Juma­la on iso!

Minun nime­ni on Bat­ba­jar*, olen 69-vuo­tias. Olen poron­kas­vat­ta­ja ja olen asu­nut tai­gal­la koko ikä­ni. Luu­lin, että niin vie­tän­kin lop­pue­lä­mä­ni, kodas­sa kah­den puun välis­sä ja poro­jen paris­sa. Mut­ta sain näh­dä, että kaik­ki muut­tuu, kun elä­määm­me tulee Juma­la.

Kesäl­lä 2019 Arz­hu tuli luok­sem­me tai­gal­le poi­kan­sa kans­sa. Kol­men vii­kon ajan hän piti las­ten­lei­riä mei­dän lap­sil­lem­me tai­gal­la. Sil­loin sain ensi ker­taa kuul­la hänen kaut­taan Her­ras­tam­me Jee­suk­ses­ta Kris­tuk­ses­ta ja sii­tä, mitä Hän on teh­nyt puo­les­ta­ni. Sen jäl­keen en ole ker­taa­kaan epäil­lyt sitä, ettei­kö Jee­sus oli­si elä­vä Juma­la.
Sen jäl­keen Arz­hu on käy­nyt luo­nam­me tois­tu­mi­seen joka kesä ja tal­vi. Hän toi muka­naan lau­lu­ja Jee­suk­ses­ta ja suul­li­sia Raa­ma­tun ker­to­muk­sia. Kuun­te­lim­me nii­tä kodas­sa yhdes­sä sekä kes­kus­te­lim­me pal­jon. Kuun­te­lem­me näi­tä ker­to­muk­sia ja lau­lu­ja per­hee­ni kans­sa joka päi­vä. Ensim­mäis­tä ker­taa mei­dän tai­gal­lam­me soi­vat lau­lut Juma­las­ta.

Sen jäl­keen kun minä, vai­mo­ni ja lap­se­ni uskoim­me Kris­tuk­seen, meil­lä alkoi­vat ongel­mat sha­maa­nin kans­sa. Hän uhka­si syö­dä ja tuho­ta mei­dät. Yhden yön hän soit­ti rum­pu­aan aamuun asti kotam­me ulko­puo­lel­la. Mut­ta olem­me yhä hen­gis­sä, eikä kukaan ole syö­nyt mei­tä. Uskon, että Jee­sus var­je­lee mei­tä.

Tänä vuon­na sain suu­ren lah­jan Juma­lal­ta. Ensi ker­taa elä­mäs­sä­ni mat­kus­tin kau­as Venä­jäl­le. Näin Mos­ko­van, Pie­ta­rin, Bur­ja­tian. Ensi ker­taa elä­mäs­sä­ni sain käsii­ni pas­sin, yli­tin rajan, näin len­to­ko­neen ja len­sin sii­nä Juma­lan ja Arz­hun ansios­ta. Ulan-Udes­sa kaik­ki ihmi­set oli­vat mei­dän kal­tai­siam­me. Ystä­vät otti­vat mei­dät oikein hyvin vas­taan, saim­me hyvää ruo­kaa ja näim­me kau­nii­ta paik­ko­ja. Sain pal­jon lah­jo­ja ja minua halat­tiin pal­jon joka pai­kas­sa. Näin val­ta­van ison len­to­ko­neen, jol­la len­sim­me Pie­ta­riin. Siel­lä näin meren ja ajoin pal­jon autol­la. Ensi ker­taa sil­mä­ni näki­vät myös kir­kon. Arz­hu aina puhuu pal­jon kir­kos­ta, mut­ta en ymmär­tä­nyt sitä ennen. Nyt ymmär­sin! Ensi ker­taa elä­mäs­sä­ni näin niin pal­jon ihmi­siä, pal­jon auto­ja ja kau­nii­ta talo­ja. Sil­mä­ni laa­jen­tui­vat yhä enem­män ja sydän suu­re­ni.

Kaik­kein ihmeel­li­sin­tä oli kui­ten­kin tutus­tua niin moniin eri kan­soi­hin, kuul­la hei­dän ker­to­muk­si­aan Juma­las­ta ja ymmär­tää, että mei­dän Juma­lam­me on todel­la iso. Ensi ker­taa elä­mäs­sä­ni pesey­dyin joka päi­vä vedes­sä, joka ei lopu (=suih­ku), ensi ker­taa pukeu­duin niin moniin uusiin vaat­tei­siin ja söin hyvää ruo­kaa. Jal­ka­ni kul­ki­vat Mos­ko­van Punai­sel­la toril­la. Välil­lä ajat­te­lin, että se on unta. Suu­ri kii­tos Juma­lal­le!

Ennen kotiin­pa­luu­ta Arz­hu antoi minul­le kuva-albu­min, jos­sa on 100 valo­ku­vaa. Palaan tai­gal­le ja tah­don yhä enem­män ker­toa kai­kil­le Juma­lan rak­kau­des­ta mei­tä koh­taan, ja näy­tän kai­kil­le valo­ku­via. Toi­von, että Arz­hu ja muut työn­te­ki­jät voi­vat men­nä vie­lä mui­den­kin kan­so­jen luok­se ker­to­maan Juma­las­tam­me. Saa­koon koko maa oppia tun­te­maan Hänet! Minä ja per­hee­ni emme osaa lukea eikä kir­joit­taa, emme­kä voi ymmär­tää kaik­kea Raa­ma­tus­sa. Mut­ta tie­dän var­mas­ti yhden asian: Jee­sus Kris­tus on 2000 vuot­ta sit­ten kuol­lut ris­til­lä jokai­sen ihmi­sen puo­les­ta ja nous­sut ylös. Kun elä­mäm­me päät­tyy tääl­lä maan pääl­lä, minä ja minun per­hee­ni saam­me koh­da­ta Hänet. Sitä me odo­tam­me!

*Nimi muu­tet­tu