Apos­to­lien teko­jen 10. luvus­sa kuva­taan eräs kris­til­li­sen lähe­tys­työn rat­kai­se­va kään­ne. Pie­ta­ri pyy­det­tiin ker­to­maan evan­ke­liu­mia Jee­suk­ses­ta roo­ma­lai­sen upsee­rin Cor­ne­liuk­sen kotiin. Raja-aita juu­ta­lais­ten ja mui­den kan­so­jen välil­lä on häviä­mäs­sä. Kut­su Juma­lan lap­seu­teen kuu­luu kai­kil­le kan­soil­le. Pie­ta­ri opet­ti Juma­lan sanaa Cor­ne­liuk­sen per­he­väel­le. Ope­tuk­sen aika­na Pyhä Hen­ki kos­ket­ti kuu­li­joi­ta: ”Pie­ta­rin vie­lä puhues­sa las­keu­tui Pyhä Hen­ki kaik­kiin, jot­ka oli­vat hänen sano­jaan kuu­le­mas­sa.” (Apt. 10:44).

Pyhä Hen­ki käyt­tää Juma­lan sanaa väli­nee­nä syn­nyt­täes­sään uskon Jee­suk­seen. Kuul­les­sam­me tai lukies­sam­me Juma­lan sanaa voi usko syn­tyä ja vah­vis­tua. Jos joku ihmi­nen halu­aa tul­la uskoon, mut­ta kokee, ettei pys­ty usko­maan, hän­tä tulee kehot­taa hakeu­tu­maan Juma­lan sanan ääreen. Sii­nä usko voi syn­tyä ja vah­vis­tua. 

Sanaa kuul­laan ja lue­taan, mut­ta sana voi olla myös kuval­lis­ta sanaa. Van­han tes­ta­men­tin pro­fee­tat havain­nol­lis­ti­vat pro­fe­ti­aa myös kuval­li­ses­ti; muun muas­sa pro­feet­ta Hese­kiel maka­si pit­kään jul­ki­sel­la pai­kal­la ensik­si vasem­mal­la ja sit­ten oikeal­la kyl­jel­lään ver­taus­ku­va­na kan­san syn­nis­tä ja sen sovi­tuk­ses­ta. 

Juma­lan sanaa tulee välit­tää monin eri tavoin. Raa­ma­tun kään­tä­mi­nen ihmis­ten omal­le kie­lel­le on avai­na­se­mas­sa. Eri mai­den viit­to­ma­kie­li­set ovat kie­liyh­tei­sö­jä, joil­ta edel­leen puut­tuu Raa­mat­tu omal­la kie­lel­lä. Viit­to­ma­kie­li­set kään­nök­set ovat täl­lä het­kel­lä tär­keä osa raa­ma­tun­kään­nös­työ­tä. Juma­lan sanaa voi­daan vies­tit­tää ihmi­sil­le myös median, vaik­ka­pa eri­lais­ten äly­pu­he­lin­so­vel­lus­ten väli­tyk­sel­lä sekä tai­teen tai suul­lis­ten ker­to­mus­ten kan­ta­ma­na.

Wyclif­fe Raa­ma­tun­kään­tä­jien innos­ta­va näky on omas­sa kult­tuu­ris­sa ilmais­tun Juma­lan sanan uudis­ta­mat ihmi­set, yhtei­söt ja kan­sat. 

Olen kuul­lut raa­ma­tun­kään­nös­työs­sä muka­va ole­vil­ta, kuin­ka häpeä omas­ta kie­les­tä ja kult­tuu­ris­ta voi olla este Juma­lan lupaus­ten usko­mi­sel­le omal­la koh­dal­la. Kun Juma­lan sana välit­tyy omal­la kie­lel­lä, on hel­pom­pi omis­taa se kos­ke­maan juu­ri minua. 

Suo­men kie­lel­lä, omal­la kie­lel­läm­me, olem­me saa­neet vuo­si­sa­to­jen ajan kuul­la evan­ke­liu­min ilo­sa­no­man syn­tien anteek­sian­ta­muk­ses­ta: ”Kat­so­kaa: Juma­lan Karit­sa, joka ottaa pois maa­il­man syn­nin.” (Joh. 1:29). Tänä­kin pää­siäi­se­nä tuo sana tulee mei­tä koh­ti, saam­me tal­let­taa sen sydä­meem­me.

Mar­ko Pih­la­ja­maa

pas­to­ri, toi­min­nan­joh­ta­ja 

Kir­joi­tus on kevään 2024 Sanal­la Sanoen ‑leh­den pääkirjoi­tus.