Lap­sen sil­min

Idea

Poh­dim­me, oli­si­ko lap­sil­le koh­den­net­tu mate­ri­aa­li hyvä lähes­ty­mis­ta­pa. Lap­se­na kuu­le­mam­me asiat jää­vät mie­leen. Se, mikä on las­ten mie­les­tä kieh­to­vaa, hou­kut­te­lee usein myös van­hem­pia. Osaan monia tari­noi­ta ulkoa, kos­ka lap­se­ni sai­vat minut luke­maan nii­tä usei­ta ker­to­ja. Jot­kut tari­nois­ta saa­vat minut edel­leen hymyi­le­mään; toi­set mie­luum­min unoh­tai­sin, mut­ta ne ovat jät­tä­neet jäl­jen aivoi­hi­ni. Kun huo­ma­sin, miten luke­ma­ni tari­nat vai­kut­ti­vat elä­mää­ni, syn­tyi idea kir­joit­taa Wyclif­fen työs­tä tari­na lap­sil­le. 

Pää­tim­me suun­ni­tel­la lah­jan, jota ihmi­set eivät hel­pos­ti hei­tä pois. Sak­sas­sa pie­net, neliön­muo­toi­set lap­sil­le suun­na­tut kuva­kir­jat ovat suo­sit­tu­ja. Monet per­heet kerää­vät nii­tä ja nii­den säi­lyt­tä­mi­seen on säi­ly­tys­ko­te­loi­ta ja laa­ti­koi­ta. Mik­si emme hyö­dyn­täi­si tämän for­maa­tin suo­sio­ta? 

Nyt tar­vit­sim­me enää ker­to­muk­sen Wyclif­fen työs­tä lap­sen näkö­kul­mas­ta. 

Ker­to­mus

Jonas ja Annie asu­vat Sak­sas­sa ja ovat ala­kou­lun kol­man­nel­la luo­kal­la. He ovat taval­li­sia lap­sia ja hei­hin on help­po samais­tua. Tyt­tö on leik­ki­sä ja poi­ka hie­man nört­ti. Erää­nä päi­vä­nä he oppi­vat, että kaik­kial­la maa­il­mas­sa lap­set eivät voi käy­dä kou­lua. 

He päät­tä­vät aut­taa, jot­ta nämä lap­set oppi­si­vat luke­maan ja kir­joit­ta­maan. Mitä ihmi­set tar­vit­se­vat oppiak­seen luke­maan? Kir­jai­mia! Niin­pä Jonas ja Annie perus­ta­vat jouk­ku­een, jon­ka he nimeä­vät ”Aak­kos­sa­de­tii­mik­si”.

He päät­tä­vät len­tää ava­ruu­teen ja antaa aak­kos­ten sataa maa­han. He olet­ta­vat, että ihmi­set, jot­ka löy­tä­vät nämä kir­jai­met, voi­vat oppia luke­maan ja kir­joit­ta­maan. Mut­ta pian he huo­maa­vat, että hei­dän suun­ni­tel­man­sa ei toi­mi. Lop­pu­jen lopuk­si kir­jai­met syt­ty­vät tuleen, kun ne saa­vut­ta­vat ilma­ke­hän. Jonas ja Annie ovat mel­kein jo unoh­ta­neet idean, kun he tapaa­vat Janan ja Jen­sin. Näi­den van­hem­mat työs­ken­te­le­vät Wyclif­fen pal­ve­luk­ses­sa Thai­maas­sa ja ovat täl­lä het­kel­lä koti­maan lomal­la. Niin­pä Jana ja Jens käy­vät muu­ta­man kuu­kau­den ajan samaa kou­lua kuin Jonas ja Annie. 

Kun lap­set ystä­vys­ty­vät, Annie ja Jonas huo­maa­vat, että Wyclif­fes­sä työs­ken­te­le­vät ihmi­set ovat erään­lai­nen ”Aak­kos­sa­de­tii­mi” – tosin ihan eri taval­la. He ymmär­tä­vät myös, että luke­maan oppi­mi­nen vaa­tii muu­ta­kin kuin vain kir­jai­mia ja että hekin voi­vat osal­taan aut­taa. 

Ulkoa­su, kuvi­tus ja esi­tys­ma­te­ri­aa­li

Tari­nan ulkoa­sun ja kuvi­tuk­sen on teh­nyt itä­val­ta­lai­nen Agnes Hitzl. Las­ten­kir­jas­sa maa­il­ma piir­re­tään sel­lai­sek­si kuin lap­set sen kuvit­te­li­si­vat. Ker­to­muk­sen kuvit­ta­mi­sen lisäk­si Agnes teki esi­tys­ma­te­ri­aa­lia, jota voi näyt­tää tie­to­ko­nei­den ja pro­jek­to­rien avul­la ja käyt­tää esi­mer­kik­si pyhä­kou­luis­sa. Lisä­sim­me net­ti­si­vuil­lem­me myös väri­tys­ku­via lap­sil­le.

Haas­tei­ta ja hyö­ty­jä

Tie­däm­me, että kuvi­tet­tu tari­na tar­jo­aa vain yksin­ker­tais­te­tun ver­sion tie­teel­li­sis­tä tosi­asiois­ta. Tie­däm­me myös, että mui­den kult­tuu­rien esit­tä­mi­nen apua tar­vit­se­vi­na voi olla ongel­mal­lis­ta. Uskom­me kui­ten­kin, että tämä on oikea lähes­ty­mis­ta­pa las­ten­kir­jas­sa. Huo­li­mat­ta täl­lai­sen lähes­ty­mis­ta­van rajoi­tuk­sis­ta toi­vom­me, että voim­me siu­na­ta lap­sia ja per­hei­tä kir­jan avul­la. 

Toi­vom­me, että monil­le jää hyvä kuva Wyclif­fes­tä ”Aak­kos­sa­de­tii­mi­nä”. Jot­kut saat­ta­vat jopa vie­rail­la net­ti­si­vuil­lam­me, ryh­tyä tuke­maan mei­tä tai liit­tyä osak­si  ”Aak­kos­sa­de­tii­miä”. 

Kir­ja on ilmai­nen, mut­ta suo­sit­te­lem­me vapaa­eh­tois­ta 1 euron lah­joi­tus­ta kir­jaa koh­den.

Ramo­na Eibach, tie­dot­ta­ja, Wyclif­fe Sak­sa 

Kään­nös: Lii­sa Yli­ko­jo­la