Pari viik­koa sit­ten kuu­lin erääs­sä raa­ma­tun­kään­nös­tii­mis­sä työs­ken­te­le­vän pari­kymp­pi­sen tytön ker­to­van var­hais­lap­suu­des­taan. Tii­be­tin­budd­ha­lai­seen per­hee­seen syn­ty­nyt tyt­tö oli kol­mi­kui­se­na vaka­vas­ti sai­ras. Hän oli lopet­ta­nut äidin­mai­don syö­mi­sen. Huo­les­tu­neet van­hem­mat vei­vät lap­sen naa­pu­ris­sa asu­van hin­du­nais­gu­run vas­taa­no­tol­le. Guru tote­si, ettei tytöl­lä ollut elin­kaar­ta jäl­jel­lä. Hätään­ty­neet van­hem­mat vei­vät lap­sen sit­ten suu­ren budd­ha­lai­so­pet­ta­jan luo. Mies tote­si, että lap­ses­sa ei ole elä­mää. Toi­vo toi­pu­mi­ses­ta oli­si hei­tet­tä­vä.

Pian tämän jäl­keen per­he tapa­si mat­kus­taes­saan erään kris­ti­tyn, joka kuul­tu­aan lap­sen tilas­ta suo­sit­te­li per­heel­le kirk­koon menoa, jot­ta seu­ra­kun­ta voi­si rukoil­la lap­sen puo­les­ta. Mies sanoi lait­ta­van­sa pään­sä pan­tik­si sii­tä, että lap­si para­ni­si, jos seu­ra­kun­ta rukoi­li­si hänen puo­les­taan. Kos­ka tuo päi­vä sat­tui ole­maan sun­nun­tai, per­he meni kirk­koon. Rukouk­sen jäl­keen lap­sen kun­to para­ni välit­tö­mäs­ti ja hän alkoi ensim­mäis­tä ker­taa kol­meen viik­koon juo­da äidin rin­ta­mai­toa.

Kun per­heen naa­pu­ris­sa asu­va nais­gu­ru kuu­li lap­sen paran­tu­neen, hän lopet­ti hen­gel­lis­ten pal­ve­lu­jen­sa tar­joa­mi­sen. Nyt, kun paran­tu­nut tyt­tö on jo yli kak­si­kym­men­tä­vuo­tias, tapauk­sen taus­tat tun­te­vat ihmi­set päi­vit­te­le­vät, että tuos­sa nyt käve­lee se tyt­tö, jos­ta sanot­tiin, että hänen elin­kaa­ren­sa on päät­ty­nyt.  Eikä tyt­tö vain hen­gi­tä ja käve­le, vaan on myös muka­na kään­tä­mäs­sä sano­maa Hänes­tä, jon­ka elä­mä tul­vii kuo­le­man var­jon maa­han.

J.Y.

Jul­kais­tu 5/2018

kategoriat Blogi