Suo­jaa etsi­mäs­sä

Sha­ki­rin tari­na

Saa­nen esi­tel­lä sinul­le ystä­vä­ni Sha­ki­rin*, hil­jai­sen vaa­ti­mat­to­man mie­hen, joka asui ennen Ira­kis­sa. Kuten kaik­ki hänen per­hees­sään, myös Sha­kir oli mus­li­mi. Hän oli kou­lu­tet­tu kir­jan­pi­tä­jä, ja hänel­lä oli vaki­tui­nen työ.

Mut­ta Isla­mi­lai­nen kali­faat­ti eli Isis oli nousus­sa, tais­te­lut kas­vus­sa, koko­nai­sia kau­pun­ke­ja lai­tet­tiin maan tasal­le, ja mui­den ira­ki­lais­ten tavoin myös Sha­kir pake­ni maas­ta. Hänen mat­kan­sa vei hänet Tur­kin läpi, meren yli Kreik­kaan, sit­ten Ser­bian ja Unka­rin kaut­ta, kun­nes hän lopul­ta saa­pui Län­si-Euroop­paan.

Maas­sa, jos­ta hän lopul­ta löy­si itsen­sä, hänel­tä evät­tiin tur­va­paik­ka. Mut­ta tämä ei tar­koit­ta­nut, että hänet oli­si hei­tet­ty maas­ta pois. Sen sijaan alkoi elä­mä väli­ti­las­sa, odo­tuk­ses­sa ja epä­mu­ka­vuu­des­sa.

Pai­kal­li­sel­la kir­kol­la oli toi­min­taa pako­lai­sil­le ja tur­va­pai­kan­ha­ki­joil­le, ja hei­tä autet­tiin. Siel­tä Sha­kir löy­si rak­kaut­ta ja hyväk­syn­tää. Sen seu­rauk­se­na hän alkoi seu­ra­ta Jee­sus­ta, liit­tyi seu­ra­kun­taan, ja hänet kas­tet­tiin. Tämä oli ensim­mäi­nen ker­ta Sha­ki­rin elä­mäs­sä, kun hän koki ole­van­sa todel­la rakas­tet­tu ja hyväk­syt­ty.

Kun Sha­ki­rin veli kuu­li Ira­kis­sa, että Sha­kir seu­ra­si nyt Jee­sus­ta, lähet­ti hän tap­pouh­kauk­sia. “Jos kos­kaan näy­tät kas­vo­si tääl­lä, me tapam­me sinut”, kir­joit­ti Sha­ki­rin veli, “Sinä olet tuo­nut häpe­ää per­heel­lem­me.”

Tänä aika­na Sha­ki­ril­la oli usei­ta haas­tat­te­lui­ta maa­han­muut­to­vi­ran­omais­ten kans­sa. Hei­dän vas­taus­ten­sa ydin oli:

Alku­pe­räi­nen hake­muk­se­si hylät­tiin ja sik­si sanot nyt ole­va­si kris­tit­ty. Sii­tä huo­li­mat­ta hyl­kääm­me hake­muk­se­si. Sinä yri­tät pela­ta jär­jes­tel­män kans­sa.

Seu­raa­va askel oli kään­tyä hovioi­keu­den puo­leen. Sii­tä asti, kun Sha­kir aloit­ti Jee­suk­sen seu­raa­mi­sen, hän oli muka­na ara­bian­kie­li­ses­sä Raa­mat­tu-pii­ris­sä, ja oli ryh­män joh­ta­ja. Kun hän sai päi­vä­mää­rän oikeus­kä­sit­te­lyl­le, hänen sal­lit­tiin tuo­da yksi todis­ta­ja tai puo­lus­ta­ja muka­naan. Tämän takia, Sha­ki­rin kut­sus­ta, löy­sin itse­ni oikeu­den edes­tä erää­nä tal­vi­päi­vä­nä. Osa­na käsit­te­lyä minua haas­ta­tel­tiin 30–40 minuut­tia. Mikä sai minut vakuut­tu­maan sii­tä, että Sha­kir oli kris­tit­ty? Vas­ta­sin kysy­myk­siin par­haa­ni mukaan, kun ker­roin miten Sha­ki­rin tari­na ris­te­si oma­ni kans­sa.

Pala­sin kotii­ni. Sha­kir sai töi­tä toi­sel­ta puo­lel­ta maa­ta, enkä näh­nyt hän­tä oikeus­kä­sit­te­lyn jäl­keen. Mut­ta sit­ten, muu­ta­maa kuu­kaut­ta myö­hem­min, sain hänel­tä What­sApp-vies­tin:

Tur­va­paik­ka­ha­ke­mus hylät­tiin oikeu­des­sa. Laki­mies täyt­tää hake­muk­sen kor­keim­paan oikeu­teen.

Niin odo­tus­pe­li jat­kuu. Hyvin har­vat maa­han­muut­ta­jat saa­vat jää­dä, joten on vai­kea toi­voa.

Jou­tuu­ko Sha­kir, vel­je­ni Kris­tuk­ses­sa, jos­ta on tul­lut rakas ystä­vä, palaa­maan Ira­kiin? Jos hän palaa, mikä hän­tä odot­taa siel­lä?

Hän arvos­tai­si rukouk­sia­si.

*Nimi muu­tet­tu

Teks­ti: Mic­hael Greed 

Kuva: Ste­ve Evans