sä Austra­lian alku­pe­räis­kie­lien puhu­jien paris­sa.

Susan­na Baldwin

Kään­nös: Riit­ta Bon­ny