“Nyt lähe­tän hänet joka päi­vä kou­luun”

Kie­liyh­tei­söt hyö­ty­vät eri­lai­sis­ta tie­toa lisää­vis­tä kou­lu­tuk­sis­ta. Ne voi­vat lisä­tä ymmär­rys­tä sii­tä, kuka voi käy­dä kou­lua ja oppia, sekä aut­taa opet­ta­jia otta­maan ope­tuk­ses­sa huo­mioon eri­lai­sia oppi­joi­ta. Nepa­li­lai­nen kou­lu­tus­jär­jes­tö NELHOS ker­too kol­me esi­merk­kiä sii­tä, mil­lai­nen vai­ku­tus kou­lu­tuk­sil­la on ollut ihmis­ten elä­mään.

Mukaa­not­ta­va luok­ka­huo­ne

Pop­ti Bhy­an­gy­an­gin perus­kou­lun ensim­mäi­sen vuo­den oppi­las Nag­da, on syn­ty­nyt fyy­si­sen käsi­vam­man kans­sa. Hänen van­hem­pan­sa pel­kä­si­vät, että hän­tä kiusat­tai­siin sen vuok­si kou­lus­sa. Osal­lis­tut­tu­aan NEL­HO­Sin jär­jes­tä­miin kou­lu­tuk­siin he sai­vat luot­ta­mus­ta ja lähet­tä­vät nyt Nag­dan sään­nöl­li­ses­ti kou­luun, pitäen hänen kou­lu­tus­taan yhtä tär­keä­nä kuin hänen sisa­rus­ten­sa kou­lu­tus­ta. Nag­dan van­hem­mat ker­toi­vat: ”Olim­me huo­lis­sam­me, että tytär­täm­me kiusat­tai­siin kou­lus­sa, mut­ta kou­lu­tuk­sen jäl­keen ymmär­sim­me, miten voim­me tukea hän­tä ja mik­si kou­lu­tus on tär­ke­ää jokai­sel­le lap­sel­le.”

Nag­dan opet­ta­ja ker­toi myös, kuin­ka kou­lu­tus aut­toi hän­tä paran­ta­maan ope­tus­ta­paan­sa: ”Kou­lu­tuk­ses­sa opin, kuin­ka huo­leh­tia vam­mai­sis­ta lap­sis­ta ja tar­jo­ta heil­le tasa-arvois­ta kou­lu­tus­ta. Nyt täl­lai­set oppi­laat ovat ter­ve­tul­lei­ta ja saa­vat tukea luo­kas­sa.”

Opet­ta­jan kehi­tys

Mak­pa­lun­gin perus­kou­lus­sa Gen­da-nimi­nen opet­ta­ja kamp­pai­li aiem­min vam­mais­ten oppi­lai­den tuke­mi­sen kans­sa, ja kak­si hänen oppi­lais­taan siir­ret­tiin­kin lopul­ta kau­pun­gin vam­mai­sil­le tar­koi­tet­tuun kou­luun. Hän kui­ten­kin halusi kehit­tyä opet­ta­ja­na ja teki ope­tuk­ses­ta lap­si­kes­kei­sem­pää ja osal­lis­ta­vam­paa. ”Aiem­min minul­ta puut­tui itse­luot­ta­mus ja tie­to vam­mais­ten las­ten tuke­mi­seen. Nyt ymmär­rän parem­min, miten hei­tä voi kan­nus­taa. Minun teh­tä­vä­ni ei ole rajoit­taa, vaan ohja­ta hei­tä”, hän poh­ti.

Mah­dol­li­suu­den anta­mi­nen

8‑vuotias Jenis­ha opis­ke­lee Guwach­he­san perus­kou­lus­sa ja kuu­luu niin sanot­tuun alem­paan kas­tiin (dalit). Vaik­ka hän kuu­luu eri kas­tiin, hän on kas­va­nut lho­mi-yhtei­sös­sä. Hän hal­lit­see lho­mi-kie­len hyvin, ja osaa lukea ja kir­joit­taa hyvin lho­mi-äidin­kie­len oppiai­nees­sa. Mene­tet­ty­ään molem­mat van­hem­pan­sa Jenis­ha jou­tui lai­min­lyö­dyk­si ja syr­ji­tyk­si. NELHOS jär­jes­ti yhtei­söl­le las­ten oikeuk­sia ja inklusii­vis­ta ope­tus­ta käsit­te­le­vän kou­lu­tuk­sen, johon Jenis­han setä osal­lis­tui. Hän ker­toi: ”Ilman tätä kou­lu­tus­ta en ehkä oli­si tuke­nut hänen kou­lun­käyn­ti­ään. Nyt koh­te­len hän­tä kuin omaa las­ta­ni ja lähe­tän hänet joka päi­vä kou­luun.”

Jenis­han opet­ta­ja lisä­si ylpeä­nä: ”Jenis­ha on nyt iloi­nen, aktii­vi­nen ja itse­var­ma. Hän on esi­merk­ki koko yhtei­söl­le.” Nyky­ään hän leik­kii ikä­to­ve­rei­den­sa kans­sa ja käy sään­nöl­li­ses­ti kou­lus­sa.

Teks­ti: NELHOS

NELHOS on Wyclif­fe Raa­ma­tun­kään­tä­jien yhteis­työ­kump­pa­ni Nepa­lis­sa.

Lue lisää Nepa­lin perus­kou­lu­hank­kees­ta.