Hevosia ja kärryjä, vanhoja autoja, polkupyöriä ja pölyisiä jalkoja vaeltaa kirkkoon sunnuntaiaamuna Douradosin kaupungin liepeillä Länsi-Brasiliassa. Koko jumalanpalvelus pidetään paikallisella kielellä, kaiwáksi, ja uskovat laulavat ylistyslauluja, kuuntelevat saarnaa ja raamatunlukua.
Aina viime aikoihin saakka vain noin puolet Raamatusta oli heidän omalla kielellään ja loput luettavissa portugaliksi. Mutta kaiwánkieliset seurakunnat eivät olleet tyytyväisiä. He olivat uteliaita löytämään kaikki kätketyt aarteet ja halusivat lukea joka jakeen omalla kielellään.
Matka alkaa
Matka kohti koko Raamattua oli pitkä. Vuonna 1958 amerikkalainen Loraine Bridgeman tuli Brasiliaan työhön kaiwojen pariin. Hän opiskeli kielen, analysoi sitä ja alkoi kääntää Uutta testamenttia. Myöhemmin vuonna 1962 hänen seuraansa liittyi brittipari John ja Audrey Taylor. John työsti Lorainen kanssa Uutta testamenttia, ja Audrey kehitti lukutaitokoulutuksen materiaalia, jotta kaiwát voisivat oppia lukemaan omaa kieltään.
Tiimi otti yhteyttä moneen kaiwánkieliseen raamattukoulun opiskelijaan ja pyysi heitä osallistumaan käännöksen tekemiseen. Yksi heistä oli Salvador Sanches. Hän oli vastikään tullut uskoon kuultuaan matkapastorin saarnaavan hänen omalla kielellään.
Salvador oli niin innoissaan raamatunkatkelmien lukemisesta kaiwáksi, että hän jätti raamattukoulun auttaakseen käännöstiimiä kokoaikaisesti. Monet muutkin kaiwámiehet tulivat mukaan. Ja useat muut ihmiset auttoivat käännöksen lukemisessa ja tarkastamisessa, jotta siitä tulisi ymmärrettävä.
Lopulta vuonna 1986 he julkaisivat ensimmäisen kaiwánkielisen Uuden testamentin. Seurakunnat olivat haltioissaan – ja anoivat lisää. “He halusivat koko Raamatun, ei vain osia siitä,” Salvador muistelee.
Vuonna 1996 julkaistiin Raamattu kaiwán läheisellä sukukielellä, guaraníksi, jota puhutaan Paraguayn rajan molemmin puolin. Se vauhditti asioita. Salvador ymmärsi guaranía paremmin kuin portugalia, joten uudesta guaranínkielisestä käännöksestä tuli hyvä lähtökohta vaikeille kulttuurillisille käsitteille.
Uudet tiimin jäsenet
Tiimi kasvoi edelleen. Cristiano ja Eliane Barros, jotka olivat molemmat kielitieteilijöitä Sao Paulosta Brasiliasta ja toimivat ALEM Brazil ‑järjestön työyhteydessä, muuttivat Douradosiin vuonna 2005 auttaakseen Vanhan testamentin viimeistelyssä sekä Uuden testamentin tarkistamisessa.
Yhdysvalloissa Loraine jatkoi tiimin tukemista ja lopetti sen vasta pari viikkoa ennen kuin kuoli 87 vuoden iässä. Kun Cristiano lähetti ensimmäiset käännöksensä Lorainen tarkastettavaksi, hän yllättyi tämän ysityiskohtaisesta palautteesta.
“Lähetin hänelle kolme jaetta kaiwáksi, mutta hän lähetti minulle kolme sivua kommentteja” Cristiano muistelee. “Mutta Loraine lisäsi: ‘Toivon, ettet lannistu, sillä teet hyvää työtä.’”
Siinä missä kaiwá on Cristianolle vaikeaa, on portugali vaikeaa Salvadorille. Cristiano päätti käyttää apukäännöksiä auttaakseen Salvadoria. Hän kirjoitti jakeen yksinkertaisella portugalilla, jota Salvador ymmärsi paljon paremmin, jolloin hän pystyi kääntämään sen avulla nopeasti. Sen jälkeen tiimi kirjoitti viimeistellymmän version, keskusteli siitä, tarkasti sen yhdessä ja lopulta jakoi sen kyliin.
