Mit­kä ovat lem­pi­ja­kei­ta­si Raa­ma­tus­sa? Ehkä Johan­nes 3:16, Jesa­ja 40:31 tai Johan­nes 14:16? Tai ehkä Ensim­mäi­sen kir­jeen korint­ti­lai­sil­le luku 13 koko­naan? Mut­ta jou­kos­sa on toden­nä­köi­ses­ti myös joi­ta­kin psal­me­ja. Ehkä psal­mi 23, psal­mi 8, psal­mi 1 tai joku muu.

Pidäm­me psal­meis­ta, kos­ka niis­sä on pal­jon suu­ria ja syviä tun­tei­ta, ylis­tys­tä, eri­lai­sia mie­len­ti­lo­ja ja kes­kus­te­lu­ja Juma­lan kans­sa. Nii­den sanat ilmen­tä­vät ihmi­sen koke­mus­ta hyvin kau­niis­ti. Ja mui­nais­ten israe­li­lais­ten tavoin sävel­läm­me psal­me­ja voi­dak­sem­me lau­laa nii­tä toi­sil­lem­me ja Juma­lal­le.

Voim­me lukea, lausua ja lau­laa psal­me­ja, kos­ka ne on kään­net­ty äidin­kie­lel­lem­me. Mut­ta entä, jos nii­tä ei ole vie­lä kään­net­ty? Entä jos kysees­sä on suul­li­nen kult­tuu­ri, joka vaa­tii eri­lai­sen tavan kään­tää raa­ma­tul­lis­ta runout­ta? Mitä sil­loin teh­dään?

Jouk­ko raa­ma­tun­kään­tä­jiä on löy­tä­nyt rat­kai­sun.

Uusi kokei­lu

Useim­mil­la kan­san­ryh­mil­lä on rik­kaat runou­den ja suul­li­sen esit­tä­mi­sen perin­teet. ”Psalms that Sing” (Psal­mit, jot­ka lau­la­vat) on aloi­te, joka antaa runoi­li­joil­le, lau­lun­te­ki­jöil­le ja suul­li­sen sana­tai­teen esit­tä­jil­le mah­dol­li­suu­den kään­tää psal­mit taval­la, joka liit­tää ne hei­dän yhtei­söön­sä ja kult­tuu­riin­sa.

Täl­lä het­kel­lä aloi­tet­ta kokeil­laan kuu­del­la kie­lel­lä eri kon­teks­teis­sa Afri­kas­sa. Näi­hin kuu­lu­vat kau­pun­ki- ja maa­seu­tu­ym­pä­ris­tö, englan­nin- ja por­tu­ga­lin­kie­li­nen ympä­ris­tö, mus­li­mi- ja kris­til­li­set yhtei­söt sekä suu­ret ja pie­net kie­liyh­tei­söt. Toi­von mukaan aloi­te käyn­nis­te­tään koko maa­il­mas­sa.

Cokwen­kie­li­nen Psalms that Sing ‑työ­ryh­mä esit­tää psal­min 8.

Ben­jie ja Rho­da Leach työs­ken­te­le­vät Wyclif­fen pal­ve­luk­ses­sa cokwien paris­sa Ango­las­sa ja wan­tu­jen* paris­sa Malawis­sa.

Psalms that Sing ohjaa runoi­li­joi­ta ja muusi­koi­ta luo­vas­sa pro­ses­sis­sa kään­tä­mään psal­me­ja, niin että nii­tä voi­daan oppia, kuul­la ja lau­laa ilos­sa ja surus­sa, vah­vuu­des­sa ja heik­kou­des­sa, luot­ta­muk­ses­sa ja pelos­sa”, Ben­jie kuvaa. ”Haluam­me, että ne ovat psal­me­ja, jot­ka ilmai­se­vat tun­tei­ta, kos­ka ne ovat sydä­mes­tä tule­via psal­me­ja. Haluam­me, että ne ovat rukoil­ta­via psal­me­ja, kos­ka ne aut­ta­vat mei­tä puhu­maan Her­ras­ta Jee­suk­ses­ta, hänen kans­saan ja hänel­le.”

