Olen Susanna Sorila os. Pesonen, kielitieteilijä ja teologi. Koordinoin Ugandan SIL- raamatunkäännöstyöjärjestön kielitieteellisiä tarpeita ja toimin luennoitsijana Kampala School of Theology -seminaarissa. Minulla on puoliso ja kolme lasta, joista yksi on lukiossa, yksi yläkoulussa ja kolmas alakoulussa. Mieheni toimii kehitysyhteistyössä.
Kutsumukseni on jo lapsesta asti ollut elää täysillä Jeesukselle ja palvella siellä missä voin. Kutsumus on todellisuudessa hyvin moniulotteinen asia, jossa Jumala käyttää myös persoonaa ja jopa fyysistä olemusta, sen olen vuosikymmeninä huomannut.
Minulle on viime vuosina ollut positiivinen yllätys se, että olen kutsumukseltani myös paimen. Olen aina toiminut sen mukaisesti, mutta koska emme juurikaan opeta paimenen työhön kutsutuista naisista, kutsun tunnistaminen vie aikaa. Kutsumus on kestävyysjuoksua ja ajoittain estejuoksua.
Se, millaiseksi tehtäväni on muodostunut, on tullut hieman yllätyksenä. Mutta kun katselee taaksepäin, ei niin kuitenkaan ole ollut. Kutsumuspolulleni ominaista on ollut se, että olen lähes kaikesta sanonut ”En ikinä…” ja päätynyt juuri sinne. Se on omassa elämässäni antanut rauhan, että olen oikealla asialla, en omallani.
Joitakin vuosia sitten näin rukouksessa ollessani näyn: Kutsumustehtäväni on kuin kirjailtu vaate: Takaa kuin vain sotkuinen mytty eri värisiä langanpätkiä, mutta edestä hyvin kaunis, tarkkaan suunniteltu ja värikäs, kirjailtu kuviointi.
Kutsumukseni vuoksi olen joutunut luopumaan omista suunnitelmistani, taloudellisesti helposta elämästä ja turvatusta tulevaisuudesta, mahdollisuuksien tarjoamisesta lapsille, fyysisesti turvallisemmasta ympäristöstä, läheisistä, ystävistä ja monesta muustakin. Palvelustyön hintaa tulee kyseltyä paljon, vaikka eräs lauluntekijä sitä pitää pahana. Pitkällä lähetyspolulla suurin uhrini on ollut oma ylpeyteni.
Jos luet tätä tekstiä, sinulla on lukutaito kielellä, jota ymmärrät. Jos tiedät Jeesuksesta, joku on sinulle kertonut Hänestä kielellä, jota ymmärrät. Heille tieto on tullut joltain, joka on lukenut Jumalan sanaa omalla äidinkielellään ja sieltä oppinut, että sanomaa on kerrottava eteenpäin: Ihmisen syyllisyydelle löytyy vastaus ja elämälle merkitys, yhteys takaisin Luojaan on löydettävissä. Se antaa ihmiselle tulevaisuuden ja toivon ja yhdistää ihmiskuntaa. Sen tiedon saaminen on kaikkien ihmisten ihmisoikeus kaikissa sukupolvissa.
Teksti: Susanna Sorila, toim. Anne Parhiala
Kuva: Adam Sorila
