Juma­lan Sana tekee ihmei­tä

Kol­men ketšuayh­tei­sön ker­to­muk­set

Perun Andeil­la, pie­nes­sä Cabracanc­han kyläs­sä, per­he ystä­vi­neen pitää sies­taa kir­kon taka­na ole­val­la rin­teel­lä, min­ne aurin­ko ei pää­se pais­ta­maan. Äiti kuun­te­lee, kun hänen poi­kan­sa lukee las­ten­ker­to­mus­ta.

Sanat ovat pojan äidin­kiel­tä, wanca-ketšu­aa. Monet, eten­kään van­hem­mas­ta pol­ves­ta, eivät ole mil­loin­kaan osan­neet lukea sitä. Heis­tä on muka­vaa saa­da kuun­nel­la ker­to­mus­ta Nooan arkis­ta omal­la äidin­kie­lel­lään.

Äiti nyök­käi­lee, kun poi­ka puur­taa eteen­päin. ”Olen kylän pas­to­ri Via­ni Estra­da”, äiti ker­too. ”Ennen van­haan van­hem­mat eivät anta­neet las­ten­sa puhua ketšu­aa. Näi­den oli pak­ko puhua espan­jaa sii­tä­kin huo­li­mat­ta, että he eivät osan­neet sitä hyvin. Sii­tä saak­ka, kun Uusi tes­ta­ment­ti saa­tiin wanca-ketšuak­si, kie­len arvos­tus on kas­va­nut ja sitä on alet­tu lukea koko per­heen voi­min.”

Saar­nois­saan Via­ni oli koet­ta­nut lai­na­ta espan­jan­kie­lis­tä Raa­mat­tua, mut­ta sen ymmär­tä­mi­nen oli tuot­ta­nut pään­vai­vaa jopa hänel­le. Hänen ja seu­ra­kun­nan jäsen­ten Juma­lan sanaa koh­taan tun­te­ma kiin­nos­tus viri­si vas­ta, kun he sai­vat Uuden tes­ta­men­tin ja las­ten­ker­to­muk­set äidin­kie­lel­leen kään­net­tyi­nä.

Via­ni ker­too, että Uut­ta tes­ta­ment­tia sil­mäil­ty­ään seu­ra­kun­ta­lai­set tuu­mi­vat: ”Emme mil­lään ilveel­lä opi luke­maan tuo­ta! Se on lii­an vai­ke­aa!” Hän jat­kaa: ”Luin ja ope­tin hei­tä vähi­tel­len. He pää­si­vät sinuik­si kie­len­sä luke­mi­sen kans­sa ja huo­ma­si­vat: ’Johan nyt, sehän on help­poa! Se on kir­joi­tet­tu juu­ri niin kuin se lausu­taan!’”

Luku­tai­dot­to­mat kuun­te­le­vat nii­tä, jot­ka osaa­vat lukea. Sit­ten he tois­ta­vat kuu­le­man­sa sanan­pai­kat ker­ta toi­sen­sa jäl­keen, kun­nes osaa­vat ne ulkoa. ”Kun he ovat pai­na­neet sanan mie­leen­sä, he tun­te­vat sen. Sit­ten he voi­vat sovel­taa sitä omaan elä­mään­sä.”

Sanan sovel­ta­mi­nen

Monen tun­nin mat­kan pääs­sä, Huancay­on kau­pun­gis­sa, wanca-ketšuan­kie­li­nen juma­lan­pal­ve­lus päät­tyy. Puheen­so­ri­na seu­raa ihmi­siä, kun he siir­ty­vät ulos ja istu­vat alas nur­mel­le pitä­mään toi­sil­leen seu­raa. Robert Flo­res ansait­see elan­ton­sa sikä­läi­se­nä maa­työ­läi­se­nä ja lam­mas­pai­me­ne­na. Hän kohen­taa lie­ri­hat­tu­aan, hymyi­lee ja tart­tuu äidin­kie­li­seen Uuteen tes­ta­ment­tiin­sa.

”Juma­lan sana vai­kut­ti minuun käy­tän­nön tasol­la: miten koh­te­lin per­het­tä­ni ja lähim­mäi­siä­ni ja kas­va­tin lap­sia­ni. Se neu­voi minua koh­te­le­maan mui­ta hyvin, ja kun tein niin, ihmis­suh­tee­ni para­ni­vat.”