Kään­tä­jät työs­ken­te­le­vät ryh­mä­nä ja käy­vät läpi kym­men­vai­hei­sen pro­ses­sin, joka alkaa psal­mien kuun­te­lus­ta toi­sel­la kie­lel­lä ja päät­tyy nii­den lau­la­mi­seen äidin­kie­lel­lä. ”Pro­ses­si on lähes koko­naan suul­li­nen”, Ben­jie selit­tää. ”Kynät ja pape­ri jäte­tään sivuun kuun­te­lun, teks­tiin syven­ty­mi­sen, lau­la­mi­sen ja puhu­mi­sen ajak­si. Aluk­si ryh­mä luo ryt­mik­kään ja runol­li­sen suul­li­sen ver­sion psal­mis­ta – kään­nök­sen, joka elää. Sen jäl­keen tar­kis­te­taan kään­nök­sen tark­kuus ja kat­so­taan, miten lyy­ri­syyt­tä voi­daan paran­taa. Lopul­ta ryh­mäl­lä on pdf-tie­dos­to val­mis­tu­nees­ta teks­tis­tä, luet­tu ääni­tal­len­ne ja aina­kin yksi lau­lu, joka perus­tuu koko psal­miin tai osaan sii­tä.”

Toi­vee­na on, että nämä psal­mit ote­taan yhtei­sön käyt­töön, niin että niis­tä tulee osa joka­päi­väis­tä elä­mää, ei vain seu­ra­kun­nis­sa vaan myös muu­al­la yhtei­sös­sä. Wan­tu­hei­moon kuu­lu­va Joel, joka työs­ken­te­lee wan­tu­pro­jek­tin paris­sa kuvaa sitä näin:

”Tämä kult­tuu­ri rakas­taa lau­la­mis­ta. Käy­täm­me perin­teis­tä musiik­kia ja otam­me sanat sii­hen psal­meis­ta, niin että kun ihmi­set kuun­te­le­vat lau­lu­ja, he pitä­vät niis­tä. Ne ovat kuin hei­dän omia lau­lu­jaan.”

”He tule­vat lau­la­maan nii­tä joka pai­kas­sa: kun he mene­vät vuo­ril­le hake­maan polt­to­puu­ta, kun he nou­ta­vat vet­tä, kun he kul­ke­vat myl­lyl­le, he lau­la­vat nii­tä. He tule­vat lau­la­maan Juma­lan sanaa. Se on Juma­lan sanan lait­ta­mis­ta hei­dän sydä­miin­sä.”

Suu­ri vai­ku­tus

Koe­kie­let ovat eri vai­heis­sa. Pisim­mäl­le on pääs­syt ete­lä­afrik­ka­lai­nen kaap­sin kie­li­ryh­mä, jos­ta näkyy, kuin­ka suu­ri vai­ku­tus Psalms that Sing ‑pro­jek­til­la voi olla.

Helen van der Walt, joka työs­ken­te­lee Wyclif­fen pal­ve­luk­ses­sa kaap­sin kie­len työ­ryh­män rin­nal­la ker­too seu­raa­vaa:

Psalms that Sing ‑pro­jek­tin kaut­ta koot­tiin tai­tei­li­ja-kään­tä­jien ryh­mä tut­ki­maan, kään­tä­mään ja esit­tä­mään psal­me­ja kaap­sin kie­lel­lä. Ensim­mäi­nen kokoon­tu­mi­nen jär­jes­tet­tiin loka­kuus­sa 2022.”

Kaap­sin kie­len Psalms that Sing ‑työ­ryh­mä erääs­sä kokoon­tu­mi­ses­sa.

