Lähteäkö lähetystyöhön?

Pakkaamme matkalaukkujamme – tosin vielä vain ajatuksen tasolla. Niin olemme tehneet jo toistakymmentä vuotta kaiken arkisen lomassa. Vapahtajamme antama lähetyskäsky pätee edelleen, ja se koskee jokaista hänen seuraajaansa. Toisaalta lähettäjän tehtävä on aivan yhtä tärkeä kuin lähetinkin. Lisäksi myös koto-Suomessa riittää kyllä monia muitakin merkityksellisiä rooleja niin perheenjäsenenä, seurakuntalaisena kuin Lue lisää…

Kun syöminen ei riitä

”Lukeminen on kuin syömistä, kirjoittaminen kuin ruuan laittamista.” Näin totesi etiopialainen työtoverini, kun keskustelimme kirkon lukutaito-opetuksen haasteista konson kielialueella Etiopiassa.  Toden totta! Vaikka lukemaan oppiminen ei ole helppoa yhteisössä, jossa tekstejä on tarjolla niukasti eikä kirjoitusta näe teillä ja aitovierillä, kirjoittamisen oppiminen on vielä vaikeampaa.  Eräs kirkon lukutaitoluokan käynyt seurakuntalainen Lue lisää…

Kotkan poika

Katselin kerran rannalla, kuinka joku huimapää nousi moottoriveneen vetämänä yläilmoihin varjon kannattamana. Parasailing lienee Suomessa sen verran tuntematon laji, ettei sille edes löydy suomennosta kaikista sanakirjoista. Yksi kuitenkin kutsui sitä “nousuvarjoiluksi“. No, olipa nimi mikä tahansa, aika uhkarohkealta se minusta näytti. Ensin kiikutaan veneen perässä odottaen, että tuuli tarttuisi varjoon, Lue lisää…

Omenia ja banaaneja

Lapsena pystyimme hyvin erottelemaan “lumen” puuterilumeen (hyvä hiihtoon), nuoskalumeen (täydellinen lumisotaan leikkikentällä) ja käyttökelvottomaan sohjoon. Ja “omena” ei ole vain omena! Ajattelemme heti useita lajikkeita, kuten Jonagoldia, Golden Deliciousia, Valkeaa Kuulasta, ja Punaista Kanelia. Mutta entäpä “banaani”? Meille eurooppalaisille ei luultavasti tule sille mieleen tarkempaa jaottelua, kuten “lumelle” tai “omenalle”.  Lue lisää…

Tyhjä sivu

Tyhjä sivu edessäni.  Monta päällekkäin.        Vain valkoinen paperi. Valkoinen, tai vaalea, ohut paperi.  Vai onko sittenkään? Jokin musta kuvio kiertää sivulla. Siristän silmiäni. En saa selvää. No nyt.  Kirjaimia! Peräkkäin. Ne muodostavat varmasti sanoja.    Sanoja. Nyt näen. Jotkin sanoista ovat tuttuja. Ainakin etäisesti. Toiset ovat minulle Lue lisää…

Arjen kiemuroita

Papua-Uudessa-Guineassa työskentelevä Katri kertoo omasta näkökulmastaan siitä, miten koronan kaltainen virus voi vaikuttaa arkeen – tai ainakin ajatuksiin ja työn suunnitteluun. Lapsuuteni leikkikentällä oli kesäisin muutama koronalauta, ja siitä biljardin kaltaisesta pelistä innostuneena kehityin siinä sen verran hyväksi, että usein pelasin hyvällä menestyksellä itseänikin isompia poikia vastaan. Sittemmin en ollut Lue lisää…

Morsian, joka on lunastettu korkeimmalla hinnalla

Istun hmong-ystävieni kanssa ruokapöydässä raamattupiirin jälkeen. Naisten jutut kääntyvät kipeisiin nuoruusajan kokemuksiin. Yksi naisista kertoo, kuinka hänestä maksettiin minimaalisen pienet morsiuslunnaat*. Nykyrahassa se ei vastaisi kuin noin päivän palkkaa, euroissa alle viittätoista. Hän tuntee vieläkin häpeää, koska sulhasen perhe ei pitänyt häntä sen arvokkaampana, eikä muitakaan vaihtoehtoja ollut. Köyhän naisen Lue lisää…

Isä, haluan esikouluun!

Perheenisä kertoo omasta näkökulmastaan siitä, mitä äidinkielinen esikoulu merkitsee. Asun perheeni kanssa melko kaukana kylästä. Kaksi lapsistamme ovat jo koulussa, ensimmäisellä ja toisella luokalla. Nuorimmainen on vasta kaksivuotias. Vanhin lapsistamme ei ole käynyt esikoulua, mutta keskimmäinen on. Vaikka matka kouluun on pitkä, pyysi lapseni päästä esikouluun. “Isä, haluan esikouluun!” Lapsen Lue lisää…

Maailmoja syleilevä epävire

Nykyään ei tarvitse pysyä nuotissa päästäkseen laulamaan levylle. Näin minulle vakuutti kuukausi sitten eräs musiikin tuottaja, soitti näytteen hyvänkuuloisesta laulusta ja totesi, että laulua äänitettäessä kaikilla läsnäolijoilla oli ollut naurussa pitelemistä. Niin historiallisen epävireisestä artistista oli ollut kysymys. Mutta tunnetta kuulemma oli ollut mukana. Ja se on ainoa, mitä ei Lue lisää…