Oma seu­ra­kun­ta

Seu­ra­kun­tam­me alkoi muu­ta­man ihmi­sen voi­min, ilman mitään lau­lu­ja tai Raa­mat­tua.

Ensim­mäi­nen Raa­mat­tu jul­kais­tiin Ola­vi Vesa­lai­sen kans­sa yhdes­sä. Hän oli ensim­mäi­nen lähe­tys­työn­te­ki­jä Suo­mes­ta, joka tuli kan­sam­me pariin. Vie­lä tänä­kin päi­vä­nä lho­mit muis­ta­vat tämän. He kun­nioit­ta­vat Ola­via sekä hänen työn­sä että hänen Juma­lan työ­hön sitou­tu­mi­sen­sa vuok­si.

Maon aikaan kris­tit­ty­jä vai­not­tiin ja ensim­mäi­nen seu­ra­kun­ta­ra­ken­nuk­sem­me pie­nes­sä kyläs­sä pol­tet­tiin maan tasal­le. Myös Raa­ma­tut paloi­vat. Vas­ta tasa­val­lan aikaan uusi kirk­ko­ra­ken­nus voi­tiin raken­taa kylään. Nyt myös kyläs­sä suu­rin osa ihmi­sis­tä on näyt­tä­nyt kiin­nos­tuk­sen­sa Juma­laa koh­taan. Pit­kän odo­tuk­sen ja monien rukouk­sien jäl­keen saim­me raken­net­tua oman kir­kon Kath­man­duun, mut­ta tar­vit­sem­me edel­leen rukous­tu­kea, sil­lä lai­naa ei ole vie­lä saa­tu mak­set­tua koko­naan.

Seu­ra­kun­tam­me sijait­see kuk­ku­lan lael­la, min­kä vuok­si alue on ollut lho­mien lisäk­si myös muil­le paik­ka, jos­sa on hyvä ylis­tää. Vaik­ka kokouk­sem­me ovat­kin lho­min­kie­li­siä, myös muut tule­vat ylis­tä­mään Juma­laa kans­sam­me. Ylis­täm­me toi­si­naan nepa­lik­si, esi­mer­kik­si nuor­ten joh­taes­sa ylis­tys­tä ker­ran kuus­sa, jot­ta “voim­me seu­ra­ta” mui­ta seu­ra­kun­tia.

Kirk­kom­me on kuin suu­ri hal­li. Edus­tal­la on suu­ri piha ja hal­lia ympä­röi­vät kuk­ka­set. Kirk­ko­ra­ken­nuk­sen vie­res­sä on kak­si varas­to­ra­ken­nus­ta, jois­sa on sekä keit­tiö että pyhä­kou­lu­ti­lat. Pyhä­kou­lua pide­tään aina juma­lan­pal­ve­luk­sen kans­sa samaan aikaan. Pyhä­kou­lus­sa lap­set lau­la­vat lau­lu­ja omal­la äidin­kie­lel­lään, nepa­lik­si ja englan­nik­si. Nyky­ään lap­set (Kath­man­dus­sa) ovat niin pal­jon teke­mi­sis­sä nepa­lin kans­sa, että pyhä­kou­luo­pe­tuk­set ovat nepa­lik­si.

Juma­lan­pal­ve­luk­set pide­tään lau­an­tai­sin. Ne ovat omal­la äidin­kie­lel­läm­me niin lau­lu­jen kuin saar­nan­kin osal­ta, sil­lä suu­rim­mal­le osal­le seu­ra­kun­ta­lai­sis­ta äidin­kie­li on tutum­pi, kuin nepa­li. Toi­vo­tam­me ter­ve­tul­leek­si kui­ten­kin pas­to­rei­ta myös oman seu­ra­kun­tam­me ulko­puo­lel­ta. Myös sil­loin, kun joku toi­nen pas­to­ri tai saar­naa­ja tulee saar­naa­maan, kään­tää tulk­ki saar­nan omal­le äidin­kie­lel­lem­me, sil­lä se on niin pal­jon hel­pom­pi monil­le ihmi­sil­le.

Meil­lä on pal­jon yhtei­siä het­kiä, kuten esi­mer­kik­si joh­ta­jien rukous­ta­paa­mi­nen tors­tai­aa­mui­sin, ja nuor­ten tilai­suus tors­tai­sin ilta-aikaan. Sun­nun­tai­sin kokoon­tu­vat nai­set ja kes­ki­viik­koi­sin on koti­ko­kouk­sia.

Äidin­kie­lel­läm­me voim­me julis­taa evan­ke­liu­mia pal­jon hel­pom­min. Aiem­min meil­lä oli vain Uusi tes­ta­ment­ti, mut­ta nyt voim­me käyt­tää Van­haa­kin tes­ta­ment­tia (osia sii­tä). Äidin­kie­li­nen Raa­mat­tu on ollut hedel­mäl­li­nen, kos­ka nyt jopa van­hem­mat ihmi­set ovat oppi­neet tut­ki­maan sitä ja se aut­taa hei­tä hen­gel­li­ses­ti.  Pyy­däm­me­kin rukouk­sian­ne seu­ra­kun­tam­me ja seu­ra­kun­ta­lais­tem­me puo­les­ta, joh­ta­jil­le vii­saut­ta joh­dat­taa seu­ra­kun­taa oikeal­la taval­la Juma­lan tah­don mukai­ses­ti. Pyy­däm­me myös rukoi­le­maan talou­del­li­sen tilan­teem­me puo­les­ta, jot­ta voim­me ostaa Chaym­tan­gis­ta (kylä Sank­huwa­sab­has­sa) maa­ta seu­ra­kun­nan istu­tus­ta var­ten. Rukoi­lem­me Chaym­tan­gin seu­ra­kun­nan istu­tuk­sen sekä sikä­läis­ten usko­vien puo­les­ta.

Seu­ra­kun­tam­me on ollut Juma­lan siu­naa­ma monien seu­ra­kun­ta­lais­tem­me kaut­ta.

Teks­ti: Nangs­ha

Kuva: Marc Ewell

Tari­na on jul­kais­tu alun­pe­rin Sanal­la sanoen ‑leh­des­sä 6/2018.