”Aluk­si mukaan kut­su­tut oli­vat epäi­le­viä, mut­ta osal­lis­tu­jat läh­ti­vät siel­tä iloi­si­na, innos­tu­nei­na sii­tä, mis­sä he oli­vat muka­na.”

”Kaap­sin työ­ryh­mä on saa­nut hie­non vas­taan­o­ton ja jat­kaa työ­tään hyvin kor­kea­ta­soi­ses­ti. Puo­les­sa­tois­ta vuo­des­sa he ovat saa­neet val­miik­si 39 psal­mia. Täs­tä on syn­ty­nyt Ali­ve in Kaaps (elä­vä­nä kaap­sin kie­lel­lä) ‑nimi­nen ryh­mä. Se loi psal­meis­ta pro­duk­tion, jota he ovat nyt esit­tä­neet kol­me ker­taa, muun muas­sa 500 ihmi­sel­le audi­to­rios­sa.”

”He jul­kai­si­vat jopa äänit­teen esit­tä­mäs­tään psal­mis­ta 124. Assi­tie Vir­rie Yir­re Was­sie (Entä jos Her­ra ei oli­si puo­lel­lam­me?) oli lis­tayk­kö­nen vuon­na 2023 suo­si­tul­la Kap­kau­pun­gin radio­ase­mal­la. Täl­lä radio­ase­mal­la on nyt joka tiis­tai saman­ni­mi­nen ohjel­ma, johon ihmi­set soit­ta­vat ker­toen omis­ta koke­muk­sis­taan.”

Näi­den esi­tys­ten vas­taan­ot­to on hyvin roh­kai­se­vaa, mut­ta sitä­kin tär­keäm­pää on Psalms that Sing ‑pro­jek­tin vai­ku­tus yhtei­sös­sä.

“Tämä on mei­dän musiik­kiam­me!”

”Kes­keis­tä on se, että tämän työn kaut­ta Juma­la antaa kaap­sin puhu­jil­le oman iden­ti­tee­tin ja vah­vis­taa sen ole­van erin­omai­nen ja Juma­lan sanan arvoi­nen”, Helen ker­too edel­leen. ”Kuu­lem­me ihmis­ten sano­van ali­no­maa ‘Näin­hän me puhum­me!’ tai ‘Tämä on mei­dän musiik­kiam­me!’. Kaap­sin kie­len käyt­tä­jät ovat vapau­tu­mas­sa puhu­maan Juma­lal­le kuin naa­pu­reil­leen ja ilmai­se­maan itse­ään ylis­tyk­ses­sä aidos­ti koko sie­lul­laan. Rukoi­lem­me toi­veik­kai­na vai­ku­tuk­sen levi­tes­sä kau­em­mak­si ja ihmis­ten vapau­tues­sa kut­su­maan itse­ään ylpei­nä kaap­sin­kie­li­sik­si kris­ti­tyik­si.”

Lizet­te, eräs kaap­sin kie­len työ­ryh­män jäsen, tii­vis­tää sen aja­tuk­set:

”On sekä kun­nia että etuoi­keus tuo­da Juma­lan sana kan­sal­lem­me lau­lun, tans­sin, puhu­tun sanan, draa­man ja sydä­mem­me kie­len kaut­ta. Tun­nem­me nöy­ryyt­tä ja ihme­tys­tä tie­täes­säm­me, että tuom­me omal­le kan­sal­lem­me sano­man toi­vos­ta, para­ne­mi­ses­ta ja arvon saa­mi­ses­ta.”

Teks­ti: Jere­my Weight­man

Kään­nös: Riit­ta Bon­ny

Kuvat: Wyclif­fe Malawi ja Wyclif­fe Ete­lä-Afrik­ka

*Nimi muu­tet­tu tur­val­li­suus­syis­tä

Artik­ke­lin on alun­pe­rin jul­kais­sut Ison-Bri­tan­nian Wyclif­fe ‑jär­jes­tö.