Amerikkalainen Adoniram Judson ei ollut ensimmäinen kristitty lähetystyöntekijä Burmassa. Hän ei ollut edes ensimmäiset protestanttinen lähetystyöntekijä maassa, eikä ensimmäinen, joka käänsi Raamatun tekstejä burman kielelle. Judson on kuitenkin Burman lähetystyöntekijöistä kuuluisin – ehkä siksi että hänen työnsä tuloksena Burmaan syntyi seurakuntaliike, jonka jäljet ulottuvat nykypäivään saakka, ehkä siksi että hänen burmankielinen raamatunkäännöksensä on edelleen arvostettu, tai ehkä siksi että hän joutui kohtaamaan jopa oman aikansa lähetystyöntekijöiden mittapuulla suunnattoman suuria kärsimyksiä ja menetyksiä.
Adoniram Judson oli 23-vuotias, kun hän helmikuun 5. päivänä 1812 meni naimisiin vuotta nuoremman Ann Hasseltinen kanssa. Seuraavana päivänä Judson siunattiin kotiseurakunnassaan lähetystyöntekijän tehtävään ”viemään pelastuksen evankeliumia pakanoille”. Kaksi viikkoa myöhemmin Adoniram ja Ann Judson astuivat laivaan Salemin satamassa Yhdysvaltain Massachusettsissa. Heidän määränpäänään oli Intian Serampore, missä englantilainen William Carey – ”modernin protestanttisen lähetystyön isä” – oli aloittanut työn edellisellä vuosikymmenellä. Judsonit olivat kongregationalisteja, mutta pitkän laivamatkan aikana Adoniram tuli vakuuttuneeksi uskovien kasteesta, ja heti Seramporeen perille päästyään hän yhdessä vaimonsa kanssa otti kasteen. Judsonien kotiseurakunta oli asiasta kuultuaan ymmärrettävästi hämmentynyt, ja Judsonit siirtyivätkin nopeasti baptistilähetyksen alaisuuteen.
Burmaan
Judsonien tarkoituksena oli jäädä työhön Länsi-Bengalin alueelle, mutta sekä brittiläisen siirtomaahallinnon edustajat että paikalliset viranomaiset suvaitsivat huonosti lähetystyöntekijöitä, jotka saarnasivat evankeliumia hinduille ja näin mahdollisesti aiheuttivat levottomuutta ja tyytymättömyyttä kansan keskuudessa. Judsonien tilannetta ei helpottanut heidän amerikkalaisuutensa. Olihan Yhdysvallat julistanut sodan Britannialle samaan aikaan, kun he saapuivat Intiaan kesäkuussa 1812. Adoniram ja Ann Judson siirtyivätkin pian naapurimaan puolelle, Burman kuningaskuntaan. Matkalla Ann koki ensimmäisen keskenmenonsa, olosuhteet maassa olivat vaativat, ja aluksi Judsonit olivat maan ainoat protestanttiset lähetystyöntekijät. Kaikki heidän edeltäjänsä olivat joko kuolleet tai lähteneet maasta pois.
Kristinusko ei kuitenkaan ollut Burmassa täysin tuntematon uskonto. Ensimmäiset katolilaiset lähetystyöntekijät olivat saapuneet Portugalista 1500-luvulla, ja kirkko oli ollut maassa läsnä siitä saakka, vaikkakin kristittyjen määrä oli ensimmäisten vuosisatojen aikana pysynyt vähäisenä. Suurempi katolisen lähetystyön aika koitti, kun italialainen barnabiittien veljeskunta aloitti työn maassa vuonna 1722. Barnabiitit käänsivät katkelmia Raamatusta sekä muita kirkon liturgiaan kuuluvia tekstejä ja laativat ensimmäisen burmankielisen sanakirjan. Burmankielinen kirjoitusjärjestelmä oli ollut käytössä jo vuosisatojen ajan, mutta barnabiittien työ lienee edesauttanut kielen oikeinkirjoituksen vakiintumista.
Adoniram Judsonille oli apua tästä katolilaisten munkkien tekemästä työstä, kun hän kieltä opittuaan alkoi kääntää Raamattua burmaksi. Judsonin käännös Matteuksen evankeliumista valmistui jo vuonna 1817. Judsonien poika Roger oli kuollut kuumetautiin alle vuoden ikäisenä, ja kun Ann 1920-luvun alussa palasi heikon terveytensä takia pitkäksi aikaa Yhdysvaltoihin, Burmaan jäänyt Adoniram jatkoi Uuden testamentin kääntämistä. Hän ei ollut suinkaan ensimmäinen lähetystyöntekijä, joka hautasi murheensa Raamatun kääntämiseen. Paria vuosikymmentä aikaisemmin William Carey oli työstänyt kammiossaan useiden intialaisten kielten käännöksiä samaan aikaan, kun hänen useita lapsia menettänyttä ja vakavista mielenterveysongelmista kärsinyttä vaimoaan pidettiin lukittuna viereisessä huoneessa. Adoniram Judsonin oma henkinen tasapaino kuitenkin toistaiseksi säilyi, ja ensimmäinen Uuden testamentin luonnos valmistui vuonna 1823.
