Vuon­na 2018 pas­to­ri Amos on päät­tä­nyt yrit­tää toi­sen ker­ran. Hänen ensim­mäi­nen yri­tyk­sen­sä perus­taa äidin­kiel­tään buden­gia käyt­tä­vä seu­ra­kun­ta kil­pis­tyi 1990-luvul­la val­ta­kie­li­sen seu­ra­kun­nan vas­tus­tuk­seen. Mut­ta nyt aika on toi­nen. Budeng-taus­tais­ten kris­tit­ty­jen mää­rä on kas­va­nut ja Raa­mat­tua on vas­ti­kään alet­tu kään­tää hänen kie­lel­leen. Amos tote­aa, että Raa­ma­tun kään­tä­mi­sen myö­tä alka­nut työ voi saa­da pysy­vän muu­tok­sen aikaan vain, jos on ole­mas­sa oma­kie­li­nen seu­ra­kun­ta.

Budeng-kris­tit­ty­jen yhtei­sön kuu­kausit­tai­sia kokoon­tu­mi­sia on tänä vuon­na ker­ty­nyt kol­me. Kaik­ki osa­not­ta­jat kuu­lu­vat val­ta­kie­li­siin seu­ra­kun­tiin. Usein kris­ti­tyk­si kään­ty­mis­tä seu­raa kie­len ja kult­tuu­rin vaih­dos, jon­ka seu­rauk­se­na ajan myö­tä oman kie­len tai­to unoh­tuu. Tämän vuo­den kokoon­tu­mi­sis­sa onkin lähin­nä ope­tel­tu buden­gin kie­len käyt­tä­mis­tä ja hen­gel­lis­tä sanas­toa. Ilman raa­ma­tun­kään­nös­työ­tä opet­te­lu oli­si vai­ke­aa. Huh­ti­kuun kokoon­tu­mi­ses­sa eräs nuo­ri nai­nen ker­toi ensim­mäis­tä ker­taa elä­mäs­sään buden­gik­si, miten Juma­la oli paran­ta­nut hänet lap­se­na. Edel­li­sel­lä ker­ral­la osa­not­ta­jat kuu­li­vat ensi ker­taa elä­mäs­sään Raa­ma­tun luke­mis­ta buden­gik­si. Ensim­mäi­sen Moo­sek­sen kir­jan kol­men alku­lu­vun luki­ja­na toi­mi avo­mie­li­nen tii­be­tin­budd­ha­lai­nen munk­ki, jon­ka eräs pai­kal­le saa­pu­neis­ta oli kut­su­nut mukaan. Kukaan pai­kal­la ole­vis­ta kris­ti­tyis­tä ei osaa lukea buden­gia. Toi­vot­ta­vas­ti tähän tulee pian muu­tos niin, että jot­kut nykyi­sis­tä kris­ti­tyis­tä oppi­vat tai­don ja niin, että kokoon­tu­mi­ses­sa vie­rail­lut munk­ki ja useat hänen kal­tai­sen­sa vaih­ta­vat lei­riä.

Oras­ta­va yhtei­sö halu­aa saa­vut­taa oman kan­san­sa jäse­niä hei­dän äidin­kie­lel­lään, mut­ta ensin usko­vien on ope­tel­ta­va sitä itse. Vaik­ka opet­te­le­mi­nen on vai­ke­aa, se on tär­ke­ää, sil­lä sano­man tuo­jat ovat pal­jon ter­ve­tul­leem­pia käyt­täes­sään buden­gia kuin val­ta­kiel­tä. Oman kie­len käyt­tö on aseis­ta­rii­su­vaa. Tämän oli huo­man­nut eräs kris­tit­ty nai­nen, joka oli saa­nut budd­ha­lai­sel­ta budeng-rou­val­ta yllä­tys­ha­lauk­sen. Sylei­lyn syy oli ollut se, että kris­tit­ty nai­nen oli val­ta­kie­len ase­mes­ta puhu­nut van­hal­le rou­val­le hänen äidin­kiel­tään.

Pas­to­ri Amos toi­voo, että pie­nes­tä kuu­kausit­tain kokoon­tu­vas­ta alus­ta kas­vaa pysy­vä, buden­ge­ja hei­dän omal­la kie­lel­lään tavoit­ta­va yhtei­sö. Tämä seu­ra­kun­tais­tu­tus on tule­via jäse­niä var­ten. Lii­ty rukoi­le­maan, että Amok­sen toi­nen istu­tus­ker­ta onnis­tuu.

Kuva ja teks­ti ovat alu­eel­la toi­mi­van lähe­tys­työn­te­ki­jän tuot­ta­mia.

Jul­kais­tu 9/2018

kategoriat Artikkeli