Salatut sanat – jälkinäytös

Iloisia uutisia Papua-Uudesta-Guineasta Tunnetun Salatut sanat -kirjan kirjoittaja, norjalainen Sigmund Evensen, teki vaimonsa Ingjerdin kanssa umanakainan kielellä raamatunkäännöstyötä Papua-Uudessa-Guineassa kaksikymmentä vuotta. He saivat – vuosien jälkeen – kuulla uutisia entiseltä kotiseudultaan umanakainojen parista. Viime kesänä oli kulunut 38 vuotta siitä, kun perheeni ja minä saavuimme Papua-Uuteen-Guineaan ensimmäistä kertaa. Asetuimme asumaan Lue lisää…

Puodinpitäjän tarina 

Kun toivo tuli kotiin Hämärässä huoneessa on toisella puolella keittiö. Vesipulloja, kattiloita ja joitakin vihanneksia lojuu työpöydällä. Pieni poika raahaa lähes itsensä kokoista vesipulloaan perässään. Aurinko on juuri mennyt pilveen ja ilmassa on sateen tuntua. Vanha lhominainen istuu pienellä puisella laatikolla parvekkeen oven vieressä nojaten kirkkaan vihreään seinään. Kaunis käsin Lue lisää…

Pastori osana yhteisöä

Koneiden korjausta rakastava Pilatus on kahden lapsen isä Länsi-Sulawesillä, Indonesiassa, jonne hän muutti vaimonsa Charlien kanssa voidakseen palvella pastorina Mapun kylässä. He asuvat talossa, joka sijaitsee aivan kirkon vieressä, mäen juurella. Nuorempana unelmoin lähteväni armeijaan, mutta taloudellisista syistä se ei ollut mahdollista. Aloitin sen sijaan teologiset opinnot, rehellisesti sanottuna alun Lue lisää…

Lukutaitokurssilta korkeakouluun

Ngeruk Bhote, 19-vuotias lhominuori, asuu Seksilan kylässä Nepalissa. Jo lapsena Ngeruk haaveili siitä, että saisi käydä koulua ja oppia. Se ei kuitenkaan ollut mahdollista eikä näin myöskään korkeakoulu tullut tuolloin kysymykseen.   Vanhempieni lukutaidottomuuden ja taloudellisten haasteiden vuoksi en pystynyt käymään koulua nuorena. Perheemme vanhimpana poikana minun tehtäväni oli tehdä Lue lisää…

Kotkan poika

Katselin kerran rannalla, kuinka joku huimapää nousi moottoriveneen vetämänä yläilmoihin varjon kannattamana. Parasailing lienee Suomessa sen verran tuntematon laji, ettei sille edes löydy suomennosta kaikista sanakirjoista. Yksi kuitenkin kutsui sitä “nousuvarjoiluksi“. No, olipa nimi mikä tahansa, aika uhkarohkealta se minusta näytti. Ensin kiikutaan veneen perässä odottaen, että tuuli tarttuisi varjoon, Lue lisää…

Omenia ja banaaneja

Lapsena pystyimme hyvin erottelemaan “lumen” puuterilumeen (hyvä hiihtoon), nuoskalumeen (täydellinen lumisotaan leikkikentällä) ja käyttökelvottomaan sohjoon. Ja “omena” ei ole vain omena! Ajattelemme heti useita lajikkeita, kuten Jonagoldia, Golden Deliciousia, Valkeaa Kuulasta, ja Punaista Kanelia. Mutta entäpä “banaani”? Meille eurooppalaisille ei luultavasti tule sille mieleen tarkempaa jaottelua, kuten “lumelle” tai “omenalle”.  Lue lisää…

Kirja, jonka söi lehmä

Alussa Jumala loi ihmisen, lehmän ja kirjan. Kun ihminen oli paimentamassa lehmää, lehmä söi kirjan. Siitä lähtien yhteys ihmisen ja Jumalan välillä on ollut poikki. Näin kerrotaan Keniassa 160 000 samburun keskuudessa.  He kokivat, että kirja, jonka lehmä söi, oli Raamattu – sen saisi takaisin vain “lehmän kautta”. * Siksipä Lue lisää…

Morsian, joka on lunastettu korkeimmalla hinnalla

Istun hmong-ystävieni kanssa ruokapöydässä raamattupiirin jälkeen. Naisten jutut kääntyvät kipeisiin nuoruusajan kokemuksiin. Yksi naisista kertoo, kuinka hänestä maksettiin minimaalisen pienet morsiuslunnaat*. Nykyrahassa se ei vastaisi kuin noin päivän palkkaa, euroissa alle viittätoista. Hän tuntee vieläkin häpeää, koska sulhasen perhe ei pitänyt häntä sen arvokkaampana, eikä muitakaan vaihtoehtoja ollut. Köyhän naisen Lue lisää…

Maailmoja syleilevä epävire

Nykyään ei tarvitse pysyä nuotissa päästäkseen laulamaan levylle. Näin minulle vakuutti kuukausi sitten eräs musiikin tuottaja, soitti näytteen hyvänkuuloisesta laulusta ja totesi, että laulua äänitettäessä kaikilla läsnäolijoilla oli ollut naurussa pitelemistä. Niin historiallisen epävireisestä artistista oli ollut kysymys. Mutta tunnetta kuulemma oli ollut mukana. Ja se on ainoa, mitä ei Lue lisää…

Tietokone joutuu mereen

Kannettava tietokone oli ollut neljä viikkoa ahkerassa käytössä John Brownien tarkistaessa käännöstiiminsä kanssa 2. Korinttolaiskirjettä Mussaun saarella. Se oli toiminut tropiikin kuumuudesta ja kosteudesta huolimatta, tallentaen kallisarvoiset tiedot. Kun John laittautui lähteäkseen, hän puki kannettavan tietokoneen vesitiiviiseen ja pehmustettuun suojakoteloon ja otti sen mukaansa veneeseen. Se pääsi muun rahdin joukkoon Lue lisää…