Otsi­kon totea­mus on niin itses­tään sel­vä, että sen kir­joit­ta­mi­nen tun­tuu louk­kauk­sel­ta viit­to­ma­kie­li­siä koh­taan. Muis­tan kui­ten­kin vie­lä ajan, jol­loin kuvit­te­lin, että Suo­mes­sa viit­to­ma­kie­li­set viit­to­vat suo­men kiel­tä: että jokai­sel­la suo­men kie­len sanal­la ja raken­teel­la on oma viit­to­man­sa, jot­ka sit­ten vii­to­taan. Kos­ka en ollut asi­aa kos­kaan tar­kem­min aja­tel­lut, tämä tun­tui jär­ke­väl­tä.

Minul­le täy­tyi ker­toa, että viit­to­ma­kie­li on oma kie­len­sä: Viit­to­ma­kie­li – aivan kuten puhu­tut­kin kie­let – syn­tyy, kehit­tyy ja saa mer­ki­tyk­sen­sä sii­nä yhtei­sös­sä, joka sitä käyt­tää. Jokai­nen kie­li muo­tou­tuu sel­lai­sek­si, että sil­lä pys­ty­tään sano­maan se, mikä on tar­peen sanoa – tai viit­to­maan se, mikä on tar­peen viit­toa. Viit­to­ma­kie­lel­lä on oma sanas­ton­sa, oma kie­liop­pin­sa ja omat mer­ki­tyk­sen­sä, kuten jokai­sel­la puhu­tul­la­kin kie­lel­lä. Onhan se itses­tään sel­vää – kun vai­vau­tuu asi­aa het­ken ajat­te­le­maan.

Maa­il­mas­sa käy­te­tään äidin­kie­le­nä noin 400:a eri­lais­ta viit­to­ma­kiel­tä.

Jos sinun nyt tekee mie­le­si kysyä, mik­si kaik­kial­la ei käy­te­tä samaa viit­to­ma­kiel­tä, kysyn sinul­ta vas­ta­ky­sy­myk­sen: Mik­si kaik­kial­la maa­il­mas­sa ei puhu­ta samaa kiel­tä?

Jos osaat vas­ta­ta yhteen kysy­myk­sis­tä, osaat vas­ta­ta toi­seen­kin.

Koko Raa­mat­tu on kään­net­ty maa­il­man viit­to­ma­kie­lis­tä vas­ta yhdel­le, mut­ta kään­nös­työ­tä teh­dään par­hail­laan monil­la kie­lil­lä. Ker­rom­me täs­sä leh­den nume­ros­sa, kuin­ka kään­tä­mi­nen suo­ma­lai­sel­le viit­to­ma­kie­lel­le on vas­ti­kään käyn­nis­ty­nyt uudes­taan. Tämä uusi han­ke on suo­ma­lai­ses­sa ympä­ris­tös­sä poik­keuk­sel­li­nen. Se ei ole syn­ty­nyt kirk­ko­jen tai jär­jes­tö­jen hal­lin­nol­li­sel­la pää­tök­sel­lä vaan viit­to­ma­kie­li­sen yhtei­sön tar­pees­ta ja sen syn­nyt­tä­mäs­tä ruo­hon­juu­ri­ta­son akti­vis­mis­ta. Han­ke on myös osoi­tus rajat ylit­tä­väs­tä kris­tit­ty­jen yhtey­des­tä. Kan­sain­vä­li­set ihmis­suh­teet ja asian­tun­ti­ja­ver­kos­tot ovat kään­tä­jil­le tär­kei­tä ins­pi­raa­tion, ver­tais­tuen ja kon­kreet­ti­sen avun läh­tei­tä.

Jokai­nen kie­li on eri­lai­nen tapa kat­soa maa­il­maa. Jokai­nen kie­li, jol­la evan­ke­liu­mi levi­ää, välit­tää jota­kin ainut­laa­tuis­ta ihmi­sen suh­tees­ta Juma­laan. Julis­tet­ta­koon Juma­lan suu­ria teko­ja myös jokai­sel­la viit­to­ma­kie­lel­lä!

Han­nu Sor­sa­mo

Wyclif­fe Raa­ma­tun­kään­tä­jien asian­tun­ti­ja

Kir­joi­tus on tal­ven 2025–2026 Sanal­la Sanoen ‑leh­den pääkirjoi­tus.