Evan­ke­liu­mi yli estei­den median avul­la

Tari­na, joka täy­tyy ker­toa: Evan­ke­liu­mi yli estei­den median avul­la

Kuu­kausien ajan Kha­li­dia oli revit­ty kah­tia. Hänen elä­män­sä oli otta­nut täy­sin uuden suun­nan, kun hän oli koh­dan­nut Isan, joka meil­lä tun­ne­taan Jee­suk­se­na. Kha­li­din oli vai­kea pitää sisäl­lään innos­tus­taan täs­tä uudes­ta ties­tä, jota hän kul­ki. Kui­ten­kin sii­nä Lähi-Idän maas­sa, jos­sa hän asui, Isas­ta puhu­mi­nen oli vaa­ral­lis­ta. Sel­lais­ta voi­tiin pitää pet­tu­ruu­te­na per­het­tä ja kan­saa koh­taan, sil­lä kaik­ki kris­til­li­nen yhdis­tet­tiin län­teen. Vaik­ka Kha­lid paloi halus­ta jakaa innos­tus­taan mui­den kans­sa, hän ei uskal­ta­nut, sil­lä ne har­vat kir­jat, joi­ta Isas­ta oli saa­ta­vil­la, oli­vat sel­väs­ti län­si­mai­sia.

Kha­lid halusi kovas­ti ker­toa tari­nan­sa, mut­ta hän ei tien­nyt miten – kun­nes hän erää­nä päi­vä­nä tör­mä­si levyyn, joka näyt­ti ja kuu­los­ti Lähi-Idäl­tä. Levyn kan­si oli väreil­tään kir­kas. Otsik­ko “Pro­feet­to­jen elä­mät” oli maa­lat­tu kau­niis­ti. Puhu­jien pai­kal­li­nen aksent­ti. Musiik­ki. Ja ennen kaik­kea kaik­ki ne tari­nat! Tari­nat pro­fee­tois­ta, joi­ta hänen kan­san­sa oli aina vaa­li­nut ja arvos­ta­nut: Aadam ja Nooa, Aabra­ham ja Joo­sef, Daa­vid ja Jee­sus muu­ta­mia nime­täk­sem­me. Kukaan, joka ottai­si tämän levyn käteen­sä, ei ajat­te­li­si sitä ulko­mai­se­na tai uhkaa­va­na. Kha­lid oli vih­doin löy­tä­nyt tavan jakaa mat­kas­tan­sa per­heel­le ja ystä­vil­le.

Yllä­tet­ty

Samaan aikaan toi­sel­la puo­lel­la maa­il­maa Shok­hart kat­soi puhe­lin­taan epä­us­koi­se­na. Hän oli juu­ri ladan­nut uuden “Pro­feet­to­jen elä­mät” ‑sovel­luk­sen – sil­kas­ta tyl­sis­ty­mi­ses­tä ja kos­ka hän piti perin­tei­sis­tä tari­nois­ta ja musii­kis­ta. Hän ei ollut odot­ta­nut pal­joa­kaan, mut­ta tämä oli todel­la hyvä. Musiik­ki oli ammat­ti­mais­ta ja ker­to­jat kuu­los­ti­vat hyvin luon­nol­li­sil­ta. He jopa käyt­ti­vät samo­ja sanon­to­ja ja uskon­nol­li­sia ilmai­su­ja kuin kaik­ki muut­kin hänen koti­seu­dul­laan. Shok­hart piti sii­tä kun­nioit­ta­vas­ta tavas­ta, jol­la pro­fee­tois­ta puhut­tiin. Se kuu­los­ti uskot­ta­val­ta ja luo­tet­ta­val­ta. Hän­tä kieh­toi eri­tyi­ses­ti Jee­sus. Shok­hart oli aina ollut ute­lias oppi­maan lisää hänes­tä, mut­ta ei oli­si kos­kaan kos­ke­nut Raa­mat­tuun. Tämä ääni­te kul­jet­ti hänet nyt läpi tari­nan, joka oli pal­jon suu­rem­pi kuin hän oli­si kos­kaan voi­nut kuvi­tel­la. Aloit­taen Aada­mis­ta ja Eevas­ta hän seu­ra­si pro­feet­to­jen mat­kaa his­to­rian läpi, Juma­lan lähet­tä­miä mie­hiä ja nai­sia opas­ta­mas­sa ihmi­siä totuu­teen. Kun hän sat­tu­mal­ta tutus­tui toi­seen­kin sovel­luk­seen, täl­lä ker­taa Raa­mat­tuun omal­la kie­lel­lään, hän oli val­mis lataa­maan sen ja oppi­maan lisää. Sok­hart ei kos­kaan katu­nut tuo­ta tyl­syy­den het­keä, jon­ka seu­rauk­se­na hänen elä­män­sä muut­tui.

