Elo­kuus­sa todis­tim­me Dal­la­sis­sa isoa virs­tan­pyl­väs­tä. Juh­lim­me kah­den vii­mei­sen kir­jan jul­kai­sua Uuden tes­ta­men­tin Ekse­geet­tis­ten yhteen­ve­to­jen sar­jas­sa. Olin tien­nyt täs­tä kir­ja­sar­jas­ta, mut­ten sen taus­tal­la ole­vaa uskol­li­suu­den ja uskon tie­tä. Sil­mät kos­tui­vat, kun kuun­te­lin sar­jan paris­sa työs­ken­nel­leen Dick Bligh­tin elä­män­ta­ri­naa.

Dick ja Faith Blight oli­vat Mek­si­kon SIL-jär­jes­tön työn alkuai­ko­jen uur­ta­jia. Hei­dän kään­tä­män­sä oto­min­kie­li­nen Uusi tes­ta­ment­ti vihit­tiin käyt­töön 1975. Kään­nös­kon­sul­tin teh­tä­vien ja ope­tus­työn ohel­la Dick alkoi koo­ta kir­ja­sar­jaa eri Uuden tes­ta­men­tin kom­men­taa­reis­ta. Ensim­mäi­nen val­mis­tu­nut sar­ja, Ekse­geet­ti­set muis­tiin­pa­not, sisäl­si lii­kaa suo­ria lai­nauk­sia, joten hän alkoi kokoa­maan uut­ta sar­jaa, jos­sa nämä rajoi­tuk­set otet­tiin huo­mioon. Lisäk­si mukaan tuli kysy­my­so­sio, joka aut­toi kään­tä­jiä ja Sanan luki­joi­ta ja tut­ki­joi­ta miet­ti­mään lue­tun sisäl­töä tar­kem­min. SIL-jär­jes­tön sisäi­sen tar­jon­nan lisäk­si kir­ja­sar­ja on myös kenen tahan­sa ostet­ta­vis­sa suu­ren pos­ti­myyn­ti­liik­keen kaut­ta. Se on myös osa Kään­tä­jän työ­paik­ka ‑ohjel­mis­toa. Sar­jan val­mis­tu­mi­nen vei 30 vuot­ta ja Dick oli muka­na koko ajan kah­ta vii­me vuot­ta lukuu­not­ta­mat­ta. Sil­loin hänen piti astua syr­jään huo­non­tu­neen ter­vey­den takia.

Dick on moni­tai­toi­nen, ja kir­jo­jen kir­joit­ta­mi­sen lisäk­si hän antoi ohjaus­ta ja innos­ti toi­sia kir­joit­ta­jia hei­dän työs­sään, edi­toi hei­dän kir­joi­tus­taan ja laa­ti kir­jo­jen lay­ou­tin suu­reen osaan sar­jas­ta. Uuden tes­ta­men­tin kreik­ka on hänen vah­va alu­een­sa, Dic­kin ei tar­vin­nut ava­ta läh­de­teok­sia kir­joi­tusa­sua tai sano­jen mer­ki­tys­tä tar­kis­ta­maan, se oli hänel­le kuin toi­nen äidin­kie­li.

Juh­las­sa Dick istui kun­nia­pai­kal­la per­heen­sä ympä­röi­mä­nä. Nyt on ikää jo yli 90 vuot­ta ja muis­ti pät­kii. Meil­lä oli ilo juh­lia tätä merk­ki­saa­vu­tus­ta ja innoit­tua omal­la polul­lam­me uskol­li­suu­teen niil­lä lah­joil­la, joi­ta meil­le kul­le­kin on annet­tu.

Näi­tä uskon san­ka­rei­ta on tääl­lä Dal­la­sis­sa lähel­läm­me usei­ta­kin, sil­lä kes­kuu­des­sam­me on SIL-jär­jes­tön elä­ke­läi­sa­sun­to­la. Kui­ten­kin samal­la on kat­se suun­nat­tu myös tiu­kas­ti tule­vai­suu­teen. Samoil­la teil­lä liik­kuu myös nuo­ria, jot­ka val­mis­tau­tu­vat raa­ma­tun­kään­nös­työ­hön muut­tu­nees­sa maa­il­mas­sa ja uusin työ­vä­li­nein. Samaa uskol­li­suut­ta työ vaa­tii myös heil­tä, Juma­lan kut­suun vas­taa­mis­ta myön­tei­ses­ti yhä uudes­taan. Dick sai tun­nus­tuk­sen hyväs­tä työs­tä jo tääl­lä, jot­kut kir­ja­sar­jan kir­joit­ta­jis­ta ovat jo Isän edes­sä. Siel­lä heil­le on sanot­tu: ”Hyvin teh­ty, uskol­li­nen pal­ve­li­ja!”

Teks­ti: Tuu­la O’Rear, SIL Inter­na­tio­nal, Dal­las, USA

Jul­kais­tu 10/2018

 

kategoriat Blogi