Maailmassa käytetään noin 400 eri viittomakieltä. Koko Raamattu on toistaiseksi käännetty näistä vain yhdelle. Suomalaiselle viittomakielelle Raamatun kääntäminen on alkanut uudelleen vuosien tauon jälkeen. Sanalla Sanoen seurasi thaimaalaisen viittomakielen asiantuntijan vierailua Suomessa ja kohtaamisia suomalaisen käännöstiimin kanssa.
Syksyisenä sunnuntaina on Forssan helluntaiseurakunnassa alkamassa kastejumalanpalvelus. Tilaisuudesta on tulossa monikielinen, eikä pelkästään siksi, että luvassa on englanninkielinen todistuspuheenvuoro. Kun pastori Petri Fonsén toivottaa läsnäolijat tervetulleiksi, kirkon edessä tulkit Kirsi Lahti ja Riikka Lievonen tulkkaavat vuorotellen puhetta suomalaiselle viittomakielelle. Etupenkissä istuva thaimaalainen Peoungpaka Janyawong – tuttavallisemmin Kaa – ei tätä kieltä ymmärrä, mutta hän pystyy osallistumaan jumalanpalveluksen kulkuun, koska hänen vieressään istuva Heli Berg tulkkaa viittomat vielä kansainväliselle viittomakielelle.
Kun on Kaan vuoro puhua – tai siis viittoa – kertoo hän seurakunnalle, että maailmassa on noin 70 miljoonaa kuuroa. Yhdeksällä kymmenestä on kuulevat vanhemmat. Kaa itse on yksi heistä.
”En oppinut kotona mitään kieltä, koska vanhempani eivät osanneet viittomakieltä. Aloin oppia kieltä vasta, kun muutin 7-vuotiaana kuurojen sisäoppilaitokseen.”
Tällaiselta takamatkalta opintielle lähtenyt Kaa on menestynyt hämmästyttävällä tavalla. Hän on opiskellut kaksi tutkintoa, opettanut yliopistolla ja kouluttautuu nyt kuurojen monikielisen koulutuksen konsultiksi. Monilla kuuroilla lapsilla mahdollisuudet ovat heikommat.
”Noin 80 %:lla maailman kuuroista lapsista ei ole pääsyä kunnon koulutukseen,” Kaa kertoo seurakunnalle.
Viittomakielinen käännös on video
Jumalanpalveluksessa on mukana Kaan suomalaisia ystäviä, jotka ovat parin viime vuoden aikana käynnistäneet uudelleen Raamatun kääntämisen suomalaiselle viittomakielelle. Seuraavana päivänä menemme tapaamaan heitä Tampereen helluntaiseurakuntaan. Saapuessamme on kirkkorakennuksen yläkerrassa meneillään videokuvaus. Marika Jouhki viittoo sinisen seinän edessä Markuksen evankeliumin kertomusta, jossa Jeesus saapuu Jerusalemiin aasilla ratsastaen. Hiivimme hiirenhiljaa, jottemme häiritsisi kuvausta, kunnes teknikkona toimiva Jukka Jouhki huomauttaa meille tulkin välityksellä, että voimme olla aivan rauhassa: Kaikki paikalla olevat ovat kuuroja, eikä videolle tule ääniraitaa.
Kuvauksen päätyttyä kokoonnumme kahvihuoneen pöydän ympärille. Raamatunkäännöstiimiin kuuluva Marika Salonen kertoo, että tila, jossa kuvaukset tehdään, on tavallisesti seurakunnan lastenhoitohuone.
”Budjettimme on pieni, eikä siinä ole varaa omaan studioon. Seurakunta antaa meidän käyttää tilaa silloin kun se on vapaana.”
Kuvauspäiviä on yleensä kerran kuukaudessa. Silloin eri puolella Suomea asuvat käännöstiimiläiset kokoontuvat Tampereelle. Viittomakielisen käännöksen lopputuote onkin nimenomaan video, ei kirja.
