Miriam Nzo­mo ja Jack­son Vusa­ka naut­ti­vat ulkoil­mae­lä­mäs­tä. Kuva: Vusa­kan kotial­bu­mi

Nime­ni on Jack­son Vusa­ka. Olen nai­mi­sis­sa Miriam Nzo­mon kans­sa ja tänä vuon­na juh­lim­me 10-vuo­tis­hää­päi­vääm­me.

Koti­seu­ra­kun­tam­me on Inter­na­tio­nal Chris­tian Cen­ter [Nai­ro­bis­sa] Ima­ra Dai­man alu­eel­la. Vai­mo­ni on muka­na ylis­tys­ryh­mäs­sä. Hän rakas­taa rum­pu­jen soit­ta­mis­ta. Pal­ve­lem­me Juma­laa eri­lai­sil­la lah­joil­lam­me ja kyvyil­läm­me. Rakas­tam­me molem­mat myös luon­toa, samoi­lua ja vain Juma­lan luo­ma­kun­nas­ta naut­ti­mis­ta.

Tut­kies­sa­ni Juma­lan sanaa koin, että minun oli­si olta­va enem­män muka­na Hänen työs­sään. Vuo­den 2010 aika­na Juma­la antoi minul­le mah­dol­li­suu­den pal­vel­la raa­ma­tun­kään­nös­työs­sä. Nyt on men­nyt 12 vuot­ta sii­nä pal­ve­lu­työs­sä ja olen näh­nyt, kuin­ka Juma­lan sana muut­taa ihmis­ten elä­mää Kenian pie­nis­sä kie­liyh­tei­söis­sä. Kun näen, mitä Juma­lan sana saa aikaan ihmis­ten elä­mäs­sä, koen täyt­ty­mys­tä ja tar­koi­tuk­sen tun­net­ta.

Pidän roo­ma­lais­kir­jeen jakees­ta (Room. 10:15), jos­sa sano­taan:

Kuinka ihanat ovat ilosanoman tuojan askelet!” 

Se työ on ollut minul­le täyt­ty­mys­tä ja iloa anta­vaa ja todis­te sii­tä, kuin­ka Juma­la on käyt­tä­nyt minua val­ta­kun­tan­sa pal­ve­luk­ses­sa.

Olen saa­nut olla muka­na myös äidin­kie­li­sen kou­lu­tuk­sen ohjel­mas­sa, joka saa tukea ja rahoi­tus­ta Wyclif­fe Raa­ma­tun­kään­tä­jil­tä ja Suo­men ulko­mi­nis­te­riöl­tä. Se on ollut aika­moi­nen uusi yri­tys ja osa-alue. Olen näh­nyt, miten syr­ji­tyt ja muut lap­set, jot­ka eivät osaa lukea ja kir­joit­taa edis­ty­vät opin­nois­saan.

Omat pro­jek­tin­hal­lin­taan liit­ty­vät kyky­ni ovat myös kehit­ty­neet. Kii­tän Juma­laa sii­tä, että minul­la on suu­rem­pi mah­dol­li­suus saa­vut­taa ihmi­siä Juma­lan sanal­la, mut­ta myös sii­tä, että olen näh­nyt kuin­ka luku­tai­to voi paran­taa sekä las­ten että yhtei­sö­jen elä­mää.

Juma­la on myös ollut yllä­tys­ten Juma­la. Pal­vel­les­sa­ni raa­ma­tun­kään­nös­työs­sä Hän on anta­nut minul­le halun men­nä Keni­aa ja Itä-Afrik­kaa­kin kau­em­mas. On ollut suu­ri siu­naus ja ilo, kun Hän on avan­nut minul­le ovia men­nä eteen­päin ja vie­lä­pä siir­tyä vaa­ti­vam­piin teh­tä­viin.

Näen elä­mä­ni ker­to­muk­se­na, jos­sa Juma­la edel­leen­kin tuo sel­keyt­tä jokai­seen päi­vään. Iloit­sen, kun tie­dän ole­va­ni tääl­lä maan pääl­lä tiet­tyä tar­koi­tus­ta var­ten. Mikään ei ole parem­paa kuin olla Juma­lan käyt­tä­mä ihmi­nen Hänen val­ta­kun­nas­saan ja omas­sa yhtei­sös­sä­ni. Kii­tän Juma­laa, että hän on joh­ta­nut minua näin pit­käl­le.

Teks­ti: Jack­son Vusa­ka

Kään­nös: Riit­ta Bon­ny