Raa­ma­tun alku­teks­tit

Raa­ma­tun kään­tä­mi­sen poh­ja­na ovat sen alku­pe­räi­set teks­ti­lai­tok­set. Van­ha tes­ta­ment­ti on kir­joi­tet­tu alun perin heprean kie­lel­lä. Van­has­sa tes­ta­men­tis­sa on myös joi­tain ara­mean­kie­li­siä koh­tia. Uusi tes­ta­ment­ti on kir­joi­tet­tu Jee­suk­sen ajan yleis­krei­kak­si, jota puhut­tiin Väli­me­ren ympä­ris­tös­sä.

Heprean kie­li

Heprean kie­li kuu­luu see­mi­läis­ten kiel­ten ryh­mään, samaan kuin ara­bian kie­li. Mui­ta see­mi­läi­siä kie­liä ovat muun muas­sa Etio­pian ja Erit­rean alu­eel­la puhut­ta­vat amha­ran, tigren ja tigrin­jan kie­let. Myös ara­mean kie­li kuu­luu see­mi­läi­siin kie­liin.

Israe­li­lai­set puhui­vat hepre­aa ase­tut­tu­aan asu­maan luvat­tuun maa­han Egyp­tin orjuu­den ja sitä seu­ran­neen erä­maa­vael­luk­sen jäl­keen. Heprean kiel­tä on kir­joi­tet­tu kaut­ta his­to­rian kon­so­nant­ti­kir­joi­tuk­sel­la. Aluk­si käy­tet­tiin foi­ni­kia­lai­sia aak­ko­sia. Baby­lo­nian pak­ko­siir­to­lai­suu­den jäl­keen otet­tiin käyt­töön ara­mea­lai­set aak­ko­set.

Juu­ta­lai­set oppi­neet, joi­ta kut­su­taan nimel­lä maso­ree­tit, kehit­ti­vät heprean kie­len vokaa­li­jär­jes­tel­män 700-luvul­ta alkaen jKr. Heprean mer­ki­tys puhe­kie­le­nä oli hävin­nyt lähes ole­mat­to­miin, jol­loin oli tar­peen kehit­tää jär­jes­tel­mä, joka taka­si oikean tavan lukea heprean­kie­lis­tä Van­haa tes­ta­ment­tia. Maso­ree­tit kehit­ti­vät vokaa­li­kir­joi­tus­ta ja vaa­li­vat näke­myk­sen­sä mukais­ta oike­aa Van­han tes­ta­men­tin luku­ta­paa.

Van­him­mat heprean­kie­li­set teks­ti­löy­dök­set Israe­lis­ta ovat Gese­rin maa­ta­lous­ka­len­te­ri 900-luvul­ta eKr., Jerusa­le­min Siloan tun­ne­lin piir­to­kir­joi­tus 700-luvul­ta eKr. (tun­ne­li on mitä ilmei­sim­min Juu­dan kunin­gas His­kian raken­nut­ta­ma, 2 Aik.32:1–4, 30) sekä sama­ria­lai­set savi­ruu­kun paloil­le laa­di­tut kir­joi­tuk­set 700-luvul­ta eKr.

Van­has­sa tes­ta­men­tis­sa heprean kiel­tä kut­sut­tiin nimel­lä kanaa­nin kie­li tai Juu­dan kie­li. Vuo­den 1992 Jesa­jan kir­jan kään­nös puhuu vii­des­tä egyp­ti­läi­ses­tä kau­pun­gis­ta, jot­ka puhu­vat heprean kiel­tä (Jes.19:18), mut­ta van­hem­mas­sa vuo­den 1933 raa­ma­tun­kään­nök­ses­sä käy­te­tään sanaa kanaa­nin kie­li, joka on heprean­kie­li­ses­sä alku­teks­tis­sä käy­tet­ty sana. Edel­leen Toi­sen kunin­kai­den kir­jan luvus­sa 18 jakees­sa 26 käy­ty kes­kus­te­lu on vuo­den 1992 raa­ma­tun­kään­nök­sen mukaan seu­raa­va: ”…älä puhu heprean kiel­tä, sil­lä kan­sa tuol­la muu­reil­la kuu­lee mitä sanot.”, kun taas vuo­den 1933 Van­han tes­ta­men­tin kään­nös kuu­luu seu­raa­vas­ti: ”…älä puhu mei­dän kans­sam­me juu­dan­kiel­tä kan­san kuul­len, jota on muu­ril­la.” Juu­dan kie­li on täs­sä yhtey­des­sä heprean­kie­li­sen alku­teks­tin mukai­nen sana.