Memy­an jano­aa enem­män

Muu­ta­man maan ver­ran län­nem­pä­nä Memy­an oli rai­vois­saan. Hänen tyt­tä­ren­sä, hänen omaa lihaan­sa ja ver­tan­sa, lap­si, jon­ka hän oli kas­vat­ta­nut seu­raa­maan kan­san­sa perin­tei­tä, aut­toi äänit­tä­mään tari­noi­ta toi­ses­ta uskon­nos­ta. Ei ollut mitään, mitä Memy­an oli­si voi­nut teh­dä asial­le. Ja kos­ka tytär oli jo häpäis­syt per­heen nimen teh­des­sään yhteis­työ­tä kris­tit­ty­jen kans­sa, voi­si Memy­an ihan yhtä hyvin kuun­nel­la tari­nat. Niin­pä erää­nä ilta­päi­vä­nä Memy­an päät­ti livaut­taa tyt­tä­ren­sä Pro­feet­to­jen elä­mä ‑levyn soit­ti­meen. Kun hän kuun­te­li sitä, hänet vedet­tiin välit­tö­mäs­ti mukaan noi­hin tari­noi­hin, joi­ta hänen tyt­tä­ren­sä ker­toi. Ei vain hänen tyt­tä­ren­sä ääni ollut niin kau­nis ja täyn­nä elä­mää, vaan tari­nat itses­sään oli­vat ihmeel­li­sen voi­mak­kai­ta. Pian hänen vihan­sa muut­tui ylet­tö­mäk­si janok­si kuul­la lisää, ja hän kuun­te­li levyn uudel­leen ja uudel­leen, usein yhdes­sä tyt­tä­ren­sä kans­sa. Tämä oli juu­ri Memy­anin tapa oppia. Kos­ka hän ei osan­nut lukea kun­nol­la, kir­ja ei oli­si iki­nä avau­tu­nut hänel­le. Mut­ta istues­saan ja kuun­nel­les­saan hän antoi tari­noi­den puhua suo­raan sydä­meen­sä. Luot­ta­mus Kir­joi­tuk­sia koh­taan alkoi kas­vaa Memy­anin sisäl­lä, ja kun hän muu­ta­ma vuo­si myö­hem­min nuk­kui pois, hänes­tä­kin oli tul­lut osa Juma­lan tari­naa. 

Luke­ma­ton mää­rä ihmi­siä kuten Kha­lid, Shok­hart ja Memy­an ovat muut­tu­neet Pro­feet­to­jen elä­mät ‑tari­noi­den kaut­ta. Nämä tari­nat raken­ta­vat tar­koi­tuk­sel­li­ses­ti sil­taa ihmi­sil­le, joil­la on eri uskon­to. Tari­nois­sa hyö­dyn­ne­tään sitä, mikä on ihmi­sil­le tut­tua, vedo­ten kun­nioi­tuk­seen hei­dän omaan uskon­nol­li­seen perin­tee­seen kuu­lu­via pro­feet­to­ja koh­taan. Tapa, jol­la tari­nat esi­te­tään pois­taa estei­tä, jot­ka ovat joh­tu­neet evan­ke­liu­min esit­tä­mis­ta­van län­si­maa­lai­suu­des­ta. Kun tari­nat ker­ro­taan tuol­lai­sel­la taval­la, ihmi­set eivät näe sano­maa uhkaa­va­na, vaan ennem­min­kin kun­nioit­ta­va­na, kau­nii­na ja luo­tet­ta­va­na. Sen seu­rauk­se­na elä­mät muut­tu­vat ikui­ses­ti maa­il­man hen­gel­li­ses­ti haas­ta­vim­mis­sa­kin pai­kois­sa.

Teks­ti: SIL Eurasian työn­te­ki­jä

Esi­merk­ke­jä Pro­feet­to­jen elä­mät ‑tari­nois­ta löy­dät tääl­tä: www.prophetstories.net