”Studio on rakennettava uudelleen ja purettava joka kerta nauhoituspäivää varten. Se on minun tehtäväni”, kertoo Jukka Jouhki. ”Laitteet kuuluvat seurakunnalle. Erityisesti kalliita valaisimia kannan varastosta varovasti kuin kananmunia! Olisi toki hienoa, jos olisi oma studio, jota ei tarvitsisi joka kerta pystyttää ja purkaa uudestaan.”
Kaa kertoo, että Thaimaassa viittomakielen raamatunkäännöstiimillä on käytössä omat tilat. Hän näyttää puhelimeltaan kuvia studiosta.
”Käännöstiimiläiset saavat työstään palkkaa ja heillä on säännöllinen työaika”, Kaa kertoo ja lisää, että rahoitus työhön tulee Thaimaan ulkopuolelta.
”Teillä on hyvä tilanne Thaimaassa”, toteaa Marika Salonen. ”Meillä käännöstiimiläiset ovat myös muualla töissä, ja käännöstyöhön on varattu jokaiselta noin 40 tuntia kuukaudessa. Työ edistyy hitaasti, mutta on tärkeää, että me kuurot saamme Raamatun omalla kielellämme.”
Kaa kertoo, että vaikka thaimaalaisista vain noin yksi prosentti on kristittyjä, pelkästään Bangkokin suurkaupungin alueella on kuusi kuurojen seurakuntaa. Näissä seurakunnissa käytetään pääasiassa viittomakieltä. Seurakunnissa käy kuurojen lisäksi myös heikkolahjaisia ja kouluja käymättömiä ihmisiä, ”kielettömiä”, kuten Kaa heitä kutsuu.
”Joidenkin heidän kanssaan on hyvin vaikeaa kommunikoida. Se on eräänlaista pantomiimia.”
Seurakunta on aivan ilmeisesti kuitenkin paikka, johon he ovat tervetulleita ja jossa heidät kohdataan.
Marika Jouhki kertoo, että Suomessa ei ole varsinaisia viittomakielisiä seurakuntia vaan kuurot toimivat ”tavallisten” seurakuntien sisällä ja pitävät omia raamattupiirejään ja kotiryhmiään. Joissakin seurakunnissa on myös jumalanpalveluksissa tulkkaus viittomakielelle.
Raamattu kääntyy suomalaiselle viittomakielelle
Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun Raamattua käännetään suomalaiselle viittomakielelle. Vuosituhannen alussa Evankelisluterilaisen kirkon hankkeessa käännettiin ja julkaistiin Luukkaan ja Johanneksen evankeliumit sekä 1. Mooseksen kirjan ns. alkukertomukset. Käännöstyötä ei tuolloin kuitenkaan jatkettu pidemmälle.
Vuoden 2025 alussa Evankelisluterilainen kirkko julkaisi linjauksen viittomakielen asemasta kirkossa. Linjaus painottaa, että jokaisella on oikeus vastaanottaa ja ymmärtää sanomaa omalla kielellään. Uudessa linjauksessa ei kuitenkaan erikseen sitouduta Raamatun kääntämiseen viittomakielelle. Nyt käynnissä oleva hanke onkin helluntaiseurakuntien kuurojen keskuudesta nousseen innostuksen synnyttämä. Tiimin vetäjänä toimiva Tellervo Aallos kertoo:
”Olin Marika Jouhkin kanssa Eestissä Euroopan viittomakielten raamatunkäännöseminaarissa vuonna 2019. Keskustelimme seurakuntamme pastorin kanssa mahdollisuudesta aloittaa kääntämistä, ja olimme yhteydessä myös Wycliffe Raamatunkääntäjiin. Sitten tuli korona, joka laittoi suunnitelmat jäihin. Vuonna 2023 aloimme toden teolla järjestää asioita. Saimme Amerikasta Deaf Bible Society -järjestöltä rahoituksen projektin käynnistämiseen. Tämän rahoituksen on tarkoitus olla tilapäistä, kunnes löydämme riittävän tuen työlle Suomesta.”
Tellervo ja Marika alkoivat yhdessä Janne Puhdon kanssa koota käännöstiimiä, johon liittyivät pian kuvaaja Marika Salonen sekä kuuleva asiantuntija Sara Saarela. Tämän vuoden keväällä mukaan tuli vielä Marjaana Flinkman. Jukka Jouhki on toiminut vapaaehtoisena teknikkona hankkeen alusta saakka.