Ara­mean kie­li

500-luvul­la ara­mean kie­len mer­ki­tys puhut­tu­na kie­le­nä kas­voi juu­ta­lais­ten kes­kuu­des­sa ja samal­la heprean kie­len mer­ki­tys vähe­ni. Ara­meas­ta tuli Lähi-idän kau­pan, hal­lin­non ja diplo­ma­tian yleis­kie­li.

Pie­ni osa Van­haa tes­ta­ment­tia on kir­joi­tet­tu ara­mean kie­lel­lä (Esr. 4:8–6:18, 7:12–26; Dan.2:4–7:28; Jer.10:11). Egyp­tis­sä Nii­li-joel­la sijait­se­van Ele­fan­ti­nen saa­ren juu­ta­lai­syh­tei­sön jäl­jil­tä on jää­nyt 500-luvul­ta eKr. ole­via ara­mean­kie­li­siä papy­rus­teks­te­jä, mikä ker­too ara­mean kie­len mer­ki­tyk­sen kas­vus­ta juu­ta­lais­ten kes­kuu­des­sa tuo­na aika­na.  

Esran kir­jas­sa ker­ro­taan sii­tä, kuin­ka Baby­lo­nian pak­ko­siir­to­lai­suu­des­ta palan­neet juu­ta­lai­set raken­si­vat per­sia­lai­sai­ka­na Jerusa­le­mia uudel­leen. Hei­tä vas­taan kir­joi­tet­tiin Per­sian kunin­kaal­le vali­tus­kir­je. ”Kunin­gas Artak­serk­seen aika­na Bis­lam, Mit­re­dat ja Tabel kir­joit­ti­vat vir­ka­to­ve­rei­den­sa kans­sa kir­jeen kunin­kaal­le. Se oli kir­joi­tet­tu ara­mea­lai­sin kir­jai­min ja ara­mean kie­lel­lä.” (Esra 4:7)

Jos­sain vai­hees­sa syna­go­ga­ju­ma­lan­pal­ve­luk­sen teks­te­jä ryh­dyt­tiin kään­tä­mään ara­meak­si, kos­ka kaik­ki kuu­li­jat eivät ymmär­tä­neen riit­tä­vän hyvin hepre­aa. Nämä ara­mean­kie­li­set kään­nök­set, joi­ta kut­su­taan nimel­lä tar­gu­mit, oli­vat aluk­si vapai­ta ”len­nos­sa” teh­ty­jä kään­nök­siä.  Myö­hem­min nämä kään­nök­set sai­vat kir­jal­li­sen muo­don. Juu­ta­lai­suu­des­sa arvos­te­taan eri­tyi­ses­ti kah­ta tar­gu­mia, Tar­gum Onke­los­ta (300-luvul­ta jKr.) ja Tar­gum Jona­ta­nia (300-luvun jKr. jäl­keen).

