Olem­me taas val­mis­tau­tu­mas­sa läh­töön. Meil­lä on paluuliput Papua-Uuteen-Gui­ne­aan rei­lun vii­kon pääs­tä, mut­ta paluu­mat­kan toteu­tu­mi­nen on edel­leen epä­var­maa. llä vii­kol­la olem­me täyt­tä­neet eri­lai­sia lomak­kei­ta mat­kaa sekä maa­han pää­syä var­ten. Vie­lä on moni asia auki ja saam­me var­mas­ti jän­nit­tää läh­tö­päi­vään asti, että pää­sem­me­kö läh­te­mään.

Pari kuu­kaut­ta Suo­mes­sa ovat men­neet nopeas­ti. Olem­me reis­san­neet ympä­ri Suo­mea tapaa­mas­sa ystä­viä ja suku­lai­sia sekä tapaa­mas­sa lähet­tä­jiä. On ollut jäl­leen roh­kai­se­vaa tava­ta uskol­li­sia esi­ru­koi­li­joi­ta, jot­ka uskol­li­ses­ti jak­sa­vat olla työs­sä muka­na. Olem­me saa­neet taas muis­tu­tuk­sen sii­tä, että emme ole yksin, saam­me olla jokai­nen omal­la pai­kal­la Juma­lan työs­sä muka­na.

On ollut iha­na tava­ta lähei­siä, joi­ta ikä­vöim­me olles­sam­me Papua-Uudes­sa-Gui­neas­sa. Lap­set ovat naut­ti­neet ajas­ta iso­van­hem­pien ja mui­den suku­lais­ten sekä ystä­vien kans­sa. Vaik­ka meil­lä on jo mon­ta läh­töä taka­na, niin sil­ti ikä­vä ja hyväs­tit ovat aina yhtä vai­kei­ta. Lap­set ovat jo miet­ti­neet iltai­sin, kei­tä kaik­kia tulee ikä­vä, kun palaam­me. Olem­me jäl­leen kii­tol­li­sia, jos jak­sat muis­taa lap­sia ja koko per­het­täm­me rukouk­sin näi­den muu­tos­ten kes­kel­lä.

Kuu­le­mi­siin taas ensi kuus­sa. Näh­tä­väk­si jää, olem­me­ko pääs­seet takai­sin Uka­rum­paan vai vie­lä­kö olem­me Suo­mes­sa.

 

 

Kai­san Mat­kas­sa ‑blo­gis­sa seu­ra­taan kuu­kausit­tain lähe­tys­työs­sä muka­na ole­van Kai­san elä­mää.