Kenias­sa Juma­lan sana tavoit­taa lap­set

Län­si-Kenias­sa sijait­se­van ala-asteen oppi­laat esiin­ty­vät meil­le niin kuin vie­rail­le on tapa­na. Noin kah­dek­san­vuo­tias tyt­tö lausuu ulkoa opet­te­le­man­sa muis­to­lauseen. Hän lausuu ulkoa myös koko psal­min 23, sanaa­kaan unoh­ta­mat­ta. Las­ten kyky ulko­lu­kuun ja sii­tä naut­ti­mi­seen häm­mäs­tyt­tää minua yhä uudel­leen.

Olen ollut vii­si vuot­ta Kenian evan­ke­lis­lu­te­ri­lai­sen kir­kon pyhä­kou­lu­työs­sä. Vas­taan Juma­lan sanan opet­ta­mi­ses­ta kai­kil­le lap­sil­le alu­eel­la, jos­sa työs­ken­te­len. Se on tär­keä teh­tä­vä. Lap­sia Kenias­sa on vili­se­mäl­lä! Pyhä­kou­lus­sa he oppi­vat Juma­lan sanaa, kun he lau­la­vat, kuun­te­le­vat raa­ma­tun­ker­to­muk­sia ja opet­te­le­vat muis­to­lausei­ta Raa­ma­tus­ta. Ope­tus sujuu par­hai­ten hei­dän omal­la äidin­kie­lel­lään (mei­dän tapauk­ses­sam­me se on luo). Raa­ma­tus­ta tulee lähei­sem­pi, eikä se jää vain ”val­koi­hois­ten kir­jak­si”.

Jee­sus antaa meil­le par­haan mal­lin sii­tä, miten toi­mia las­ten kans­sa. Hän oli ystä­väl­li­nen, otti syliin lap­sia ja kuun­te­li hei­tä. Hän tun­si hei­dän kult­tuu­rin­sa ja puhui hei­dän kiel­tään. Jos nämä omi­nai­suu­det puut­tu­vat, emme pää­se puus­ta pit­kään. Niin kuin Paa­va­li oli kai­kil­le kaik­kea, on mei­dän­kin tul­ta­va las­ten kal­tai­sik­si tavoit­taak­sem­me hei­dät.

Lähe­tys­työ on jo pit­kään suun­tau­tu­nut lap­si­työ­hön. Sen seu­rauk­se­na kirk­ko tai­taa Raa­mat­tun­sa ja luot­taa uskoon­sa. Ensik­si mai­nit­tu on tär­ke­ää maas­sa, jos­sa on monia eri­lai­sia uskon­suun­tia. Raa­mat­tua käy­te­tään usein vää­rin ja kris­ti­nus­kon sano­maan ympä­tään niin perin­tei­tä, laki­hen­ki­syyt­tä kuin menes­tys­teo­lo­gi­aa.

Pyhä­kou­lut ovat tääl­lä var­sin yksin­ker­tai­sia. Jee­suk­ses­ta opet­ta­mi­nen ei vaa­di pal­jon väli­neis­töä, mut­ta sitä­kin enem­män Raa­ma­tun tun­te­van ohjaa­jan, joka osaa pel­kis­tää Raa­ma­tun ker­to­muk­set muut­ta­mat­ta nii­den sano­maa. Lau­lut ovat lähe­tys­työn­te­ki­jän apu­rei­ta. Nii­den osuus ohjel­mas­ta onkin huo­mat­ta­va. Lap­set lau­la­vat ja tans­si­vat muo­vi­ka­nis­te­rien rum­mu­tuk­sen tah­tiin, kun­nes liki­pi­täen hen­gäs­ty­vät. On lii­kut­ta­vaa kuul­la, kun pik­kui­set lau­la­vat niin pai­nok­kaas­ti Jee­suk­ses­ta Vapah­ta­ja­na ja ainoa­na tie­nä. Tääl­lä lap­set kuu­le­vat Jee­suk­ses­ta, kun vas­ta opet­te­le­vat käve­le­mään. Se on suu­ren­mois­ta!

Myös muis­to­lauseil­la on teh­tä­vän­sä. Joka sun­nun­tai lap­set opet­te­le­vat joko yhden tai useam­man päi­vän aihee­seen liit­ty­vän muis­to­lauseen. Joku voi pitää tätä van­han­ai­kai­se­na, vaik­ka se on itse asias­sa teho­kas tapa opet­taa Raa­mat­tua. Onhan lap­sil­la sitä pait­si usko­ma­ton oppi­mis­ky­ky ja muis­ti. Joka sun­nun­tai lap­set saa­vat omak­seen raa­ma­tun­kat­kel­man, jon­ka he voi­vat  kät­keä sydä­meen­sä kan­taak­seen sitä muka­naan koko elä­män­sä ajan. Elä­vä­nä sana­na se joh­dat­taa ja opet­taa hei­tä elä­män polul­la. Se on yksi suu­rim­mis­ta lah­jois­ta, mitä lap­sil­le voi­daan antaa!

Ingrid Mutai (o.s. Jern), SLEF:n lähet­tä­mä Kenian lute­ri­lai­sen kir­kon lap­si- ja nuo­ri­so­työn­te­ki­jä

Suo­men­nos: Kir­si Kor­ho­nen

Alku­pe­räi­nen ruot­sin­kie­li­nen teks­ti on jul­kais­tu syys­kuun 2018 Sanal­la Sanoen ‑leh­des­sä.