Hän rakas­taa mei­tä kaik­kia

Olen Eve­lyn Waram ja kotoi­sin Itä-Sepi­kin maa­kun­nas­ta Papua-Uudes­ta-Gui­neas­ta. Olen 35-vuo­tias nai­ma­ton 3‑vuotiaan tyt­tä­ren äiti. Van­hem­pa­ni työs­ken­te­li­vät Uka­rum­pan lähe­tys­kes­kuk­ses­sa ennen jää­mis­tään eläk­keel­le. Myös kak­si kol­mes­ta vel­jes­tä­ni on SIL-jär­jes­tön* pal­ve­luk­ses­sa. Muo­dos­tam­me tii­viin mut­ta kai­kil­le avoi­men per­heen.

Kas­voin usko­vas­sa kodis­sa ja Juma­la on ollut lap­suu­des­ta­ni läh­tien elä­mäs­sä­ni. Vuo­si­na 2015–2017 kävin läpi erit­täin vai­kean vai­heen elä­mäs­sä­ni. En tien­nyt, miten rukoil­la, enkä tien­nyt, mitä apua Raa­ma­tun luke­mi­ses­ta oli­si, mut­ta Pyhä Hen­ki kehot­ti minua teke­mään niin. Tar­vit­tiin aikaa ja pal­jon kyy­ne­liä ja unet­to­mia, rukouk­sen täyt­tä­miä öitä, mut­ta Juma­la oli uskol­li­nen ja rakas­ta­va, ja kan­toi minut noi­den vai­kei­den aiko­jen läpi. Nyt voin näh­dä Hänen armon­sa ja joh­da­tuk­sen­sa vai­keuk­sien kes­kel­lä. Kun­nia yksin Hänel­le!

Olen nyky­ään töis­sä SIL-jär­jes­tön Wewa­kin kes­kuk­sen hoi­ta­ja­na Itä-Sepi­kis­sä. Vas­taan kes­kuk­sen toi­min­nas­ta, jot­ta se pal­ve­li­si raa­ma­tun­kään­nös­työ­tä par­haal­la mah­dol­li­sel­la taval­la. Tyy­pil­li­seen työ­päi­vää­ni kuu­luu vie­rai­den vas­taa­not­ta­mis­ta kes­kuk­sen vie­ras­ta­los­sa, raha-asioi­den hoi­ta­mis­ta ja esi­mies­teh­tä­viä. Kun SIL:n pien­ko­ne saa­puu Wewa­kiin, teh­tä­vä­ni on aut­taa len­tä­jää mat­ka­ta­va­roi­den pur­ka­mi­ses­sa ja las­taa­mi­ses­sa ja mat­kus­ta­jien vas­taa­not­ta­mi­ses­sa ja lähet­tä­mi­ses­sä len­nol­le. Rukouk­sel­la on hyvin iso roo­li elä­mäs­sä­ni ja työs­sä­ni. Koen, etten pys­ty teke­mään työ­tä­ni ilman Juma­laa, joten minun täy­tyy puhua Hänel­le joka päi­vä ja tuo­da kaik­ki isot ja pie­net ongel­ma­ni Hänel­le rukouk­ses­sa.

Isoin työ­ni kaut­ta tul­lut oival­lus on se, että Juma­la rakas­taa ja arvos­taa ihmi­siä. Ihon­vä­ril­lä, kult­tuu­ril­la tai taus­tal­la ei ole väliä, Hän rakas­taa mei­tä kaik­kia. Täs­tä syys­tä minun tulee osoit­taa samaa rak­kaut­ta ja kun­nioi­tus­ta muil­le. Jos­kus se on vai­ke­aa, kos­ka ihmis­luon­to­ni on tai­pu­vai­nen tuo­mit­se­maan nopeas­ti  ihmi­set, jot­ka ovat eri­lai­sia kuin minä. Jos­kus taas ihmi­set käyt­tä­vät hyväk­seen hei­tä koh­taan osoi­tet­tua kun­nioi­tus­ta. Kui­ten­kin teen osa­ni aut­taak­se­ni ja pal­vel­lak­se­ni mui­ta ja levit­tääk­se­ni Juma­lan rak­kaut­ta.

Teks­ti ja kuva: Eve­lyn Waram

Kään­nös: Anne Par­hia­la

Jut­tu on jul­kais­tu myös Sanal­la Sanoen ‑leh­den syk­syn 2019 nume­ros­sa.

*SIL Inter­na­tio­nal on Wyclif­fe Raa­ma­tun­kään­tä­jien kan­sain­vä­li­nen yhteis­työ­jär­jes­tö.