Me kris­ti­tyt odo­tam­me, kuten Tii­tuk­sen kir­je asian ilmai­see, ”autu­aan toi­vom­me toteu­tu­mis­ta, suu­ren Juma­lan ja Vapah­ta­jam­me Jee­suk­sen Kris­tuk­sen kirk­kau­den ilmes­ty­mis­tä” (Tiit. 2:13).

Aika ajoin kuul­tu aja­tus sii­tä, että Jee­sus voi­si pala­ta kun­nias­saan vas­ta, kun Raa­mat­tu on kään­net­ty kai­kil­le kie­lil­le, juon­ta­nee juu­ren­sa Jee­suk­sen sanoi­hin, jot­ka on kir­jat­tu Mat­teuk­sen evan­ke­liu­miin: Tämä val­ta­kun­nan evan­ke­liu­mi julis­te­taan kaik­kial­le maa­il­maan, kai­kil­le kan­soil­le todis­tuk­sek­si, ja sit­ten tulee lop­pu (Matt. 24:14).

On hyvä huo­ma­ta, että vaik­ka kan­san­kie­li­nen Juma­lan sana on tär­keä edel­ly­tys kris­til­li­sen seu­ra­kun­nan juur­tu­mi­sel­le, ei Raa­ma­tun kään­tä­mi­nen ole sama asia kuin ”evan­ke­liu­min julis­ta­mi­nen kan­soil­le todis­tuk­sek­si”. Se mis­sä mää­rin Raa­ma­tun kään­tä­mi­nen on rat­kai­se­vaa evan­ke­liu­min leviä­mi­sel­le, on aina jos­sa­kin mää­rin tapaus­koh­tais­ta.

Toi­nen vie­lä tär­keäm­pi huo­mio on se, että ”kai­kil­le kan­soil­le” ei tar­koit­ta­nut Jee­suk­sel­le samaa kuin mitä se tar­koit­taa suo­ma­lai­sel­le nyky­lu­ki­jal­le. Omas­sa kie­len­käy­tös­säm­me­kin ”kan­sa” voi tar­koit­taa use­aa eri asi­aa. Saa­tam­me esi­mer­kik­si puhua ”Suo­men kan­sas­ta”, jol­loin pai­no­tus on Suo­men alu­eel­la asu­vis­sa ihmi­sis­sä tai Suo­men kan­sa­lai­sis­sa. Toi­saal­ta kris­til­li­sen lähe­tys­työn yhtey­des­sä olem­me vii­me vuo­si­kym­me­ni­nä tot­tu­neet tar­koit­ta­maan ”kan­soil­la” etno­ling­vis­ti­siä yhtei­sö­jä – ihmis­ryh­miä, jot­ka puhu­vat samaa kiel­tä ja ovat gee­ni­pe­ri­mäl­tään ja kult­tuu­ril­taan yhte­näi­siä.

Jee­suk­sen ajan juu­ta­lai­sil­le ”kaik­ki kan­sat” oli vakiin­tu­nut käsi­te, jol­la vii­tat­tiin ns. ”paka­na­kan­soi­hin” – siis koko laa­jaan maa­il­maan juu­ta­lai­sen kan­san ulko­puo­lel­la. Kun Jee­sus puhui evan­ke­liu­min julis­ta­mi­ses­ta kai­kil­le kan­soil­le, saat­toi hän siis tar­koit­taa yksin­ker­tai­ses­ti sitä, että evan­ke­liu­mi kuu­lui myös paka­noil­le, eikä mitään kan­saa oli­si rajat­tu evan­ke­liu­min julis­ta­mi­sen ulko­puo­lel­le. Toki hän saat­toi myös pai­not­taa sanaa ”kai­kil­le” – ettei tuli­si jää­dä jäl­jel­le mitään sel­lais­ta kan­saa, jol­le evan­ke­liu­mia ei oli­si julis­tet­tu. Jäl­kim­mäi­nen tul­kin­ta joh­taa mei­dät hel­pos­ti kiis­te­le­mään sanan ”kan­sa” mer­ki­tyk­ses­tä taval­la, joka toden­nä­köi­ses­ti oli­si ollut Jee­suk­sel­le hyvin vie­ras­ta.

Kol­mas, edel­li­siä­kin tär­keäm­pi huo­mio on se, mitä Jee­sus itse sanoi paluun­sa ajan­koh­das­ta:

Mut­ta sitä päi­vää ja het­keä ei tie­dä kukaan, eivät tai­vaan enke­lit eikä edes Poi­ka, sen tie­tää vain Isä (Matt: 24:36).

Teks­ti: Han­nu Sor­sa­mo

Lähe­tä meil­le kysy­myk­siä Wyclif­fe Raa­ma­tun­kään­tä­jien työs­tä osoit­tee­seen info@wycliffe.fi tai pos­tit­se osoit­tee­seen Wyclif­fe Raa­ma­tun­kään­tä­jät, Yli­opis­ton­ka­tu 58 B, 33100 Tam­pe­re.