Käännösprosessi on hyvin samankaltainen kuin puhutuilla kielillä – kirjoitetun tekstin vain korvaa video. Aluksi kääntäjä tekee videoluonnoksen, jonka työryhmä itse ensin tarkastaa ja kommentoi. Mahdollisten korjausten jälkeen viittova kääntäjä – eli henkilö, jonka viittomat videoidaan julkiseen katseluun – harjoittelee käännöksen, ja se kuvataan. Tämä versio käy läpi käännöstiimin ulkopuolisten katsojien ymmärrettävyystestauksen sekä takaisinkäännöksen välityksellä eksegeettisen tarkastuksen. Tämän jälkeen käännös voidaan julkaista verkkosivuilla ja viittomakielisissä sovelluksissa. Julkaisun helppous onkin yksi viittomakielisen käännöksen vahvuus painettuun kirjaan verrattuna: Käännös saadaan käyttöön yksittäinen kertomus tai Raamatun luku kerrallaan. Työn tuloksia ei tarvitse odottaa vuosikymmeniä kuten perinteisissä käännöshankkeissa. Koko Raamatun kääntäminen voi toki silti viedä pitkään:
”Koko Raamatun kääntäminen amerikkalaiselle viittomakielelle kesti 40 vuotta. Siitä kokemuksesta muut ovat ottaneet oppia. Japanilaiselle viittomakielelle prosessi on ollut nopeampi”, Marika Jouhki kertoo.
Maailmassa on nykytiedon mukaan noin 400 erilaista äidinkielenä käytettävää viittomakieltä. Amerikkalainen viittomakieli on toistaiseksi ainoa, jolle koko Raamattu on käännetty. Muista viittomakielistä juuri Japanissa käännöstyö on edennyt pisimmälle.
Viittomakielelle kääntämisessä on erilaisen esitysmuodon lisäksi joitakin muitakin erityispiirteitä. Yksi näistä on nimien kääntäminen. Kaikilla viittomakielisen yhteisön tuntemilla henkilöillä ja paikoilla on nimenä omat viittomat. Kun Raamattua käännetään viittomakielelle, myös siinä esiintyville erisnimille pitää luoda viittomat, ellei sellaisia aiemmin ole vakiintunut käyttöön. Esimerkiksi Jeesuksen nimi on viittoma, jossa kummankin käden keskisormet käyvät vuoron perään toisen käden kämmenellä. Nimen syntyperä on nauloissa, jotka ristillä lyötiin Jeesuksen käsiin.
Marika Salonen kertoo, että luterilaisen kirkon käännöksissä esiintyviä erisnimiä käytetään myös nyt tehtävässä käännöksessä. Joskus kuitenkin jo osittain vakiintunut nimi on herättänyt keskustelua käännöstiimin keskuudessa. Marika kertoo, että yksi tällainen on Kristuksesta käytetty viittoma:
”Monet ovat käyttäneet Kristuksesta viittomaa, jossa käsi asettuu pään päälle ikään kuin kruunuksi heijastaen kuninkuutta. Nimi Kristus kuitenkin tulee kreikasta, jossa se merkitsee voideltua.”
Marika näyttää ’voidellun’ viittoman ja kertoo, että pitkän keskustelun päätteeksi käännöksessä on päädytty käyttämään Kristuksesta juuri tätä viittomaa. ”Sen merkitys pitää sisällään myös kuninkuuden”, Marika kertoo.
Käännöstiimi koostuu tällä hetkellä helluntailaisista, mutta Tellervo Aallos kertoo, että heillä on ollut hyviä tapaamisia myös luterilaisten viittomakielisten kanssa. Käännöstiimiläiset toivovatkin, että työ voisi saada laajempaa osallistumista ja palvella kaikkia Suomen viittomakielisiä kristittyjä.
”Luterilaisella puolella kuurojen työtä on paljon. Vapaakirkosta tunnemme muutamia. Myös ortodoksien piirissä on joitakin viittomakielisiä”, Tellervo jatkaa.
