Yksi, kak­si, kol­me, mon­ta…

Parin vii­me kuun aika­na olem­me edi­toi­neet Ilmes­tys­kir­jaa. Siel­lä on pal­jon nume­roi­ta: sekä perus­lu­ku­ja – esim. 1 tun­ti, 2 pro­feet­taa, 3 vit­saus­ta, 4 tuul­ta, 5 kunin­gas­ta, 6 sii­peä, 7 seu­ra­kun­taa, 10 päi­vää, 12 port­tia, 24 van­hin­ta, 42 kuu­kaut­ta, 144 kyy­nä­rää, 1260 päi­vää ja 144,000 ihmis­tä — että jär­jes­tys­lu­ku­ja ensim­mäi­ses­tä seit­se­män­teen enke­liin, puhu­mat­ta­kaan mur­to­lu­vuis­ta: puo­li päi­vää, kol­man­nes lai­vois­ta, nel­jäs­osa maa­ta ja kym­me­nes­osa kau­pun­gis­ta. Miten kään­tää nii­tä, kun nekin kie­les­sä on vain kak­si perus­lu­kua, noŋgan ‘yksi’ and tɨpet ‘kak­si’, adjek­tii­vit ‘mon­ta’ ja ‘vähän’, eikä mitään jär­jes­tys- tai mur­to­lu­ku­ja?

Yhdis­te­le­mäl­lä perus­lu­ku­ja nii­tä saa­daan lisää. Kol­me on tɨpet gɨt no ‘kak­si ja yksi’ ja nel­jä tɨpet gɨt tɨpet ‘kak­si ja kak­si’. Vii­si on kɨt noŋ­gan ‘yksi käsi’ ja kuusi kɨt tam­bon, tam­bon noŋ­gan ‘yksi käsi ja yksi [sor­mi] tois­ta [kät­tä]’ jne., kun­nes pää­sem­me kym­me­neen kɨt tɨpet ‘kak­si kät­tä’. Yhdis­tel­mis­tä tulee kui­ten­kin pit­kiä, nii­den muo­dois­ta ei ole yksi­mie­li­syyt­tä, ja nuo­rem­pi suku­pol­vi ei enää osaa las­kea omal­la kie­lel­lään kol­mea pitem­mäl­le. Niin­pä käy­täm­me nume­roi­ta perus­lu­ku­jen kir­joit­ta­mi­seen, ja ne lue­taan käyt­täen pai­kal­li­sen kaup­pa­kie­len nume­roi­ta.

Mitä jär­jes­tys­lu­kui­hin tulee, voim­me kyl­lä puhua ensim­mäi­ses­tä ja vii­mei­ses­tä enke­lis­tä, mut­ta sii­nä välis­sä ole­viin vii­ta­taan sano­mal­la ‘enke­li nume­ro 2’, ‘enke­li nume­ro 3’,  ‘enke­li nume­ro 4’,  jne.

Mur­to­lu­vut tuot­ta­vat enem­män ongel­mia, eivät­kä ihmi­set ole edes oikein tot­tu­neet ajat­te­le­maan nii­tä;  kysyin ker­ran erääl­tä esi­kou­lun­opet­ta­jal­ta, mon­ta­ko nel­jän­nes­tä on tun­nis­sa; hän arve­li nii­tä ole­van vii­si! Meil­lä on kyl­lä sana tam­bon ‘puo­li­kas, osa’. Aikai­sem­min puhues­sam­me kym­me­nes­osas­ta sanoim­me “[se] jae­taan, ja tulee 10 osaa, ja yksi niis­tä…” Täl­lä het­kel­lä kir­joi­tam­me “yksi osa lai­vois­ta tuhou­tui, ja kak­si osaa oli OK”, mut­ta vas­ta tes­taus osoit­taa, ymmär­tää­kö luki­ja, että sii­nä ne kaik­ki lai­vat sit­ten oli­vat­kin. Toi­saal­ta kos­ka hän asuu sisä­maas­sa, lai­vat­kin ovat vähän vie­ras kul­ku­vä­li­ne, mut­ta se onkin sit­ten jo toi­nen jut­tu.

K.L.

Kir­joit­ta­ja työs­ken­te­lee Raa­ma­tun kään­tä­mi­sen paris­sa Papua-Uudes­sa-Gui­neas­sa.

Jul­kais­tu 3/2018.