Myöhemmin Judson käänsi myös Vanhan testamentin ja uudisti käännöksiään aina vuoteen 1840 saakka, jolloin koko burmankielinen Raamattu julkaistiin yksissä kansissa. Sitä ennen häntä kohtasivat kuitenkin monet vaikeudet, jotka horjuttivat hänen mielenterveyttään ja lähestulkoon veivät häneltä hengen.
Sota syttyy ja vie Judsonin kuoleman partaalle
Vuoden 1824 alussa Ann oli palannut Burmaan miehensä luo. Maaliskuussa kuitenkin syttyi sota, jota Britanniassa kutsutaan ensimmäiseksi Burman sodaksi ja Burmassa ensimmäiseksi englantilaisten hyökkäyssodaksi. Judson oli muutamaa vuotta aiemmin tuloksetta vedonnut Burman kuninkaaseen laajemman uskonnonvapauden puolesta sekä toiminut toisen lähetystyöntekijän tulkkina kuninkaan hovissa. Tämä tunnettavuus ei ollut hänen edukseen, kun sota syttyi ja kaikkia ulkomaalaisia alettiin epäillä vakoojiksi. Tällaisen syytteen nojalla myös Adoniram Judson vangittiin.
Sota kesti vajaat kaksi vuotta ja Judsonin vankeus lähes yhtä pitkään. Olot olivat epäinhimilliset. Kun brittijoukot etenivät kohti kaupunkia, jossa Judsonia ja monia muita sotavankeja pidettin, heidät lähetettiin kuolemanmarssille, jolta vain harvat selvisivät. Sodan lähestyessä loppuaan Judson vapautui vankilasta, mutta hänet pakotettiin tulkiksi rauhanneuvotteluihin. Adoniram ja Ann saivat kuukausia kestäneiden neuvotteluiden aikana viettää lyhyitä aikoja yhdessä toistensa ja vankeusaikana syntyneen tyttärensä kanssa. Annin terveys oli kuitenkin sodan aikana jälleen heikentynyt, ja ennen kuin rauha solmittiin, hän kuoli. Muutamaa kuukautta myöhemmin menehtyi myös tytär Maria.
Adoniram Judsonia kohdanneen surun syvyyden on täytynyt olla musertava keväällä 1827. Mitään henkistä tai fyysistä kuntoutusta vankeusajan rasituksista ja traumoista ei liene ollut tarjolla. Judson oli menettänyt vaimonsa, ja kaikki hänen lapsensa olivat kuolleet. Ensin hän yritti haudata murheensa tekemällä kovemmin työtä – kääntämällä enemmän Raamattua, julistamalla enemmän evankeliumia. Ajan mittaan Judson kuitenkin vetäytyi muiden lähetystyöntekijöiden seurasta ja lopulta muutti viidakkoon rakentamaansa majaan. Judson kaivoi haudan – itselleenkö vaiko muistoksi menettämälleen perheelle, emme tiedä – ja valvoi sen äärellä.
Uuteen elämään
Syvä masennus kesti kuukausia. On vaikeaa tietää, missä määrin kokemukset värittivät hänen sisäistä elämäänsä tämän jälkeen, mutta pahimman mentyä ohi Judson vaikuttaa saaneen jälleen otteen elämästä. Vuonna 1834 hän meni naimisiin työtoverinsa lesken, Sarah Boardmanin kanssa. Sarah ja hänen edesmennyt aviomiehensä George olivat saapuneet Burmaan sodan päätyttyä ja tehneet työtä maan kareniväestön keskuudessa. Animistista uskontoa harjoittaneet karenit olivat maan buddhalaiseen valtaväestöön nähden köyhiä ja heikossa asemassa, ja kristinuskon sanoma löysi heidän keskuudessaan nopeasti kosketuspintaa. Seurakunta alkoi kasvaa erityisesti Boardmanien kanssa työtä tehneen Tha Byun julistuksen kautta. Tha Buylla oli rikollinen tausta – omien sanojensa mukaan hän oli murhaaja – mutta hän oli kääntynyt kristityksi tutustuttuaan Adoniram Judsoniin. Vaikka Judsonin oma huomio kohdistui pääasiassa burmankieliseen julistukseen ja Raamatun kääntämiseen, jatkoi hän Sarahin kanssa naimisiin mentyään työtä myös kareniväestön keskuudessa.