Uusi tes­ta­ment­ti mak­saa sen ver­ran kuin maa­työ­läi­nen saa palk­kaa päi­vän työs­tä. Työ on ruu­miil­li­ses­ti ras­kas­ta, Robert täh­den­tää. ”Meis­tä se mak­saa vai­van. Vas­ta kun sain äidin­kie­lel­le kään­ne­tyn Uuden tes­ta­men­tin, ymmär­sin oikeas­ti, mitä sii­nä sano­taan.”

”Raa­ma­tun avul­la pää­sin eroon tur­miol­li­sis­ta elin­ta­vois­ta, kuten juo­pot­te­lus­ta”, Robert todis­taa. ”Raa­mat­tu ohjaa ihmi­set sii­hen elä­mään, mitä Juma­la tah­too hei­dän elä­vän, ja lah­joit­taa heil­le uuden elä­män Jee­suk­ses­sa Kris­tuk­ses­sa.”

Kai­vat­tu työ­vä­li­ne

Pas­to­ri Rena­to Alon­so ker­too ensim­mäi­ses­tä hual­la­ga-ketšuan­kie­li­ses­tä Raa­ma­tus­taan, jon­ka hän otti heti seu­raa­va­na päi­vä­nä mukaan­sa kirk­koon. ”Luin saman pät­kän ensin espan­jak­si ja sit­ten ketšuak­si. Ihmi­set ker­toi­vat rie­muis­saan, että ymmär­si­vät vas­ta nyt, ja kiit­ti­vät minua.”

”Juma­la oli varus­ta­nut minut työ­vä­li­neel­lä, jol­la voi­sin sor­va­ta äidin­kie­li­siä saar­no­ja”, Rena­to lausuu.

Nyt Rena­to kuu­luu Huá­nucon kau­pun­gis­sa kokoon­tu­vaan kään­nös­tii­miin. Se kään­tää Van­haa tes­ta­ment­tia ketšua­lai­sil­le kie­lil­le. Sil­loin kun Rena­to ei saar­naa tai kään­nä, hän pitää lap­sil­le raa­ma­tun­lu­ku­tun­te­ja, edis­tääk­seen luku­tai­toa ja Juma­lan tun­te­mus­ta.

”Monet ovat ymmär­tä­neet evan­ke­liu­min, kos­ka heil­lä on Raa­mat­tu omal­la kie­lel­lään”, Rena­to ker­too, ”ja hei­dän elä­män­sä on muut­tu­nut tyys­tin.”

Epä­ju­ma­lan­pal­ve­lus on var­jos­ta­nut seu­ra­kun­tia, sil­lä wanca- ja hual­la­ga-ketšuat eivät ole luo­pu­neet sii­tä kään­ty­myk­sen­sä jäl­keen­kään. ”Uuden tes­ta­men­tin saa­tu­aan he ovat ymmär­tä­neet, että on ole­mas­sa oikea Juma­la — kai­ken Luo­ja!” Via­ni ker­too.

”Käsi­tet­ty­ään, ettei Juma­la hyväk­sy epä­ju­ma­lan­pal­ve­lus­ta, he alkoi­vat pal­vel­la Her­raa”, Rena­to mai­nit­see.

Sitä mukaa, kun ihmi­set rupe­si­vat ymmär­tä­mään Juma­lan sanaa, he vei­vät puus­ta veis­te­tyt, oksis­ta puno­tut tai kip­siin vale­tut pat­saan­sa koto­aan ja polt­ti­vat ne. Nyt, kun ihmi­set sai­ras­tu­vat, he pyy­tä­vät Her­raa paran­ta­maan hei­dät.

Muu­tok­sen resep­ti

Via­ni, Robert and Rena­to tie­tä­vät, että muu­tos kysyy jouk­ko­voi­maa. Juma­lan sana ei oli­si tavoit­ta­nut ketšuoi­ta ilman sitä.

”Suu­ri kii­tos tues­tan­ne, sil­lä se on kos­ket­ta­nut monen elä­mää”, Rena­to lausuu. ”Tuet­te­han edel­leen­kin työ­täm­me ja otat­te sii­hen osaa. Siten täy­täm­me lähe­tys­käs­kyn, jon­ka mukaan Juma­lan sana tulee vie­dä kaik­kial­le maa­il­maan.”

Rukoil­laan, että Her­ra jat­kaa Perun seu­ra­kun­tien uudis­ta­mis­ta sanan­sa kaut­ta.

Teks­ti ja kuvat: Katie Kuyken­dall, kään­nös Kir­si Kor­ho­nen

Tari­na on alun­pe­rin jul­kais­tu Wyclif­fe USA:n sivuil­la 2/2016.