Cristiano ja Salvador työstivät yhdessä pieniä profeettoja, Kuninkaiden kirjoja, Aikakirjoja, kolmatta Mooseksen kirjaa ja muita Vanhan testamentin osia, joita ei ollut vielä käännetty. Cristiano vitsailee: “Loraine oli tehnyt jo kaikki helpot tekstit — kertomukset!” Cristiano käytti luovuuttaan yrittäessään selittää Vanhan testamentin käsitteitä Salvadorille, jotta he voisivat löytää parhaimman tavan kuvata niitä kaiwáksi. Kerran hän rakensi mallin Salomon temppelistä lastensa lelujen avulla, jotta Salvador ymmärtäisi sen eri huoneet ja mittasuhteet.
Eliane muistaa antaneensa kerran Haggain kirjan käännösluonnoksen lähikylän naiselle tarkistaakseen käännöksen tarkkuuden ja luontevuuden. Nainen ei halunnut antaa tekstiä takaisin. “’Saanko tämän?’ hän pyysi. ‘Voinko käyttää sitä kirkossa? Me tarvitsemme tätä!’” Eliane kertoo: “Vaikka se ei ollut valmis, annoimme hänen pitää kopion.”
Jumalan uskollisuuden avulla ja kymmenien tiimin jäsenten työllä kaiwojen unelma kävi toteen vuonna 2013, kun koko Raamattu julkaistiin yli 50 vuoden antautuneen työn ja kumppanuuden jälkeen.
Tie Jumalan luo
Koko Raamatun omaksuminen on ollut riemastuttava löytöretki kaiwoille. “Ikään kuin joku olisi sytyttänyt valtavan valon ja sanonut: ‘Hei! Katsokaa kaikki tänne! On jotain, jota ette tienneet aikaisemmin,’” sanoo kaiwápastori ja evankelista Dorival Silva. Kaiwát rakastavat erityisesti Psalmeja, jotka yhdistävät Raamatun heidän laulamisen kulttuuriinsa. “Se on meidän perinteemme,” Salvador selittää. “Me laulamme yrittäessämme löytää tien Jumalan luo.”
Nyt heille on tarjolla ylistyksen, valituksen ja profetian sanoja – ja se luo uutta valoa Jumalan luonteeseen ja luontoon.“Rakastan Psalmia 1, jossa verrataan meitä puuhun, joka on istutettu elävän veden äärelle,” lisää Dorival. “Se on minusta todella kaunista. Se antaa syvällisemmän käsityksen siitä, kuka Jumala todella on.”
Salvador ajattelee siitä näin: “Jos ihminen ei löydä tietä Jumalan luo ennen kuolemaansa, kaiwojen perinteen mukaan hän jää vain vaeltelemaan ympäriinsä ja etsimään polkua. Henki on eksyksissä ja vaeltelee sinne tänne ja yrittää löytää tien.” Sen oppiminen, että Kristus on tie Jumalan luo, ilmaisee hyvin sitä, kuinka kaiwát ymmärtävät pelastuksensa.
Kun ihmiset lukevat kaiwánkielisiä Raamattujaan, he hylkäävät tuhoisat tapansa, kuten tappelemisen, juopottelun ja itsemurhat,” Dorival sanoo. “Mutta Raamatun täytyy päästä vielä syvemmälle,” hän kehottaa. “Kaikki kaiwát, sen täytyy mennä syvemmälle meihin.”
Jumala ei ylenkatso
Cristianon, Elianen and Salvadorin kohdalla matka jatkuu. He uudistavat nyt vuoden 1986 Uutta testamenttia ja ovat pyytäneet palautetta Vanhasta testamentista koko kaiwáyhteistöltä. He toivovat voivansa edelleen parantaa käännöstä ja luoda koko Raamatun, jota tulevat sukupolvet ja lukijat ymmärtävät ja jonka he hyväksyvät. Lopullista käännöstä odotellessa on julkaistu yksiosainen koeversio, joka sisältää vuoden 1986 Uuden testamentin ja Vanhan testamentin alustavan käännöksen.
Koko kaiwánkielisen Raamatun saaminen on tärkeä etappi yhteisölle. Kaiwánkielinen yhteisö on historiassa ollut marginaalissa siitä huolimatta, että kaiwoja on 35 000 ja heovat yksi maan suurimpia alkuperäiskansanryhmiä. Mutta kun heillä on Jumalan Sana omalla kielellään, kaiwát tietävät, että Jumala ei ylenkatso heitä ja että he voivat päästä lähemmäs häntä käyttämällä sanoja, jotka puhuvat heidän sydämelleen.
“Hypin ylös alas onnesta,” sanoo Dorival. “Raamattu omalla kielellämme on todella kaunis.”
Teksti ja kuvat: Elyse Patten
Julkaistu alunperin wycliffe.netissä 11/2016.