Pitkä ystävyys
Kanssamme kahvittelemaan on saapunut myös eläkkeellä oleva lähetystyöntekijä Anneli Könni. Anneli asuu nykyään jälleen Lappeenrannassa, missä hän 1970-luvulla toimi seurakunnan diakonina.
”Diakonin työssäni toimin myös kuurojen parissa, ja kun hakeuduin Suomen Lähetysseuran palvelukseen, ajatuksena oli nimenomaan kuurojen työ.”
Työkohteeksi valikoitui Thaimaa, minne Anneli muutti ensimmäisen kerran vuonna 1979.
”Kokonaisvaltainen kuurojen työ osoittautui liian vaativaksi, ymmärrykseni oli siihen riittämätöntä. Mutta koska minulla oli kokemusta viittomakielestä ja tulkkina toimimisesta, tutustuin kuurojen koulun rehtoriin Bangkokissa”, Anneli kertoo.
”Sitten luterilaiseen seurakuntaamme tuli harjoittelija. Tällä nuorella naisella oli sisarentytär, joka kävi kuurojen sisäoppilaitosta Itä-Thaimaassa lähellä Burman rajaa. ’Kuuman loman’ aikana siskontyttö tuli tätinsä luokse Bangkokiin. Molemmat asuivat minun luonani.”
Sisarentytär oli Kaa, johon Anneli näin tutustui, kun tämä oli seitsenvuotias.
”Tuon loman aikana istuimme keittiössäni, Kaa ja minä. Kaa, joka on aina ollut taiteellinen, ja jonka ensimmäiseksi ammatiksi myöhemmin tuli muotisuunnittelija, piirsi ristin ja ristille Jeesuksen. Kaa viittoi minulle ’koskee kovasti’. Täti oli kuvilla kertonut Kaalle Jeesuksesta vaikkei heillä ollut yhteistä kieltä.”
”Kun Kaa koulun käytyään muutti Bangkokiin, tuli hän kanssani seurakuntaamme. Pidin hänelle kastekoulun ja Kaa kastettiin. Vuosien mittaan meille oli kehittynyt yhteinen kieli, joka ei ollut suomalaista viittomakieltä, eikä aivan Kaan koulussa oppimaa thaimaalaista viittomakieltäkään, vaan meidän oma kielemme.”
”Filippiiniläiset lähetystyöntekijät olivat perustaneet Bangkokiin viittomakielisen seurakunnan, jossa aloimme myös käydä yhdessä Kaan kanssa. Sinne hän kotoutui ja on nykyään seurakunnan johtoryhmässä.”
”Jälkikäteen ajateltuna, Jumalan suunnitelma oli lähettää minut Thaimaahan tämän yhden kuuron lapsen takia”, Anneli pohtii.
Annelin ja Kaan välille syntyi ystävyys, joka on kestänyt nyt jo yli 40 vuotta. ”Olet ollut tärkeä ihminen Kaan elämässä”, totean Annelille.
”Ja hän minun elämässäni”, Anneli vastaa.
Oppitunti viittomakieleen
Seuraavana päivänä syömme yhdessä lounasta tamperelaisessa ravintolassa. Paikalla on suomalaisten viittomakielisten lisäksi Wycliffe Raamatunkääntäjien työntekijöitä ja muita ystäviä. Ennen jälkiruokaa Kaa kertoo meille viittomakielisen ilmaisun kokonaisvaltaisuudesta:
”Bangkokin yliopistossa opetin sekä kuurojen opettajia että kuulevia tulkkeja. Puhuttu thai-kieli on hyvin ilmeetöntä, ja kuulevien thaimaalaisten on usein vaikea oppia, kuinka paljon kasvojen ilmeet vaikuttavat viittomien merkitykseen. Järjestän heille työpajoja, joissa opitaan ilveilemään.”