Sarah synnytti 11 seuraavan vuoden aikana kahdeksan lasta, joista kuusi jäi eloon. Kun hänen terveytensä alkoi heiketä, Judsonit lähtivät kolmen nuorimman lapsensa kanssa laivalla Yhdysvaltoihin vuonna 1845. Burmaan jääneet kolme lasta eivät enää koskaan nähneet äitiään, joka kuoli laivamatkan aikana.
Viimeinen luku
Adoniram Judson oli nyt toista kertaa leski ja ensimmäistä kertaa 33 vuoteen synnyinmaassaan. Vanha kotimaa oli muuttunut, ja Judson oli taatusti muuttunut. Yhdysvalloissa hän oli kuitenkin kuuluisuus, joka vastentahtoisesti suostui puhujakiertueille. Kaikki tahtoivat tavata ”Burman apostolin”. On vaikeaa tietää, miten ristiriitaisin tuntein Judson maineeseensa suhtautui. Miten erilaisia ovatkaan mahtaneet olla ihmisten odotukset verrattuna Judsonin omiin kokemuksiin? Kun Judson tammikuussa 1946 meni naimisiin itseään puolta nuoremman kirjailijan Emily Chubbockin kanssa vain kuukauden tuttavuuden jälkeen, ei tämä ainakaan vastannut monien odotuksia siitä, kuinka lähes tarunomaisen lähetystyön sankarin tulisi käyttäytyä. Saman vuoden marraskuussa Adoniram lähti uuden vaimonsa kanssa takaisin Burmaan. Hänen kolme lastaan jäivät Yhdysvaltoihin, eivätkä he enää koskaan nähneet isäänsä. Emily ja Adoniram tekivät yhdessä työtä noin kolmen vuoden ajan. Heille syntyi tuona aikana yksi elävä tytär, ja Emily julkaisi kirjoittamansa elämäkerran ”edeltäjästään” Sarahista. Vuonna 1850 Adoniram kuoli ollessaan laivamatkalla. Emily palasi Yhdysvaltoihin, mutta menehtyi jo muutamaa vuotta myöhemmin vain 36-vuotiaana.
Jälkimaine
Kuten kenellä tahansa lähetystyöntekijällä, Adoniram Judsonilla kesti vuosia, ennen kuin hän osasi burman kieltä ja kulttuuria riittävästi viestiäkseen kristinuskon sanomaa merkityksellisellä tavalla. Hänen suuri kulttuurinen oivalluksensa oli perustaa kristittyjen kokoushuone, jonka esikuvana oli burmalainen zayat – avoin kokoontumispaikka, johon kuka tahansa saattoi tulla levähtämään ja kuuntelemaan buddhalaisia opettajia. Viemällä evankeliumin ulos eurooppalaisesta kirkko- ja lähetysasemaympäristöstä kontaktit tavallisiin ihmisiin moninkertaistuivat, eikä kristinusko vaikuttanut burmalaisille enää välttämättä uskonnolta, jota voisi harjoittaa vain kulttuurisesti vieraassa ympäristössä.
Koska Judsonin käsitys kasteesta muuttui merimatkalla Burmaan, hänen työnsä tuloksena syntyneistä seurakunnista tuli baptistisia. Judsonin kautta kristityiksi kääntyneet veivät sanomaa eteenpäin, ja monet nykypäivän baptistiseurakunnat Burmassa jäljittävätkin alkuperänsä Adoniram Judsonin julistukseen. Judsonin burmankielinen raamatunkäännös on maassa edelleen arvostettu, vaikka monia myöhempiä käännöksiä onkin nykyään käytössä. Judsonilla ja hänen kauttaan uskoon tulleella Tha Buylla on suuri historiallinen merkitys kristityille kareneille. Viime vuosikymmenten maahanmuuton seurauksena Suomessakin kokoontuu tätä nykyä useita karenien baptistiseurakuntia.
Adoniram Judson ei ollut ensimmäinen, eikä viimeinen, lähetystyöntekijä Burmassa. Suurta määrää burmalaisia ei kääntynyt kristityiksi suoraan Judsonin kautta. Judsonin suurin merkitys lienee siinä, että käännöstyönsä ja kulttuurisesti viisaan julistustyönsä kautta hän alkoi alkusysäyksen sille pitkälle prosessille, jossa kristillisestä uskosta alkoi tulla myös burmalainen ja karenien oma usko – jossa Kristus ei enää ollut vain vieraiden kansojen vieraskielinen Jumala. Tälle tarkoitukselle Judson omisti elämänsä, johon mahtui siunausten ohella ylenpalttisesti koettelemuksia ja kärsimyksiä.
Teksti: Hannu Sorsamo
