Yksi­löis­tä ja yhtei­söis­tä

Oma kult­tuu­ri­taus­tam­me vai­kut­taa sii­hen, mil­lai­sia mer­ki­tyk­siä annam­me asioil­le, myös raa­ma­tun­kään­nös­työl­le.

Vii­me kesän kris­til­li­sis­sä kesä­ta­pah­tu­mis­sa kysyim­me osal­lis­tu­jil­ta mik­si mie­les­tä­si Raa­mat­tua kan­nat­taa kään­tää? (Ks. Sanal­la sanoen, syys­kuu 2017). Tämän ”mie­li­pi­de­tie­dus­te­lun” tulok­set ovat mie­ti­tyt­tä­neet minua vie­lä pit­kin syk­syä: Yhteen­sä noin 2000 vas­taa­jas­ta 1300 piti hen­ki­lö­koh­tai­sen uskon syn­ty­mis­tä tär­keim­pä­nä syy­nä Raa­ma­tun kään­tä­mi­seen. Äidin­kie­li­sen seu­ra­kun­nan vah­vis­ta­mi­sen näki vah­vim­pa­na moti­vaa­tio­na 380 vas­taa­jaa. (Loput vas­tauk­set jakaan­tui­vat kie­len ja kult­tuu­rin säi­lyt­tä­mi­sen ja Jee­suk­sen paluun jou­dut­ta­mi­senkes­ken.)

Vaik­ka vah­vas­ti vali­koi­tu­neen koh­dey­lei­sön puo­lit­tain leik­ki­mie­li­nen kyse­ly ei muo­dos­ta tie­teel­lis­tä tut­ki­musai­neis­toa, uskal­tai­sin väit­tää, että raa­ma­tun­kään­nös­työ veto­aa suo­ma­lai­seen kris­tit­tyyn tyy­pil­li­ses­ti juu­ri seu­raa­vas­ta syys­tä: Raa­mat­tua kään­ne­tään, jot­ta jokai­nen ihmi­nen voi­si itse lukea sitä omal­la kie­lel­lään (ja tul­la uskoon). Kulu­nee­na vuon­na tämä näkö­kul­ma on koros­tu­nut myös 500-vuo­ti­sen refor­maa­tion mer­ki­tyk­se­nä.

Se, mik­si olen näi­tä kyse­lyn tulok­sia edel­leen poh­ti­nut, liit­tyy seu­raa­vaan kysy­myk­seen: Luke­vat­ko ihmi­set todel­la itse omal­le kie­lel­leen kään­net­tyä Raa­mat­tua? Ja jos luke­vat, kään­ty­vät­kö he sen seu­rauk­se­na kris­ti­tyik­si?

Tilas­to­tie­toa lie­nee vai­ke­aa löy­tää, mut­ta tyy­pil­li­set ker­to­muk­set eri puo­lil­ta maa­pal­loa viit­taa­vat sii­hen, että ihmi­set tule­vat uskoon ystä­vän todis­tuk­sen, seu­ra­kun­nan julis­tuk­sen, tai välil­li­ses­ti myös kris­til­li­sen median vai­ku­tuk­ses­ta. Jos­kus ihmei­den tai näky­jen seu­rauk­se­na.

On hie­noa, jos jol­le­kul­le myös äidin­kie­li­sen Juma­lan sanan itse­näi­nen luke­mi­nen voi olla uskon syn­nyt­tä­vä kipi­nä. Täy­tyy kui­ten­kin tun­nus­taa, etten vah­vas­ti kir­jal­lis­ten ja yksi­lö­kes­keis­ten län­si­mais­ten kult­tuu­rien ulko­puo­lel­ta (eli siel­tä mis­sä raa­ma­tun­kään­nös­työ­tä eni­ten teh­dään) muis­ta yhtään sel­lais­ta tapaus­ta itse kuul­lee­ni. Lähim­mäk­si pää­se­vät ker­to­muk­set, jois­sa Juma­lan sana on vai­kut­ta­nut uskoa, kun Raa­ma­tun teks­te­jä on ohja­tus­ti luet­tu yhdes­sä ääneen.

Yksi­lön luku­tai­dol­la on ilman muu­ta suu­ri yhteis­kun­nal­li­nen mer­ki­tys. Samoin mah­dol­li­suus lukea äidin­kie­lis­tä Raa­mat­tua on kris­ti­tyn suu­ri etuoi­keus. Juma­lan val­ta­kun­nan laa­jen­tu­mi­ses­sa seu­ra­kun­nan roo­li on kui­ten­kin aivan kes­kei­nen. Seu­ra­kun­nan yhtey­des­sä yksi­lön ja yhtei­sön usko vah­vis­tuu. Seu­ra­kun­nan yhtey­des­sä ihmeet, näyt ja median kaut­ta­kin kuul­tu julis­tus saa­vat mer­ki­tyk­sen­sä.

Seu­ra­kun­nan on kui­ten­kin hyvin vai­ke­aa tai mah­do­ton­ta olla valo­na ja suo­la­na (Matt. 5:13–16) kan­san kes­kel­lä käyt­tä­mät­tä kan­san kiel­tä. Niin­pä Raa­mat­tua kään­ne­tään, jot­ta seu­ra­kun­ta voi juur­tua kan­san kes­kuu­teen ja julis­taa sano­maa kan­san­kie­lel­lä. Yksi­löä koros­ta­vas­sa kult­tuu­ris­sam­me tämä näkö­kul­ma ei aina saa ansait­se­maan­sa tilaa.

Han­nu Sor­sa­mo, Wyclif­fe Raa­ma­tun­kään­tä­jien toi­min­nan­joh­ta­ja. 

Kir­joi­tus on jou­lu­kuun 2017 Sanal­la sanoen ‑leh­den pää­kir­joi­tus.