Pyydän Kaalta, voisiko hän pitää meille aiheesta hyvin lyhyen ”oppitunnin”. Seuraa noin 15 minuuttia parasta kielen opetusta, jota olen koskaan kokenut. Ensin asetamme kädet vartalon eteen aivan kuin pitäisimme ratista kiinni. Tämä merkitsee ’autoa’. Sitten lisäämme kasvoille ilmeen, josta voisi ajatella, että vauhti on kova ja kyyti epätasaista. Viittoman merkitys muuttuu näin verbiksi: ’ajaa autoa’. Kun liikutamme käsiä ylös alas kämmenet alaspäin, sormet levällään, viitomme ’sataa vettä’. Kun kädet liikkuvat laajemmassa kaaressa, ja avaamme suun ja silmät ammolleen, viitomme ’kaatosadetta’.
Kaa kertoo, että kuuroja kyllä autetaan Thaimaassa, mutta asenne heitä kohtaan on usein säälivä:
”Kun buddhalainen nainen on raskaana, rukoilee hän Buddhan patsasta, ettei lapsesta tulisi vammaista. Vammaisen, myös kuuron, lapsen saaminen on perheille häpeän aihe, eikä tällaista lasta välttämättä haluta tuoda ihmisten nähtäville. Vain pieni osa lapsista pääsee kouluun.”
Suomalaiset kuurot oppivat yleensä viittomakielen lisäksi ymmärtämään hyvin myös kirjoitettua suomen kieltä ja lukemaan huulilta puhuttua suomea. Suomen kielen taidolla on suuri merkitys arkielämässä selviytymisessä, tiedon ja koulutuksen hankkimisessa sekä laajemmin suomalaiseen kulttuuriin ja yhteiskuntaan juurtumisessa. Kaa kertoo, että thaimaalaisilla kuuroilla on tähän verrattuna useita haasteita:
”Kuurojen koulutustaso on hyvin alhainen. Thai-kielessä on useita eri tasoja – tapoja puhua – riippuen siitä kenelle puhutaan.”
Lapsille puhutaan käyttäen eri sanoja ja rakenteita kuin aikuisille. Vanhemmille ihmisille ja korkeammassa asemassa oleville puhutaan eri tavoin. Kuninkaallisille vielä aivan eri tavalla. Kuurot oppivat usein vain alimpia tasoja, jos oppivat ylipäänsä lukemaan. Esimerkiksi Raamatun käännökset käyttävät paljon kielen ylempiä tasoja, ja niitä on monen tavallisen kuulevankin thaimaalaisen vaikea ymmärtää.
”Puhutussa thai-kielessä on lisäksi paljon tooneja. Puheen sävelkulku vaikuttaa sanojen merkitykseen. Tätä ei pysty lukemaan huulilta”, Kaa huomauttaa.
Thaimaalaisilla kuuroilla on siis hyvin vähän mahdollisuuksia ymmärtää thai-kieltä sen paremmin kirjoitetussa kuin puhutussakaan muodossa. Mahdollisuus käyttää omaa äidinkieltä, viittomakieltä, on avainasemassa.
Yhteyttä yli kielirajojen
Lounaan jälkeen molemmat tulkit poistuvat paikalta. Jatkamme päivää hyvin tamperelaisella tavalla ja kiipeämme Kaan, Annelin ja Heli Bergin kanssa Pyynikin näkötornille juomaan munkkikahvit. Meillä ei ole yhteistä kieltä. Nykyteknologia tarjoaa tilanteeseen ratkaisuja, ja käytämmekin hetken aikaa sovellusta, joka kääntää puhuttua suomea kirjoitetulle thaikielelle. Laitteiden käyttö vie kuitenkin helposti huomion kaikkein tärkeimmästä, ihmisten läsnäolosta. Niinpä päädymme vain käyttämään sitä vähäistä kielitaitoa, jota meillä on toistemme ymmärtämiseen. Juomme kahvit, katselemme suomalaista mäntymetsää ja iloitsemme toistemme seurasta.
Teksti: Hannu Sorsamo
—
Suomalaisella viittomakielellä aiemmin julkaistut Raamatun kirjat löydät täältä: https://viittomakieli.evl.fi/raamattu/
Uuden käännöstiimin tähän mennessä julkaisemat Raamatun osiot voit katsoa täällä: deafbible.com/FLBBB
