Jos mai­to ei mais­tu, mikä lääk­keek­si?

Pas­to­ri tar­jo­aa pie­nel­le lap­sel­le tut­ti­pul­los­ta juo­ta­vaa. Se ei kel­paa. Ruo­kin­ta ei onnis­tu. Lap­si jää näl­käi­sek­si ja voi huo­nos­ti. Mikä on vika­na? Pul­los­sa ei ollut­kaan Juma­lan sanan vää­ren­tä­mä­tön­tä mai­toa vaan jotain maa­il­man makuis­ta. 

Tämä ver­taus­ku­va ker­too pal­jon täs­tä ajas­ta: Juma­lan lap­sil­le ei usein­kaan enää tar­jo­ta Juma­lan sanan ravit­se­vaa mai­toa vaan yhä ene­ne­vis­sä mää­rin tyy­dy­tään tar­joi­le­maan ihmis­mie­lel­lä muo­kat­tua ja hen­gel­li­ses­ti ravit­se­ma­ton­ta. Niin­pä usko alkaa kui­vet­tu­maan ja kat­se kään­ty­mään pois Jee­suk­ses­ta. Tilan­ne herät­tää kysy­myk­siä.

Mis­sä ovat hen­gel­li­set pai­me­net sekä isät ja äidit, jot­ka tar­joa­vat hen­gel­li­sil­le lap­sil­leen Juma­lan sanan ravit­se­vaa mai­toa? Jot­ka ohjaa­vat luot­ta­maan Raa­mat­tuun Juma­lan pyhä­nä ja ikui­ses­ti pysy­vä­nä sana­na? Jot­ka itse raken­ta­vat oman elä­män­sä ja uskon­sa Juma­lan sanan kal­lio­pe­rus­tal­le ja elä­vät todek­si Juma­lan lupauk­sia? Mis­sä ovat pai­me­net, jot­ka luot­ta­vat Juma­lan sanan toi­mi­van yhä tänään? Mis­sä ovat ne, jot­ka usko­vat Raa­ma­tun sanan ole­van Juma­lan voi­ma ja Juma­lan luo­mien sään­tö­jen ole­van yhä hyviä, elä­mää var­je­le­via ja siu­naa­via? Ovat­ko he sul­ke­neet sil­män­sä tai pii­lou­tu­neet? Vai onko elä­vä usko Raa­ma­tun sanaan Suo­mes­sa sam­mu­nut?

Kyl­lä vie­lä on mei­tä, jot­ka uskom­me ja luo­tam­me Raa­ma­tun sanan ole­van edel­leen täy­sin voi­mas­sa ja Juma­lan vah­va voi­ma, joka luo ihmi­sen­kin uudek­si. Pelas­taa, hoi­taa ja paran­taa. Tie­däm­me ja luo­tam­me, että Raa­mat­tu on edel­leen voi­mal­li­nen ja var­sin ajan­koh­tai­nen.

Sinä, joka luo­tat Juma­lan sanaan, nos­ta pää­si. Ole luja ja roh­kea. Vie­tä yhä enem­män aikaa Raa­ma­tun sanan äärel­lä rukoil­len ja anna Juma­lan vah­vis­taa ja ravi­ta sinua sen kaut­ta. Pitäy­dy yhä enem­män Juma­lan sanas­sa. Puhu sii­tä yhä enem­män myös muil­le. Anna sanan teh­dä sitä työ­tä, jota var­ten Juma­la on sen meil­le anta­nut. Ja vaik­ka maa­il­ma pilk­kai­si sinua ja uskoa­si, ilk­ku­mi­nen lop­puu vii­meis­tään sil­loin, kun Her­ram­me Jee­sus tulee toi­sen ker­ran kun­nias­saan ja kunin­kaa­na. Hänen edes­sään aivan jokai­nen pol­vi tulee not­kis­tu­maan ja sano­maan: Jee­sus on Her­ra! 

Ole luja ja roh­kea! Pidä kiin­ni Juma­lan sanan vää­ren­tä­mät­tö­mäs­tä mai­dos­ta ja jaa sitä sel­lai­se­na muil­le­kin. Ole siu­nat­tu!

Kir­si Smeds
Raa­ma­tun­lu­ki­jain Lii­ton pää­sih­tee­ri
kirsi.smeds@rll.fi

Sanan säi­lä on uusi pals­ta, jol­la eri­lai­set kir­joit­ta­jat ker­to­vat aja­tuk­si­aan kie­les­tä, kult­tuu­ris­ta, Raa­ma­tus­ta ja lähe­tys­työs­tä. Kir­joit­ta­jien mie­li­pi­tei­den ei vält­tä­mät­tä tar­vit­se edus­taa Wyclif­fe Raa­ma­tun­kään­tä­jien näke­mys­tä.