Kou­lun­käyn­tiä vai oppi­mis­ta?

Asues­sa­ni vii­me vuo­si­kym­me­nel­lä Kame­ru­nis­sa vie­rai­lin pai­kal­li­ses­sa ala­kou­lus­sa. Oppi­lai­ta täs­sä maa­lais­kou­lus­sa oli yhtä opet­ta­jaa koh­ti noin sata. Oppi­kir­jo­ja oli kul­la­kin ryh­mäl­lä käy­tös­sä yhtei­ses­ti muu­ta­ma kap­pa­le. Käy­tän­nös­sä kaik­ki oppi­laat puhui­vat koto­na bamun­kan kiel­tä. Kou­lun ope­tus­kie­le­nä oli englan­ti, jota opet­ta­jis­ta jot­kut osa­si­vat hyvin, jot­kut hei­kom­min. Todel­li­suu­des­sa kou­lu ei ollut englan­nin­kie­li­nen ympä­ris­tö, mut­ta täl­lä kie­lel­lä oppi­mi­sen oli tar­koi­tus tapah­tua.

Kou­lun kes­keyt­tä­mi­nen oli bamun­kan­kie­lis­ten kes­kuu­des­sa yleis­tä. Eräs isä ker­toi, että kos­ka lap­si ei nel­jän vuo­den jäl­keen ollut oppi­nut luke­maan, oli parem­pi, että kou­lu­mak­su­jen mak­sa­mi­sen sijaan lap­si teki­si pel­to­töi­tä ja aut­tai­si tuo­maan per­heel­le ruo­kaa pöy­tään. Perus­te­lu oli, ja on, vas­taan­sa­no­ma­ton.

”Kaik­ki lap­set kou­luun!” on kehi­ty­syh­teis­työs­sä pal­jon tois­tel­tu mant­ra, ole­tet­tu kaik­ki­voi­pa lää­ke köy­hyy­teen ja eriar­voi­suu­teen. Bamun­kan lap­sil­le, ja monil­le muil­le, pelk­kä kou­lun­käyn­ti ei ole rat­kai­su. Maa­il­man­pan­kin vuo­den 2018 kehi­tys­ra­port­ti esit­te­li glo­baa­lin oppi­mis­krii­sin kai­kes­sa karuu­des­saan: kehit­ty­vien mai­den kou­lu­lai­sis­ta yli puo­let ei saa­vu­ta edes mini­mi­ta­soa luku­tai­dos­sa ja mate­ma­tii­kas­sa. Jois­sain Saha­ran ete­lä­puo­li­sen Afri­kan mais­sa osuus on jopa 90 pro­sent­tia. Moni lap­si siis käy kou­lua, mut­ta ei opi.

Oppi­mat­to­muu­den syyt ovat tyy­pil­li­ses­ti moni­nai­set, mut­ta häm­mäs­tyt­tä­vän usein aivan perus­ta­van­laa­tui­nen teki­jä sivuu­te­taan: Mil­lä kie­lel­lä lap­sen on tar­koi­tus oppia? Kun luet uuti­sia luku­tai­don  ̶ tai luku­tai­dot­to­muu­den ̶ tasos­ta esi­mer­kik­si juu­ri Afri­kan mais­sa, mones­ti­ko ker­ro­taan mil­lä kie­lel­lä luku­tai­toa on mitat­tu? Usein kie­lel­lä, jota lap­si ei puhu.

Wyclif­fe Raa­ma­tun­kään­tä­jät osal­lis­tuu äidin­kie­leen perus­tu­van moni­kie­li­sen oppi­mi­sen kehit­tä­mi­seen vii­den kie­li­vä­hem­mis­tön kes­kuu­des­sa Kenias­sa ja Nepa­lis­sa. Myös seu­ra­kun­tien äidin­kie­li­sen lap­si­työn syn­nyt­tä­mi­nen Indo­ne­sias­sa vah­vis­taa äidin­kie­lis­tä oppi­mis­ta. Puhum­me­kin yleen­sä mie­luum­min oppi­mis­hank­keis­ta kuin kou­lu­tus­hank­keis­ta.

Ei rii­tä, että saam­me kaik­ki lap­set kou­luun, tar­vit­sem­me kai­kil­le lap­sil­le mah­dol­li­suu­den oppia.

Han­nu Sor­sa­mo, Wyclif­fe Raa­ma­tun­kään­tä­jien toi­min­nan­joh­ta­ja. 

Kir­joi­tus on syk­syn 2019 Sanal­la sanoen ‑leh­den pää­kir­joi­tus.