Vali­tus, tun­teet ja Juma­la – ter­vei­siä Englan­nis­ta

Sain mah­dol­li­suu­den osal­lis­tua Women in Mis­sio­lo­gy ‑ver­kos­ton ensim­mäi­seen semi­naa­riin, joka pidet­tiin Bir­ming­ha­mis­sa. Semi­naa­ris­sa oli kak­si pää­pu­hu­jaa sekä usei­ta, jot­ka piti­vät lyhyem­piä puheen­vuo­ro­ja. Toi­sen pää­pu­heen aihee­na oli vali­tus.

Län­si­mai­ses­sa (seu­ra­kun­ta) kult­tuu­ris­sa ei juu­ri ole tilaa vali­tuk­sel­le. Osa­syy­nä sii­hen voi olla se, että suu­rel­ta osal­ta eläm­me vau­rau­den ja hyvin­voin­nin kes­kel­lä, toi­sin kuin ihmi­set kehit­ty­vis­sä mais­sa. Voi olla myös erään­lai­sen menes­tys­teo­lo­gian vai­ku­tus­ta, että surua, vihaa tai nega­tii­vi­sia tun­tei­ta ei aina sai­si ilmais­ta seu­ra­kun­nas­sa, aina­kaan jul­ki­ses­ti. Raa­mat­tua lukies­sa kui­ten­kin voi huo­ma­ta, että vali­tuk­sel­le anne­taan suu­ri roo­li. Itse asias­sa suu­ri osa psal­meis­ta on vali­tus­ta, vaik­ka siel­lä on toki myös ylis­tys­tä ja iloa. Jobin kir­jas­ta voim­me lukea hänen vali­tuk­sen­sa: “Olen väsy­nyt elä­mään. Minä pääs­tän vali­tuk­se­ni val­loil­leen. Olen kat­ke­ra ja puhun tus­ka­ni jul­ki.” Job 10:1.

Ajat­te­len, että ihmi­nen, joka uskal­taa ilmais­ta pet­ty­mys­tä, surua ja vihaa suo­raan Juma­lal­le, luot­taa häneen ja on lähei­sis­sä väleis­sä hänen kans­saan. Juma­la on nimit­täin se, joka pys­tyy otta­maan vas­taan kysy­myk­sem­me, tur­hau­tu­mi­sem­me ja vali­tuk­sem­me, parem­min kuin ihmi­set ympä­ril­läm­me. Hän ei kaa­du tai hor­ju mei­dän kysy­mys­tem­me edes­sä, vaan hän vas­taa, oman aika­tau­lun­sa mukaan.

L.H.

Kir­joit­ta­ja val­mis­tau­tuu työs­ken­te­le­mään raa­ma­tun­kään­nös­työn paris­sa.

Jul­kais­tu 10/2018