Raa­ma­tun­kään­nös­työs­sä Suo­mes­ta käsin — Yele­goy Nga­ka­ra­man elä­män­ta­ri­na

Elä­mää­ni on kuu­lu­nut odot­ta­mat­to­mia kään­tei­tä, opet­ta­vai­sia koke­muk­sia ja het­kiä, jot­ka saa­vat minut ihmet­te­le­mään Hänen hie­noa suun­ni­tel­maan­sa. Olen näh­nyt, miten Juma­la val­mis­taa ja joh­taa joka aske­leen tah­ton­sa mukaan. Kii­tän Hän­tä eli­ni­käi­ses­tä kut­su­muk­ses­ta pal­vel­la Hänen val­ta­kun­tan­sa työs­sä.

Lap­suus ja per­he­taus­ta

Olen kotoi­sin syr­jäi­ses­tä kyläs­tä Afri­kan sar­ven alu­eel­la. Kuu­lun surien hei­moon, joka on ete­läi­sen Etio­pian kuu­mil­la ja hedel­mäl­li­sil­lä alan­koa­lueil­la elä­vä pai­men­to­lais­hei­mo lähel­lä Ete­lä-Suda­nin rajaa. Syn­nyin suu­reen per­hee­seen yhtei­sös­sä, jos­sa monia­vioi­suus on taval­lis­ta. Sen jäl­keen kun isä­ni meni nai­mi­siin äiti­ni kans­sa, hän sol­mi avio­lii­ton kah­den muun nai­sen kans­sa. 

Toi­meen­tu­lo tuli kar­jas­ta ja pie­nis­tä maa­ti­lois­ta. Lap­se­na vel­vol­li­suu­te­ni oli var­tioi­da per­hee­ni leh­miä ja vuo­hia. Per­heel­tä­ni opin, kuin­ka olla vaa­ti­ma­ton ja hyvä joh­ta­ja, olla urhea ja kes­tää vai­keis­sa olo­suh­teis­sa. Kun tulin kou­lui­kään, muu­tin setä­ni kotiin Tul­gi­tin kylään. Tulin siel­lä tun­te­maan Kris­tuk­sen hen­ki­lö­koh­tai­se­na vapah­ta­ja­na­ni.

Kun tutus­tuin äidin­kie­li­seen luku­tai­to-ope­tuk­seen ja raa­ma­tun­kään­nös­työ­hön, minul­la oli jo lap­se­na suu­ri halu oppia ja ottaa osaa työ­hön. Siir­ryin nopeas­ti oppi­laas­ta opet­ta­jien avus­ta­jak­si ja aloin lopul­ta opet­taa mui­ta hyvin nuo­re­na. 

Samaan aikaan hen­gel­li­nen mat­ka­ni oli alka­mas­sa. Seu­ra­kun­ta­toi­min­ta surien paris­sa veti minua puo­leen­sa ja minuun syn­tyi syvä rak­kaus Juma­lan sanaan. Ensim­mäi­set äidin­kie­lel­le­ni kään­ne­tyt raa­ma­tun­teks­tit oli­vat minul­le kal­li­sar­voi­sia, ja sain näh­dä miten suu­ri muu­tos ihmi­sil­le oli koh­da­ta Juma­lan sana kie­lel­lä, jota he todel­la ymmär­si­vät. 

Nuo­ruus ja aikui­suus

Tei­ni-ikäi­se­nä olin yksi par­hais­ta oppi­lais­ta yhtei­sös­sä­ni ja minut valit­tiin käy­mään kou­lua pal­jon suu­rem­mas­sa Hawas­san kau­pun­gis­sa, joka on myös Ete­lä-Etio­pias­sa. Olin siel­lä kuusi vuot­ta ja suo­ri­tin lop­puun perus­kou­lun ja lukion opin­not. Vuon­na 2016 aloin työs­ken­nel­lä viral­li­ses­ti raa­ma­tun­kään­tä­jä­nä surin­kie­li­ses­sä pro­jek­tis­sa. Samaan aikaan opis­ke­lin Addis Abe­ban yli­opis­tos­sa kie­li­tie­det­tä ja suo­ri­tin alem­man kor­kea­kou­lu­tut­kin­non luok­ka­ni par­haa­na opis­ke­li­ja­na. Se vaa­ti uskoa ja sin­nik­kyyt­tä. Olen sen jäl­keen toi­mi­nut ekse­geet­ti­se­nä neu­vo­nan­ta­ja­na surin­kie­li­ses­sä kään­nös­pro­jek­tis­sa ja jat­ka­nut samaan aikaan raa­ma­tun­kään­tä­jä­nä pro­jek­tis­sa.

