Nimeni on Peoungpaka Janyawong. Yleensä minua kutsutaan lempinimellä Kaa.
Synnyin Pohjois-Thaimaassa. Asuin kadulla, jonka yhdellä puolella oli kirkko ja toisella buddhalainen temppeli. Olen ollut kuuro syntymästäni saakka, ja koska vanhempani eivät osanneet viittomakieltä, en oppinut kotona mitään kieltä. Osasin vain elehtiä ja osoitella. 7-vuotiaana muutin asumaan kuurojen sisäoppilaitokseen ja aloin oppia viittomakieltä. Muistan, kuinka onnellinen olin.
Loma-aikoina asuin usein Bangkokissa tätini luona. Täti opiskeli luterilaisessa pappisseminaarissa, ja hänen luonaan tapasin suomalaisen lähetystyöntekijän Anneli Könnin. Anneli osasi viittomakieltä, ja vaikka se olikin erilaista kuin koulussa oppimani kieli, kykenin ymmärtämään häntä jonkin verran. Anneli kertoi minulle Jeesuksen kuolemasta ristillä, mutta se oli minulle vaikeaa käsittää. Haavoista vuotava veri ja kaikki ne ruumiinnesteet tuntuivat vastenmielisiltä. Vähitellen kuitenkin aloin ymmärtää. Anneli piti minulle kastekoulun, ja kävin kasteella.
Olen nyt 49-vuotias. Toimin asiantuntijana ryhmässä, joka antaa palautetta thaimaalaiselle viittomakielelle käännetyistä Raamatun kertomuksista. Videoituja käännöksiä käytetään viittomakielisten seurakuntien jumalanpalveluksissa. Varsinainen päätehtäväni on viittomakielistä koulutusta edistävässä tiimissä. Olen vieraillut myös Laosissa, Vietnamissa ja Indonesiassa tutustumassa kuurojen kouluihin. Aiemmassa työssäni yliopistolla sain usein selittää viittomakielen luonnetta kuuleville kollegoilleni. Monet eivät ymmärtäneet, että viittomakielet ovat omia kieliään eivätkä puhuttujen kielten esitystapoja.
Vaikka nykyään onkin paljon viittomakielten asiatuntemusta, sen siirtyminen kouluihin ja kirkkoihin, tavallisten kuurojen lasten opettajille, on suuri haaste. Kielen opetuksen taso on usein heikko, ja niinpä myös lasten äidinkielen osaaminen jää heikoksi. Unelmoin siitä, että voisin tulevaisuudessa vaikuttaa laajemminkin Aasiassa kuurojen lasten koulutuksen laatuun.
Lapsuudessani me kuurot kohtasimme usein sääliä kuulevien taholta. Meistä ajateltiin, ettemme osaa mitään. Vieläkin joillakin ihmisillä on tällainen asenne. Tahtoisin sanoa kuuleville: Älkää säälikö meitä vaan opetelkaa viittomakieltä!
Peoungpaka Janyawong on Wycliffe Thaimaan ensimmäinen kuuro jäsen. Hän työskentelee SIL Globalin kansainvälisessä viittomakielten tiimissä ja kuuluu kotiseurakuntansa johtoryhmään Bangkokissa.
