Olisipa se niin helppoa.

Oppiminen on prosessi, joka alkaa heti syntymästä eikä välttämättä koskaan pääty. Oppimista tapahtuu koko ajan ja kaikkialla, jokaisessa kohtaamisessa ja tilanteessa. Jos vain uskallamme olla valmiita siihen, opimme toiselta ihmiseltä jotain. Ei kuitenkaan ole niin yksinkertaista tarjota laadukasta oppimista, joka kantaa pidemmälle ja mahdollistaa muutokset pysyvästi parempaan elämään. ”Kouluoppiminen” tarjoaa tietynlaisen perustan ja vaatii tietynlaiset puitteet.

On tutkitusti todistettu, että opetuskielellä on merkitystä lapsen oppimiselle. Äidinkielellä oppiminen on kaikkein paras vaihtoehto lapselle, joka tulee ympäristöstä, missä on käytössä vain yksi kieli.

Vähemmistökieliä puhuvilla lapsilla tilanne on usein sellainen, jossa heidän koulunkäyntinsä alkaa maan valtakielellä. Koska lapsi ei puhu kyseistä kieltä, ei hän myöskään ymmärrä opetusta eikä silloin opi. Miksi käydä siis koulua? Usein koulu keskeytetään, sillä lapsista on enemmän hyötyä kotona kuin koulussa, jossa he eivät opi eivätkä viihdy. 

Tulin ehkä paikalle ja ehkä näinkin paljon, mutta mitä opin? Ehkä sen, ettei koulunkäynti hyödytä mitään.

On siis ensisijaisen tärkeää, että lapset pystyvät aloittamaan koulunkäynnin tutulla kielellä, jotta ”kouluoppimisen” perustuksesta tulee mahdollisimman vahva. Jos lukeminen, laskeminen ja muut perustaidot eivät suju, on vaikea rakentaa muutakaan koulutusta. Se on täältä Suomesta käsin niin kovin vaikea ymmärtää. Laitammehan me lapset kielikylpyyn ja englanninkieliseen kouluun  ja silti lapset oppivat. Lapsen oppiminen ei ole silloin kuitenkaan pelkästään vieraan kielen, jota opettajakaan ei välttämättä osaa, varassa. 

Äidinkieleen perustuva monikielinen oppiminen on kiehtova ja haastava ilmiö, jonka avulla vähemmistökieliä puhuvien lasten asemaa voidaan parantaa. Mielekkäät tehtävät, ymmärrettävä kieli ja ammattimainen opetus auttavat lapsen alkuun taipaleella, jolla oppiminen ei jää lyhyeksi kertaluontoisesti tapahtumaksi.

Voisi jopa sanoa:

Tulin, jäin, opin.

Ja viimeisin sana on tietenkin preesensissä.

 

Teksti ja kuva: Milka Myllynen

Artikkeli on julkaistu myös Sanalla sanoen -lehden kesän 2020 numerossa.