Kos­ka olin itse koke­nut niin sel­vää hen­gel­lis­tä kas­vua oppi­mal­la tun­te­maan Juma­lan sanaa, aloin panos­taa yhtei­sön mui­den jäsen­ten oppi­mi­seen ja hen­gel­li­seen kehi­tyk­seen. Käyn­nis­tin Suri Catt­le Camp ‑nimi­sen evan­ke­lioin­tioh­jel­man ja aloin myös joh­taa Raa­ma­tun tut­ki­mi­seen liit­ty­vää toi­min­taa kylän seu­ra­kun­nas­sa.

Avio­liit­to

En oli­si voi­nut kuvi­tel­la, että minä, suri­hei­mon mies syr­jäi­ses­tä kyläs­tä, meni­sin nai­mi­siin ulko­maa­lai­sen kans­sa ja muut­tai­sin maa­il­man poh­joi­sim­paan kolk­kaan. Tapa­sin vai­mo­ni Sofian ihmeel­li­ses­ti vuon­na 2022 Nai­ro­bis­sa, Kenias­sa, kie­li­tie­teel­li­ses­sä kon­fe­rens­sis­sa, johon osal­lis­tuin osa­na har­joit­te­lua­ni.

Kun tapa­sin Sofian, olin heti sydä­mes­sä­ni vakuut­tu­nut, että hänes­tä tuli­si vai­mo­ni. Noin vuo­den kes­tä­neen etä­suh­teen jäl­keen Sofia muut­ti Etio­pi­aan ja avioi­duim­me. Kun saim­me sel­vil­le, että Juma­la oli siu­nan­nut mei­tä lap­sel­la, pää­tim­me muut­taa Suo­meen. Kau­nis tyt­tä­rem­me Yela syn­tyi tou­ko­kuus­sa 2025. 

Ihmis­ten paris­sa viih­ty­vä­nä, ulos­päin­suun­tau­tu­va­na ihmi­se­nä, olin aluk­si tyr­mis­ty­nyt moder­nis­ta elä­män­ta­vas­ta, pit­kis­tä kesä­päi­vis­tä, jol­loin aurin­ko tus­kin las­kee, ja mel­kein valot­to­mis­ta tal­vi­kuu­kausis­ta. Erot oli­vat niin suu­ria, että sain jopa paniik­ki­koh­tauk­sia elä­män­muu­tos­ten takia. Olen kui­ten­kin ajan kulues­sa tot­tu­nut elä­mää­ni tääl­lä, oppi­nut omak­su­maan uudet ryt­mit ja löy­tä­nyt tapo­ja sopeu­tua tähän uuteen kult­tuu­riin.

Tule­vai­suus ja toi­veet

Aion edel­leen kehit­tyä ekse­geet­ti­se­nä neu­vo­nan­ta­ja­na, kie­len­tut­ki­ja­na ja kon­sult­ti­na pal­vel­len osa­na lähe­tys­työ­tä teke­vää per­het­tä. Tavoit­tee­na­ni on vuo­den aika­na sopeu­tua täy­sin suo­ma­lai­seen elä­mään oppi­mal­la suo­men kie­len ja löy­tä­mäl­lä tapo­ja elät­tää per­hee­ni. Toi­von, että vii­des­sä vuo­des­sa surien yhtei­sö saa koko­naan kään­ne­tyn, pai­ne­tun Uuden tes­ta­men­tin. Toi­von myös voi­va­ni suo­rit­taa ylem­män kor­kea­kou­lu­tut­kin­non kehit­tääk­se­ni tai­to­ja­ni ja kas­vat­taak­se­ni panos­ta­ni. Kym­me­nes­sä vuo­des­sa voin kuvi­tel­la itse­ni ja per­hee­ni pal­ve­le­mas­sa pit­kä­ai­kai­si­na lähe­tys­työn­te­ki­jöi­nä yhteis­työs­sä Suo­men Wyclif­fe Raa­ma­tun­kään­tä­jien kans­sa, muka­na raa­ma­tun­kään­nös- ja luku­tai­to­työs­sä siel­lä, min­ne Juma­la kut­suu mei­tä.

Teks­ti: Yele­goy Nga­ka­ra­ma