Oli­si­pa se niin help­poa.

Oppi­mi­nen on pro­ses­si, joka alkaa heti syn­ty­mäs­tä eikä vält­tä­mät­tä kos­kaan pää­ty. Oppi­mis­ta tapah­tuu koko ajan ja kaik­kial­la, jokai­ses­sa koh­taa­mi­ses­sa ja tilan­tees­sa. Jos vain uskal­lam­me olla val­mii­ta sii­hen, opim­me toi­sel­ta ihmi­sel­tä jotain. Ei kui­ten­kaan ole niin yksin­ker­tais­ta tar­jo­ta laa­du­kas­ta oppi­mis­ta, joka kan­taa pidem­mäl­le ja mah­dol­lis­taa muu­tok­set pysy­väs­ti parem­paan elä­mään. ”Kou­luop­pi­mi­nen” tar­jo­aa tie­tyn­lai­sen perus­tan ja vaa­tii tie­tyn­lai­set puit­teet.

On tut­ki­tus­ti todis­tet­tu, että ope­tus­kie­lel­lä on mer­ki­tys­tä lap­sen oppi­mi­sel­le. Äidin­kie­lel­lä oppi­mi­nen on kaik­kein paras vaih­toeh­to lap­sel­le, joka tulee ympä­ris­tös­tä, mis­sä on käy­tös­sä vain yksi kie­li.

Vähem­mis­tö­kie­liä puhu­vil­la lap­sil­la tilan­ne on usein sel­lai­nen, jos­sa hei­dän kou­lun­käyn­tin­sä alkaa maan val­ta­kie­lel­lä. Kos­ka lap­si ei puhu kyseis­tä kiel­tä, ei hän myös­kään ymmär­rä ope­tus­ta eikä sil­loin opi. Mik­si käy­dä siis kou­lua? Usein kou­lu kes­key­te­tään, sil­lä lap­sis­ta on enem­män hyö­tyä koto­na kuin kou­lus­sa, jos­sa he eivät opi eivät­kä viih­dy. 

Tulin ehkä pai­kal­le ja ehkä näin­kin pal­jon, mut­ta mitä opin? Ehkä sen, ettei kou­lun­käyn­ti hyö­dy­tä mitään.

On siis ensi­si­jai­sen tär­ke­ää, että lap­set pys­ty­vät aloit­ta­maan kou­lun­käyn­nin tutul­la kie­lel­lä, jot­ta ”kou­luop­pi­mi­sen” perus­tuk­ses­ta tulee mah­dol­li­sim­man vah­va. Jos luke­mi­nen, las­ke­mi­nen ja muut perus­tai­dot eivät suju, on vai­kea raken­taa muu­ta­kaan kou­lu­tus­ta. Se on tääl­tä Suo­mes­ta käsin niin kovin vai­kea ymmär­tää. Lai­tam­me­han me lap­set kie­li­kyl­pyyn ja englan­nin­kie­li­seen kou­luun  ja sil­ti lap­set oppi­vat. Lap­sen oppi­mi­nen ei ole sil­loin kui­ten­kaan pel­käs­tään vie­raan kie­len, jota opet­ta­ja­kaan ei vält­tä­mät­tä osaa, varas­sa. 

Äidin­kie­leen perus­tu­va moni­kie­li­nen oppi­mi­nen on kieh­to­va ja haas­ta­va ilmiö, jon­ka avul­la vähem­mis­tö­kie­liä puhu­vien las­ten ase­maa voi­daan paran­taa. Mie­lek­käät teh­tä­vät, ymmär­ret­tä­vä kie­li ja ammat­ti­mai­nen ope­tus aut­ta­vat lap­sen alkuun tai­pa­leel­la, jol­la oppi­mi­nen ei jää lyhyek­si ker­ta­luon­toi­ses­ti tapah­tu­mak­si.

Voi­si jopa sanoa:

Tulin, jäin, opin.

Ja vii­mei­sin sana on tie­ten­kin pree­sen­sis­sä.

 

Teks­ti ja kuva: Mil­ka Myl­ly­nen

Artik­ke­li on jul­kais­tu myös Sanal­la sanoen ‑leh­den kesän 2020 nume­ros­sa.