Pie­niä aske­lia muu­tok­sen tiel­lä

Vam­mai­suus ja sii­hen suh­tau­tu­mi­nen ovat monis­sa yhtei­söis­sä pii­lo­tel­tu­ja aihei­ta tai jopa tabu­ja. Mitat­ta­via muu­tok­sia asi­aan voi­daan saa­da koh­den­ne­tuil­la toi­mil­la ja tie­toi­suu­den lisää­mi­sel­lä, kuten äidin­kie­lis­ten kou­luo­pe­tuk­sen hank­keis­sa on huo­mat­tu. Täs­sä artik­ke­lis­sa esi­tel­lään kak­si tari­naa Wyclif­fe Raa­ma­tun­kään­tä­jien työs­tä Poko­mo-yhtei­sös­sä Kenian lou­nais­osas­sa ja Duru­ma-yhtei­sös­sä Kwa­len pii­ri­kun­nas­sa.

His­to­ria ja pai­kal­li­set usko­muk­set

Han­ke­tii­mim­me teki duru­ma-yhtei­sön aikuis­ten jäsen­ten kes­kuu­des­sa tut­ki­muk­sen, joka osoit­ti, että eri­lai­sis­ta vam­mois­ta kär­si­vät lap­set on kaut­ta his­to­rian jätet­ty huo­miot­ta tai pidet­ty koto­na pii­los­sa häpeän tai köy­hyy­den vuok­si. Tämä on joh­ta­nut  sii­hen, että he eivät ole pääs­seet eri­tyi­so­pe­tuk­seen ja hei­dän per­heen­sä on jopa lei­mat­tu hyl­kiöik­si.

BTL Keny­an toteut­ta­ma Foun­da­tion for a Brigh­ter Futu­re ‑han­ke pyr­kii muut­ta­maan näi­tä perin­tei­siä asen­tei­ta. Han­ke­tii­mi työs­ken­te­lee van­hem­pien ja yhtei­sö­jen paris­sa lisä­täk­seen tie­toi­suut­ta näis­tä asiois­ta ja koros­taak­seen nii­den tär­keyt­tä sekä sitä, että vam­mai­sia lap­sia ei pidä syr­jiä. Tämä luo kui­ten­kin mui­ta tar­pei­ta ja jopa pai­nei­ta – opet­ta­jat tuli­si kou­lut­taa eri­tyi­so­pe­tuk­seen ja kou­lu­jen tuli­si olla asian­mu­kai­ses­ti varus­tel­tu­ja.

Las­ten osal­lis­ta­mi­nen, opet­ta­jien val­miu­det ja koke­muk­sen kart­tu­mi­nen sekä van­hem­pien ja yhtei­sön asen­tei­den muut­tu­mi­nen eivät ole yhdes­sä yös­sä tapah­tu­via muu­tok­sia.

Hamzan tari­na 

Hamza on 6‑vuotias esi­kou­lua käy­vä poi­ka, joka ei osan­nut puhua ennen kou­lun aloi­tus­ta. Lää­kä­rin lähet­teel­lä ja hank­keen kan­nus­ta­ma­na hänet ilmoi­tet­tiin duru­ma-kie­lia­lu­eel­la sijait­se­vaan kou­luun ja otet­tiin mukaan luo­kan toi­min­taan.

Hamzan isä ker­toi, kuin­ka pojan elä­mä on muut­tu­nut hänen aloi­tet­tu­aan kou­lun: ”Hän osaa nyt lausua joi­ta­kin sano­ja, kuten baba (isä) ja mama (äiti). Toi­von että tule­vai­suu­des­sa hän pys­tyi­si puhu­maan ja kom­mu­ni­koi­maan vapaas­ti.”

Hamzan opet­ta­ja on Sau­mu, jol­la on 13 vuo­den ope­tus­ko­ke­mus. Hän ker­toi, että aluk­si oli haas­ta­vaa miet­tiä, miten Hamza voi­tai­siin par­hai­ten ottaa mukaan luok­ka­huo­neym­pä­ris­töön. Sau­mu sai kui­ten­kin roh­kai­sua sii­tä, että näki las­ten koh­te­le­van Hamzaa samal­la taval­la kuin mui­ta. Hank­keen kaut­ta hän sai eri­kois­kou­lu­tus­ta ja ker­toi: ”Alun vai­keuk­sis­ta huo­li­mat­ta tun­nen nyt, että minul­la on val­miu­det tukea kaik­kia oppi­lai­ta. On roh­kai­se­vaa näh­dä, kuin­ka muut lap­set oppi­vat iloi­ses­ti myös nii­den luok­ka­to­ve­rei­den­sa kans­sa, joil­la on jokin vam­ma, ja kuin­ka van­hem­mat ja yhtei­sö tun­nus­ta­vat jokai­sen lap­sen arvon.”

Vio­le­tin ja Gwiy­on tari­na

Vio­let on yksin­huol­ta­ja­äi­ti, joka koki tus­kal­li­sen eron poi­kan­sa Gwiy­on syn­ty­män jäl­keen. Gwiy­ol­la on oppi­mis- ja kehi­tys­häi­riöi­tä. Yksin­huol­ta­ja­äi­din ase­ma ja vakaan tulon puu­te aiheut­ti­vat suu­ria haas­tei­ta hänel­le ja Gwiy­ol­le, jon­ka tar­pei­siin pai­kal­li­nen kou­lu­jär­jes­tel­mä ei pys­ty­nyt vas­taa­maan.

Vali­tet­ta­vas­ti Vio­let ei löy­tä­nyt yhtei­sös­tään juu­ri­kaan tukea tai ymmär­rys­tä ja tun­si itsen­sä erit­täin eris­täy­ty­neek­si. Onnek­si hän sai roh­kai­sua äidil­tään, joka  aut­toi hän­tä ilmoit­ta­maan kou­luun poko­mo-kie­lia­lu­eel­la.

Jo Gwiy­on ilmoit­ta­mi­nen kou­luun oli todel­li­nen roh­keu­den osoi­tus: Se oli pää­tös olla pii­lot­ta­mat­ta hän­tä, vaan tuo­da hänet esiin ikä­to­ve­rei­den­sa ja laa­jem­man yhtei­sön kes­kuu­des­sa. Nyt Vio­let toi­voo tule­vai­suut­ta, jos­sa Gwiy­ol­la on mah­dol­li­suus oppia ja kas­vaa kuten muut­kin lap­set.

Joh­to­pää­tös

Maa­seu­tu­yh­tei­sö­jen arjen haas­tei­den taus­tal­la tapah­tu­va todel­li­nen muu­tos voi­daan mita­ta pie­nin aske­lin. Van­hem­mat, jot­ka näke­vät vam­mais­ten las­ten­sa saa­van mah­dol­li­suuk­sia. Kou­lut, jot­ka ovat val­mii­ta otta­maan vas­taan vam­mai­sia lap­sia ja joil­la on kou­lu­tet­tu­ja opet­ta­jia ja jon­kin ver­ran resurs­se­ja. Yhtei­söt, joi­den asen­teet ovat muut­tu­mas­sa hyväk­sy­väm­mik­si.

Teks­ti: BTL ja Marc Secc­hia

Lue lisää äidin­kie­li­ses­tä kou­luo­pe­tuk­ses­ta Kenias­sa.