Ikiai­kai­nen Juma­lan sana vai­kut­taa

Monil­la ihmi­sil­lä on tar­ve löy­tää elä­mäl­leen tar­koi­tus ja mie­lek­kyys. Täl­lai­nen etsin­tä joh­taa pian kysy­myk­seen Juma­lan ole­mas­sao­los­ta ja joh­da­tuk­ses­ta. Moni on pää­ty­nyt poh­din­nois­saan sii­hen, että on olta­va ole­mas­sa jokin kor­keam­pi voi­ma. Myös luon­non kes­kel­lä ihmis­ten aja­tuk­set saat­ta­vat kään­tyä hen­gel­li­siin asioi­hin.

Hen­gel­li­sen etsin­nän seu­raa­va vai­he voi olla, että ihmi­nen tulee seu­ra­kun­taan tai tart­tuu Raa­mat­tuun. Seu­ra­kun­nas­sa käy­tet­ty kie­li tai Raa­ma­tun teks­ti voi tun­tua vie­raal­ta ja vai­keas­ti ymmär­ret­tä­väl­tä.

Aiko­jen saa­tos­sa tämä on joh­ta­nut monet teo­lo­git ja sanan­ju­lis­ta­jat poh­ti­maan sitä, miten julis­taa kris­til­lis­tä sano­maa sel­lai­sel­la kie­lel­lä, että sen ajan ihmi­nen ymmär­tää sen. Rat­kai­sua on etsit­ty monil­la tavoin: sanoit­ta­mal­la Raa­ma­tun ja kris­til­li­sen uskon sisäl­töä sen ajan aate­vir­tauk­sis­ta nouse­vil­la uusil­la käsit­teil­lä tai kar­si­mal­la Raa­ma­tus­ta van­han­ai­kai­nen myyt­ti­sek­si koet­tu maa­il­man­ku­va. Täl­lä on pyrit­ty sii­hen, että uskon julis­tuk­sen ydin voi­si puhu­tel­la ihmis­tä. Sanan sisäl­tö on ikään kuin päi­vi­tet­ty vas­taa­maan kuta­kin aikaa. Jot­kut teo­lo­git ovat kiel­tä­neet Jee­suk­sen juma­luu­den ja näke­vät hänet vain esi­ku­val­li­se­na ihmi­se­nä ja opet­ta­ja­na. Täl­lai­nen poh­din­ta voi ruok­kia ihmi­sen älyl­lis­tä puol­ta, mut­ta ei syn­ny­tä elä­vää hen­gel­lis­tä elä­mää.

On tär­ke­ää teh­dä Raa­ma­tun sana ymmär­ret­tä­väk­si ihmi­sil­le ja samal­la pysyä uskol­li­se­na sen sanoil­le ja sisäl­löl­le. On tosia­sia, että monil­la puo­lil­la maa­il­mas­sa Raa­mat­tua julis­te­taan sel­lai­se­naan kuin se on kir­joi­tet­tu – uskol­li­se­na teks­til­le, huo­li­mat­ta ajal­li­ses­ta eros­ta antii­kin ja nyky­maa­il­man välil­lä. Ja sil­ti se ihmeel­li­ses­ti toi­mii, syn­nyt­tää uskoa ja tuo toi­voa ihmis­ten elä­mään.

Sanal­la on ihmeel­li­nen voi­ma muut­taa luki­jaan­sa osoit­taen Jee­suk­seen, maa­il­man Vapah­ta­jaan, jon­ka luo­na on syn­tien anteek­sian­ta­mus, uusi elä­mä ja ian­kaik­ki­sen elä­män toi­vo. Näin epä­mää­räi­nen aavis­tus Juma­las­ta voi saa­da tark­kuu­den. Se mikä näyt­ti alus­sa epä­mää­räi­sel­tä kor­keam­mal­ta voi­mal­ta, onkin per­soo­nal­li­nen Juma­la, johon voin löy­tää yhtey­den.

Kään­näm­me Raa­mat­tua ihmis­ten omal­le kie­lel­le, jot­ta tämä oival­lus ja koh­taa­mi­nen oli­si jokai­sel­le ihmi­sel­le mah­dol­lis­ta. Lisäk­si teem­me luku­tai­to­työ­tä, jot­ta ihmi­set voi­si­vat oppia luke­maan Raa­mat­tua omal­la kie­lel­lään.

Mar­ko Pih­la­ja­maa

pas­to­ri, toi­min­nan­joh­ta­ja (toi­mi­va­paal­la)

Kir­joi­tus on syk­syn 2025 Sanal­la Sanoen ‑leh­den pääkirjoi­tus.