Jois­sain tar­gu­meis­sa esiin­tyy Juma­lan töi­den ja ilmes­tys­ten yhtey­des­sä käsi­te ”Mem­ra” (sana). Esi­mer­kik­si Tar­gum Neo­fi­ti kään­tää Moo­sek­sen kir­jan kuvauk­sen Juma­lan luo­mis­työs­tä lisä­ten sii­hen Her­ran sanan, Mem­ran, joka loi tai­vaan ja maan. Tätä Mem­ra-teo­lo­gi­aa on mie­len­kiin­tois­ta ver­ra­ta Johan­nek­sen evan­ke­liu­min ensim­mäi­siin jakei­siin: ”Jo alus­sa Sana oli Juma­lan luo­na. Kaik­ki syn­tyi Sanan voi­mal­la.” (Joh.1:2)

Jee­suk­sen aika­na ara­mea oli edel­leen puhe­kie­le­nä joil­la­kin seu­duil­la. Jee­sus puhui län­sia­ra­mean gali­lean mur­ret­ta, jos­ta meil­le on jää­nyt Uudes­sa tes­ta­men­tis­sa joi­ta­kin sano­ja, kuten abba (isä), effa­ta (auke­ne) ja tali­ta kuum (tyt­tö­nen, nouse).

Krei­kan kie­li

”Mut­ta kun aika oli täyt­ty­nyt, Juma­la lähet­ti tän­ne Poi­kan­sa. Nai­ses­ta hän syn­tyi ja tuli lain alai­sek­si lunas­tak­seen lain alai­si­na elä­vät vapaik­si, että me pää­si­sim­me lap­sen ase­maan” (Gal.4:4–5)

Alek­san­te­ri Suu­ren (356–323 eKr.) val­loi­tus­ten myö­tä krei­kan kie­les­tä tuli laa­jas­ti puhut­tu kie­li Väli­me­ren itäi­sil­lä alueil­la ja samal­la myös viral­li­nen kie­li.

Var­hai­sil­la kris­ti­tyil­lä oli käy­tös­sään Van­han tes­ta­men­tin krei­kan­kie­li­nen kään­nös, Sep­tua­gin­ta. Sep­tua­gin­ta kään­net­tiin noin vuo­den 200 eKr. tie­noil­la, jot­kut osat mah­dol­li­ses­ti jon­kin ver­ran myö­hem­min.

Uusi tes­ta­ment­ti on kir­joi­tet­tu yleis­krei­kak­si, ns. koi­ne-krei­kan kie­lel­lä.

Lati­na

Ensim­mäi­nen län­si­mai­nen raa­ma­tun­kään­nös on Vul­ga­ta (ver­sio vul­ga­ta = ylei­nen ver­sio), joka on lati­nan­kie­li­nen kään­nös 300-luvun lopul­ta. Sen kään­si pyhä Hie­ro­ny­mus, ja tämä kään­nös oli kato­li­sen kir­kon viral­li­nen Raa­ma­tun teks­ti yli tuhat vuot­ta. Sitä on uudis­tet­tu ensim­mäi­sen ker­ran vuo­si­na 1590 (Six­ti­nen) ja 1592 (Cle­men­ti­nen). Tämän jäl­keen seu­raa­va ja vii­mei­sin ver­sio Vul­ga­tas­ta on Nova Vul­ga­ta vuo­del­ta 1979. Vul­ga­ta on vai­kut­ta­nut voi­mak­kaas­ti sekä län­si­mai­seen kir­jal­li­suu­teen että kult­tuu­riin.

Teks­ti: Mar­ko Pih­la­ja­maa

Läh­teet:

Ara­mea: https://evl.fi/sanasto/aramea/

Aej­me­laeus, Anne­li: Täyt­tä Hepre­aa

Eng­nell, Ivan: Gram­ma­tik i Gam­mal­tes­ta­ment­lig Hebreis­ka

Esko­la, Timo: His­kian tun­ne­li – Jerusa­le­min arkeo­lo­gian ”suu­rin” (pisin) löytö/ https://sti.fi/wp-content/uploads/2011/11/VT_ark_Hiskia.pdf

Lai­ti­nen, Arto (toim.): Sana palaa läh­teel­leen.

Marcus, David: A Manual of Baby­lo­nian Jewish Ara­maic.

Pal­va, Heik­ki: Raa­ma­tun tie­to­sa­nas­to

Riek­ki­nen, V. & Vei­jo­la, T: Joh­da­tus Ekse­ge­tiik­kaan.

https://intertextual.bible/text/genesis‑1.1‑neofiti-genesis‑1.1

• 
•