Toukokuu on usein työntäyteistä aikaa kouluissa ja melkein joka paikassa. Mekin olemme monien eri tehtävien keskellä ajatelleet entisen pastorimme, Erkki Verkkosen nuorten leirejä, joista joillakin oli teemana: Kun se parasta on ollut, on se työtä ja tuskaa ollut. Eli etuoikeushan se on, että on tehtäviä! Että saa olla tekemässä ja osana jotain itseään suurempaa, ja se saakin aiheuttaa työtä ja tuskaa, siitähän se paras elämisen ydin koostuu.
Työ ja tuska tuli meille erityisen arvokkaiksi, kun saimme esimakua siitä, miten vaivat palkitaan. Oli menossa suunnitelmat Pietarin seminaaria varten, jonne odotetaan yli kahtakymmentä suomen sukukieliä puhuvia kielitieteilijöitä. Heidän kanssaan on tarkoitus tehdä sovellutuksia puhelimille, jotta oma kieli tulee sitä kautta kuulluksi ja luetuksi, myös nuoremmille ikäluokille. Arjen oli saanut vepsän kielisen Uuden testamentin tiedostot jo luettuina, ja onnistui harjoituksena panemaan ne omaan puhelimeensa. Kuljin kotitoimistomme ohi ja kuulin tätä ihmeellistä kieltä luettuna seuraavasti:
‘Ei, nügöi minä lähten tuatan luo da sanon hänele: Tuatto, minä luajiin riähkiä taivastu dai sinuu vastah.19 Minuu enämbiä ei maksa sanuo sinun poijakse. Ota minuu sinun palkalazien joukkoh.’ 20I häi lähti tuattah luo.‘
Heti kuulin, että oli menossa Tuhlaajapoika-vertaus. Ihan sydämessä läikähti. Että näin lähellä suomen kieltä on tämä vepsän kieli! Ja ne muut ryhmät! Entä jos nekin pääsevät kotimatkalle tällaiset lisäykset taskussaan ja omissa puhelimissaan, jakoon ja käyttöön kotiseudulla.
Teksti oli puhelimessa selvästi nähtävissä ja se eteni keltaisen värin seuraamana. Tämähän on iloista lukupuuhaa kenelle vain Vepsän maassa!
Olkoon siis työtä ja tuskaa ja vähän vaivaakin, kun otamme nämä ihmiset vastaan ja aloitamme koulutuksen. Mutta se on vaivan arvoista, sillä Herra on kanssamme ja rakastaa näitä kansoja.
Siis kaiken vaivan keskellä, iloitaan siitä, että on minkä eteen nähdä vaivaa.
Maija Lock, SIL Bolshoi
Kirjoitus on alunperin julkaistu Jyväskylän Vapaaseurakunnan kesälehdessä 2018.
