Tulin, näin, opin

Oli­si­pa se niin help­poa. Oppi­mi­nen on pro­ses­si, joka alkaa heti syn­ty­mäs­tä eikä vält­tä­mät­tä kos­kaan pää­ty. Oppi­mis­ta tapah­tuu koko ajan ja kaik­kial­la, jokai­ses­sa koh­taa­mi­ses­sa ja tilan­tees­sa. Jos vain uskal­lam­me olla val­mii­ta sii­hen, opim­me toi­sel­ta ihmi­sel­tä jotain. Ei kui­ten­kaan ole niin yksin­ker­tais­ta tar­jo­ta laa­du­kas­ta oppi­mis­ta, joka kan­taa pidem­mäl­le ja mah­dol­lis­taa muu­tok­set pysy­väs­ti Lue lisää

sitten

Tyh­jä sivu

Tyh­jä sivu edes­sä­ni.  Mon­ta pääl­lek­käin.        Vain val­koi­nen pape­ri. Val­koi­nen, tai vaa­lea, ohut pape­ri.  Vai onko sit­ten­kään? Jokin mus­ta kuvio kier­tää sivul­la. Siris­tän sil­miä­ni. En saa sel­vää. No nyt.  Kir­jai­mia! Peräk­käin. Ne muo­dos­ta­vat var­mas­ti sano­ja.    Sano­ja. Nyt näen. Jot­kin sanois­ta ovat tut­tu­ja. Aina­kin etäi­ses­ti. Toi­set ovat minul­le Lue lisää

sitten