Wil­liam Careyn nopeat mut­ta ongel­mal­li­set kään­nök­set

Pro­tes­tant­ti­sen lähe­tys­työn isä­nä tun­net­tu Wil­liam Carey (1761–1834) oli uut­te­ra raa­ma­tun­kään­tä­jä. Yhdes­sä Seram­po­ren kol­le­go­jen­sa kans­sa hän teh­tai­li neli­sen vuo­si­kym­men­tä kes­tä­neen uran­sa aika­na kään­nök­siä yli kol­mel­le­kym­me­nel­le Intian kie­lel­le. Ennen kuin kui­ten­kaan alam­me kir­joit­taa hagio­gra­fioi­ta Careyn ja kump­pa­nei­den tois­maal­li­sil­ta vai­kut­ta­vis­ta kään­nös­ky­vyis­tä tai päi­vi­tel­lä nyky­raa­ma­tun­kään­tä­jien aikaan­saa­mat­to­muut­ta Carey­hin ver­rat­tu­na, on vii­sas­ta tutus­tua muu­ta­maan seik­kaan, jot­ka ovat nous­seet esiin tut­kit­taes­sa Careyn raa­ma­tun­kään­nös­ten laa­tua. 

Careyn kään­nök­siä tut­ki­nut Wil­liam Smal­ley tote­aa, että jos Careyn aika­na oli­si ollut moder­ne­ja kään­nös­kon­sult­te­ja, he eivät oli­si hyväk­sy­neet pal­joa­kaan, jos mitään, Careyn omis­ta tai hänen joh­dol­laan teh­dyis­tä kään­nök­sis­tä. Toi­nen tut­ki­ja H. L. Ric­hard taas lis­taa Careyn kään­nös­ten heik­kou­den syi­tä. Nos­tan näis­tä esiin kol­me. Ensik­si Carey vir­heel­li­ses­ti olet­ti, että Intian puhut­tu­jen kiel­ten sanoil­la on sama mer­ki­tys kuin vas­taa­vil­la sanoil­la klas­si­ses­sa san­kri­tin kie­les­sä. Tämä joh­ti sii­hen, että hän saat­toi kään­tää Raa­mat­tua kie­lel­le, jota hän ei itse asias­sa osan­nut ja jota puhut­tiin sato­jen kilo­met­rien pääs­sä hänen asuin­pai­kas­taan. Toi­sek­si näyt­tää sil­tä, että hätäi­sen kään­tä­mi­sen vai­kut­ti­me­na toi­mi jois­sain tapauk­sis­sa tar­ve saa­da jul­kai­su aikaan ennen kil­pai­le­vak­si koe­tun kään­nök­sen syn­ty­mis­tä. Esi­mer­kik­si telu­gun­kie­li­nen kään­nös ilmes­tyi sama­na vuon­na (1818) kuin sel­keäs­ti laa­duk­kaam­pi pai­kal­li­ses­ti tuo­tet­tu kään­nös samal­le kie­lel­le.

Kol­mas ja ken­ties suu­rin syy kään­nös­ten heik­kou­teen oli sana-kes­kei­nen lähes­ty­mis­ta­pa, jos­sa ole­tet­tiin että sanoil­la on sama mer­ki­tys kon­teks­tis­ta riip­pu­mat­ta ja yhden kie­len käsit­tei­tä ilmai­se­vil­le sanoil­le löy­tyy yhdel­lä sanal­la ilmais­ta­va vas­ti­ne toi­ses­sa kie­les­sä. Tämä joh­ti ben­ga­lin kään­nök­ses­sä epä­ben­ga­li­lai­siin kol­lo­kaa­tioi­hin, siis kie­leen, joka ei kuu­los­ta äidin­kie­li­sen puhu­jan tuot­ta­mal­ta. Läh­de­kie­le­nä toi­mi­neen King James ‑kään­nök­sen lauseo­pin seu­raa­mi­nen joh­ti muun muas­sa sii­hen, että Careyn ben­ga­lin kään­nök­ses­sä rela­tii­vi­lauseet seu­raa­vat englan­nin mukai­ses­ti pää­sa­naan­sa (vrt. poi­ka, joka para­ni) sen sijaan että ben­ga­lil­le tyy­pil­li­seen tapaan edel­täi­si­vät sitä (vrt. paran­tu­nut poi­ka). Careyn joh­ta­mas­sa sirai­kin kie­len kään­nök­ses­sä lauseop­pi nou­dat­ti “epä­luon­nol­li­sen tar­kas­ti englan­tia” ja oli “hyvin väki­näis­tä ja köm­pe­löä”, “usein tus­kin sirai­kia ollen­kaan” (Shackle).

Vaik­ka Careyn kään­nös­ten tek­ni­siä puut­tei­ta on toki help­po osoit­taa nyky­kie­li­tie­teel­li­sen jäl­ki­vii­sau­den valos­sa, täy­tyy muis­taa, että Carey toi­mi kan­san­kiel­ten uraa­uur­ta­va­na puo­les­ta­pu­hu­ja­na ja Intian ensim­mäi­se­nä kult­tuu­riant­ro­po­lo­gi­na. Careyn tii­min laa­ja-alai­suus, ahke­ruus ja perik­sian­ta­mat­to­muus raa­ma­tun­kään­nös­työs­sä on ihail­ta­vaa. 

Teks­ti: Wyclif­fe-toi­mi­tus

Läh­teet:

Ric­hard, H. L. 2018. Some obser­va­tions on Wil­liam Carey’s Bible trans­la­tions. Inter­na­tio­nal Bul­le­tin of Mis­sio­na­ry Research 42(3), 241–250.

Shackle, C. 1983. A Cen­tu­ry of Sirai­ki Stu­dies in English: From Wuch to Sout­hern Lahn­da. Mul­tan, Pakis­tan: Bazm-e-Saqa­fat.

Smal­ley, Wil­liam A. 1991. Trans­la­tion as Mis­sion: Bible Trans­la­tion in the Modern Mis­sio­na­ry­Mo­ve­ment. Macon, GA: Mercer Uni­ver­si­ty Press.