Arjen kie­mu­roi­ta

Papua-Uudes­sa-Gui­neas­sa työs­ken­te­le­vä Kat­ri ker­too omas­ta näkö­kul­mas­taan sii­tä, miten koro­nan kal­tai­nen virus voi vai­kut­taa arkeen — tai aina­kin aja­tuk­siin ja työn suun­nit­te­luun.

Lap­suu­te­ni leik­ki­ken­täl­lä oli kesäi­sin muu­ta­ma koro­na­lau­ta, ja sii­tä bil­jar­din kal­tai­ses­ta pelis­tä innos­tu­nee­na kehi­tyin sii­nä sen ver­ran hyväk­si, että usein pela­sin hyväl­lä menes­tyk­sel­lä itseä­ni­kin isom­pia poi­kia vas­taan. Sit­tem­min en ollut vuo­siin teke­mi­ses­sä koro­nan kans­sa ennen kuin tämä vii­mei­sin koro­na-aal­to alkoi kos­ket­taa minun­kin elä­mää­ni.

Olin saa­nut kut­sun lähet­tä­vän jär­jes­tö­ni työn­te­ki­jä­päi­vil­le Male­si­aan. Koro­na­vi­ruk­sen alkaes­sa levi­tä Kii­nas­ta tuli vähän epäi­lys, estäi­si­kö epi­de­mia päi­vien pitä­mi­sen vai ei. Päi­vien jär­jes­tä­jien mie­les­tä  vaa­raa ei ollut. Sit­ten läh­tö­päi­vää­ni maa­nan­tai­ta edel­tä­vä­nä kes­ki­viik­ko­na kuu­lin, että tau­din maa­han­tu­loa pel­kää­vät läh­tö­maa­ni viran­omai­set kiel­si­vät maa­han­tu­lon kai­kis­ta Aasian mais­ta, len­to­ko­nei­den väli­las­kut mukaan lukien! Eli jos läh­ti­sin mat­kaan, en pää­si­si­kään takai­sin, ja aja­tus parin kol­men vii­kon karan­tee­nis­ta paluu­mat­kal­la pai­kal­li­sis­sa olois­sa ei oikein kieh­to­nut, ei myös­kään tulo kään­ny­te­tyk­si len­nol­ta kes­ken mat­kan. Peruu­tin siis maan sisäi­set len­to­ni. Kan­sain­vä­li­set len­not piti peruut­taa vii­meis­tään per­jan­tai­na.

Per­jan­tai­aa­mu­na tuli uusi tie­to, että maa­han­tu­lo­kiel­to kos­ki­kin vain nii­tä, jot­ka oli­vat olleet Kii­nas­sa vii­mei­sen 14 vuo­ro­kau­den aika­na, eli mat­kaan saat­toi läh­teä mel­ko var­ma­na sii­tä, että paluu­kin onnis­tui­si. Niin­pä tila­sin uudel­leen maan sisäi­set len­to­ni ja ilmoi­tin esi­mie­hel­le­ni, että tulos­sa ollaan.

Mat­ka alkoi kotoa klo 6 aamul­la. Pää­kau­pun­gis­sa meni koko päi­vä kan­sain­vä­li­sel­lä len­to­ken­täl­lä odo­tel­les­sa, kos­ka koneen läh­tö vii­väs­tyi nel­jä tun­tia tek­ni­sen vian vuok­si. Sii­nä sivus­sa meni myös jat­ko­yh­teys Male­si­aan. Onnek­si väli­las­ku­ken­täl­lä oli vas­tas­sa len­to­kent­tä­vir­kai­li­ja, joka aut­toi saa­maan uuden len­to­ko­nee­seen­nousu­kor­tin ja vei vart­to­maan aamun tuloa johon­kin odo­tus­ti­laan. 

Päi­vien aika­na koro­na­vi­ruk­sen leviä­mis­tä seu­rat­tiin tar­kas­ti. Osa kokouk­sen osa­not­ta­jis­ta läh­ti kes­ken pois men­näk­seen työ­koh­tee­seen­sa pak­kaa­maan tava­ran­sa ja läh­te­mään siel­tä niin kau­an kuin se oli vie­lä mah­dol­lis­ta. Itse yri­tin suun­ni­tel­la, mitä teki­sin, jos paluu läh­tö­maa­ha­ni ei onnis­tui­si­kaan; koti-Suo­meen nyt aina­kin pitäi­si pääs­tä. 

Mat­kan var­rel­la näin monil­la kas­vo­suo­juk­sia niin len­to­ken­til­lä kuin hotel­lis­sa­kin, jos­sa kuu­lem­ma his­sin ker­ros­na­pit­kin desin­fioi­tiin tun­neit­tain. Käsi­de­siä kului muu­ten­kin, mut­ta mat­ka­koh­tees­sa len­to­ken­täl­lä sitä ei näky­nyt, vaik­ka kaik­kien mat­kus­ta­vais­ten piti­kin men­nen tul­len lait­taa etusor­men­sa lasi­le­vyl­le kuvaa­mis­ta ja tun­nis­ta­mis­ta var­ten.

Paluu läh­tö­maa­han kävi onnek­si hel­pos­ti; piti vain täyt­tää yksi yli­mää­räi­nen loma­ke ja vas­ta­ta muu­ta­maan kysy­myk­seen. Edes läm­pöä ei mitat­tu. — Jos se nyt kui­ten­kin sat­tui­si nouse­maan seu­raa­van parin vii­kon aika­na, mat­ka­muis­tok­si tuo­mal­le­ni kas­vo­suo­juk­sel­le voi­si tul­la käyt­töä. Muus­sa tapauk­ses­sa oma kos­ke­tuk­se­ni koro­naan jäi täl­lä erää lop­pu­jen lopuk­si aika vähäi­sek­si. Sää­li tulee kui­ten­kin nii­tä, jot­ka jää­vät sen takia pus­siin tai joi­den elä­män se mul­lis­taa koko­naan.

Kat­ri Lin­na­sa­lo