Mik­si 11.11.?

Wyclif­fe-jär­jes­tö­jen työn­te­ki­jöi­den, kol­le­goi­den ja pai­kal­lis­ten kirk­ko­jen yhtei­sel­lä rukouk­sel­la raa­ma­tun­kään­nös­työn puo­les­ta on pit­kät perin­teet.

11.11.1933 Wyclif­fen perus­ta­jat Came­ron Town­send ja L.L. Leg­ters ylit­ti­vät USA:n rajan Mek­si­koon, kos­ka Juma­la vas­ta­si rukouk­seen. Se oli iso askel raa­ma­tun­kään­nös­työl­le ja myös alku Wyclif­fel­le, jon­ka jär­jes­tö­jä on nyt yli 100, ja lähei­sel­le kump­pa­ni­jär­jes­töl­le SIL:lle.

Mat­ka 

Town­sen­din visio raa­ma­tun­kään­nös­työl­le oli jat­ka­nut kas­vua, kun hän asui Gua­te­ma­las­sa Kaqc­hi­kel-kan­san paris­sa. He sai­vat Uuden tes­ta­men­tin val­miik­si vuon­na 1931.

Työs­ken­nel­les­sään Kaqc­hi­ke­lin kir­jal­li­suus­suun­ni­tel­man paris­sa Town­send tapa­si toh­to­ri Moisés Sáenzin, mek­si­ko­lai­sen kas­va­tus­tie­tei­li­jän. Town­send jakoi kas­va­tus­fi­lo­so­fian­sa toh­to­rin kans­sa. Hän jakoi näkyn­sä sii­tä, että kan­sa­kun­nat muut­tu­vat kuul­les­saan Juma­lan sanan omal­la kie­lel­lään. Hän jakoi into­hi­mon­sa näh­dä ihmis­ten oppi­van luke­maan omal­la kie­lel­lään, opet­ta­maan toi­si­aan ja arvos­ta­maan kiel­tään ja perin­töään var­moi­na omil­la jaloil­laan seis­ten. Sáenz oli vai­kut­tu­nut täs­tä visios­ta ja kir­joit­ti kir­jeen kut­suen Town­sen­din aloit­ta­maan työn Mek­si­kos­sa. 

Vuon­na 1933 toi­pues­saan tuber­ku­loo­sis­ta Town­send sai vie­raak­seen L.L. Leg­ter­sin. Leg­ters oli hil­jat­tain mat­kus­ta­nut Mek­si­koon ja huo­man­nut: ”Siel­lä on vähin­tään 50 inti­aa­ni­hei­moa ilman Raa­mat­tu­ja ja jot­kut niis­tä ovat suu­ria.”

Keswic­kin Raa­mat­tu-kon­fe­rens­sin osal­lis­tu­jat rukoi­li­vat vuon­na 1933 Mek­si­kon inti­aa­nien puo­les­ta, kos­ka uusia ulko­maa­lai­sia lähet­te­jä ei pääs­tet­ty maa­han ja ne, jot­ka siel­lä jo oli­vat pys­tyi­vät toi­mi­maan vain rajoi­te­tus­ti. Rukoil­tu­aan ryh­mä ajat­te­li, että Leg­ter­sin ja Town­sen­din tuli­si men­nä Mek­si­koon hank­ki­maan lupa Raa­ma­tun kään­tä­mi­sel­le inti­aa­nien paris­sa.  

Niin­pä mie­het meni­vät Mek­si­koon. Rajal­la var­ti­jat kiel­si­vät heil­tä pää­syn – mie­het rukoi­li­vat. Sit­ten Town­send muis­ti Sánzil­ta saa­man­sa kir­jeen ja antoi sen var­ti­joil­le. Tun­nis­taes­saan kir­joit­ta­jan, arvos­te­tun kas­va­tus­tie­tei­li­jän, he soit­ti­vat Mexico Cityyn saa­dak­seen ohjei­ta. 

Leg­ters ja Town­send rukoi­li­vat, lau­loi­vat ja rukoi­li­vat odot­taes­saan vas­taus­ta. Lopul­ta se tuli. He sai­vat men­nä Mek­si­koon. Kään­nös­työ jat­kuu tänä päi­vä­nä­kin Mek­si­kos­sa.