Vii­me vuo­si­kym­me­net län­si­mai­ses­sa kris­til­li­syy­des­sä on siir­ryt­ty pois oppi­kes­kei­syy­des­tä. Kate­kis­muk­set ja saar­nat, joil­la kris­ti­tyil­le on ope­tet­tu kris­til­lis­tä oppia, on jätet­ty syr­jään. Sen sijaan seu­ra­kun­nis­sa on kes­ki­tyt­ty enem­män koke­muk­sel­li­suu­teen tai sisäi­sen maa­il­man hoi­ta­mi­seen. Samal­la kris­tit­ty­jen tie­tä­mys teo­lo­gias­ta ja opis­ta on hei­ken­ty­nyt ja alt­tius har­hao­peil­le kas­va­nut. Hen­gel­li­set koke­muk­set ja Juma­lan paran­ta­va työ sisim­mäs­säm­me ovat tär­kei­tä asioi­ta, mut­ta ilman sel­ke­ää oppia usko on sel­kä­ran­ga­ton­ta. 

Kaik­ki läh­tee kris­ti­nus­kon perus­asioi­den oikei­nym­mär­tä­mi­ses­tä oikein. Onko kris­ti­nus­kon ydin­sa­no­ma lähim­mäi­sen­rak­kaus vai ihmi­sen syn­ti­syys ja Jee­suk­sen sovi­tus­työ? Onko Juma­lan tar­koi­tus teh­dä meis­tä onnel­li­sia, vai tulee­ko onni sii­tä, että saa tun­tea Juma­lan myös kär­si­mys­ten kes­kel­lä? Onko mie­hil­lä ja nai­sil­la saman­lai­set teh­tä­vät per­hees­sä ja seu­ra­kun­nas­sa, vai onko Juma­la luo­nut meis­tä eri­lai­sia, jot­ta toi­mi­sim­me eri tavoin yhtei­sek­si hyväk­si? Onko Juma­la jul­ma tuo­mi­tes­saan syn­ti­siä kado­tuk­seen vai onko Hän­Ju­ma­la yhtä aikaa rakas­ta­va ja oikeu­den­mu­kai­nen? 

Me olem­me alt­tii­ta oman kult­tuu­rim­me ja aikam­me vää­ris­ty­neil­le käsi­tyk­sil­le maa­il­mas­ta. Ilman ter­vet­tä oppia voim­me aje­leh­tia usko­maan maa­il­man käsi­tyk­siä ihmi­syy­des­tä ja pitä­mään nii­tä kris­til­li­si­nä. Ter­ve oppi nousee Raa­ma­tus­ta. On hyö­dyl­lis­tä lukea Raa­mat­tua koko­nai­suu­te­na ja saa­da sii­tä ope­tus­ta seu­ra­kun­nas­sa. Ilman Raa­mat­tua­si­tä meil­lä on kris­tit­ty­jä, jot­ka kris­ti­tyt edus­ta­vat kris­ti­nus­koa, joka ei todel­li­suu­des­sa ole kris­ti­nus­koa vaan tämän kult­tuu­rin muo­vaa­ma kuva sii­tä.  

Oppi on tär­keä, kos­ka se on uskom­me sel­kä­ran­ka. Se ker­too sel­keäs­ti Raa­mat­tuun ja kris­til­li­sen kir­kon his­to­ri­aan noja­ten, mikä on kris­ti­nus­kon ydin. Uskon­tun­nus­tuk­sis­ta meil­le suo­ma­lai­sil­le on tut­tu lähin­nä apos­to­li­nen uskon­tun­nus­tus, joka lausu­taan sun­nun­tai­sin ääneen. Mut­ta laa­jem­mat tun­nus­tuk­set, kuten lute­ri­lais­ten käyt­tä­mä Augs­bur­gin tun­nus­tus tai kate­kis­mus avaa­vat meil­le sel­keäs­ti, mihin uskom­me ja mik­si. 

Mitä tar­koit­taa olla syn­ti­nen? Mitä tar­koit­taa pelas­tus? Miten ihmi­nen voi pelas­tua? Mikä on kris­ti­tyn teh­tä­vä suh­tees­sa seu­ra­kun­taan? Mikä on avio­lii­ton mer­ki­tys?

Olem­me unoh­te­le­vai­sia ihmi­siä, joten ja perus­asioi­den sään­nöl­li­nen muis­ta­mi­nen ja seu­raa­van suku­pol­ven opet­ta­mi­nen aut­ta­vat mei­tä pysy­mään ter­vees­sä opis­sa. Se ravit­see mei­tä ja aut­taa pysy­mään oikeal­la tiel­lä eri­lais­ten näke­mys­ten vii­da­kos­sa.  

Hei­di Mar­ti­kai­nen, Kujal­la-podcas­tin toi­mit­ta­ja

Sanan säi­lä on pals­ta, jol­la eri­lai­set kir­joit­ta­jat ker­to­vat aja­tuk­si­aan kie­les­tä, kult­tuu­ris­ta, Raa­ma­tus­ta ja lähe­tys­työs­tä. Kir­joit­ta­jien mie­li­pi­tei­den ei vält­tä­mät­tä tar­vit­se edus­taa Wyclif­fe Raa­ma­tun­kään­tä­jien näke­mys­tä.