Psal­me­ja kään­tä­mäs­sä

Raa­ma­tun vii­saus­kir­joi­hin kuu­lu­va Psal­mien kir­ja on seu­ra­kun­tae­lä­mää pal­ve­le­va kokoel­ma runol­lis­ta ylis­tys­tä, vali­tus­ta ja katu­mus­ta. Muka­na on myös kunin­gasp­sal­me­ja ja mes­sias­pro­fe­tioi­ta. 

Raa­ma­tun­kään­tä­jä Alan Brown ker­too huo­miois­taan ja koke­muk­sis­taan, kun Psal­me­ja on kään­net­ty kovain kie­lel­le, jota puhu­taan Umboin saa­rel­la Papua-Uudes­sa-Gui­neas­sa:

“Huo­ma­sim­me jo kovain kie­len raa­ma­tun­kään­nös­pro­jek­tin alku­vai­heis­sa, että mei­dän täy­tyy kään­tää psal­mit. Sen lisäk­si, että ne ovat kris­ti­tyl­le miel­tä ylen­tä­viä, pai­kal­li­nen seu­ra­kun­ta halusi nii­tä myös. Itse­kin palaan nii­hin jat­ku­vas­ti päi­vit­täi­ses­sä luke­mi­ses­sa.

Psal­mien kään­tä­mi­nen on hyvin eri­lais­ta ver­rat­tu­na sii­hen, mitä Giman, pai­kal­li­sen työ­to­ve­ri­ni, kans­sa teim­me Uuden tes­ta­men­tin suo­raa ker­to­mus­ta sekä epis­to­la­teks­te­jä kään­täes­säm­me. 

Eri­tyi­ses­ti huo­mat­ta­vaa on kir­jal­li­nen tyy­li, paral­lel­lis­mi, jos­sa sama idea tois­te­taan eri sanoin. Vaik­ka en tun­ne pal­joa suo­men­kie­lis­tä kau­no­kir­jal­li­suut­ta, olen luke­nut, että täs­tä asias­ta löy­tyy hyviä esi­merk­ke­jä muun muas­sa Suo­men kan­sal­li­see­pok­ses­ta Kale­va­las­ta: “Mie­le­ni minun teke­vi, aivo­ni ajattelevi//lähteäni lau­la­ma­han, saa’a­ni sane­le­ma­han…”    

Täl­lai­ses­ta löy­tyy esi­merk­ki, kun ver­ra­taan Psal­min 94 kah­ta eri suo­men­kie­lis­tä kään­nös­tä, nimit­täin Kirk­ko­raa­mat­tua (1992) ja Raa­mat­tua kan­sal­le (RaKa).

Ps 94:14
1992: Her­ra ei hyl­kää omi­aan, ei hän jätä kan­saan­sa.
RaKa: Ei Her­ra hyl­kää kan­saan­sa, eikä jätä perin­tö­osaan­sa.

Jos­kus kään­tä­jän täy­tyy päät­tää, pitää­kö paral­le­lis­mi säi­lyt­tää koh­de­kie­les­sä vai ei. Syy­nä tähän voi olla, että ker­tauk­ses­sa ei ole mitään uut­ta tai ker­ron­ta on lähes yhden­mu­kai­nen, kuten seu­raa­vas­sa esi­mer­kis­sä: 

Ps. 38:2
1992: Her­ra, älä ran­kai­se minua vihas­sa­si, älä kii­vau­des­sa­si minua kuri­ta!
RaKa: Her­ra, älä kii­vau­des­sa­si minua kuri­ta.

Kovain kään­nös­työs­sä pää­tim­me, että kään­näm­me kaik­ki rin­nak­kai­set lauseet, vaik­ka jos­kus oli äärim­mäi­sen vai­ke­aa löy­tää syno­nyy­me­jä. Täs­tä tulee mie­leen Psal­mi 119:

Tämä lois­ta­va runoel­ma tun­ne­taan akros­ti­se­na psal­mi­na. Se tar­koit­taa, että jokai­nen psal­min jak­so (esim. jakeet 1–8; 9–16 jne.) alkaa samal­la kir­jai­mel­la. Tämä ei vali­tet­ta­vas­ti ei ole mah­dol­lis­ta kovaik­si, mut­ta esi­mer­kik­si englan­nin­kie­li­nen NIV-kään­nös (New Inter­na­tio­nal Ver­sion) aloit­taa kun­kin jak­son heprea­lai­sen kir­jai­men nimel­lä – Aleph, Beth, Gimel jne.

Psal­mis­sa 119 on alku­kie­lel­lä kah­dek­san syno­nyy­miä sanal­le ‘laki’ (eli ohjei­ta miten elää, käyt­täy­tyä ja pal­voa Juma­laa). Yllä­mai­ni­tuis­sa suo­men­kie­li­sis­sä raa­ma­tun­kään­nök­sis­sä nämä ‘laki­sa­nat’ on kään­net­ty seu­raa­vil­la sanoil­la: laki, vael­lus, tie, ope­tus, ase­tus, sää­dös, tah­to, käs­ky, mää­räys, todis­tus, lii­ton tie, sana, pää­tös ja tuo­mio. 

Tämä oli val­ta­va haas­te kään­täes­säm­me teks­tiä kovaik­si. Mei­dän onnek­sem­me eräs hyvä ystä­väm­me, teo­lo­gian toh­to­ri, Ed Con­dra oli koon­nut tie­dos­ton, jos­sa hän mää­rit­te­lee nämä kah­dek­san heprean­kie­lis­tä sanaa ja selit­tää, miten ne eroa­vat toi­sis­taan. Hänen tut­ki­mus­työn­sä avul­la mei­dän oli mah­dol­lis­ta jäl­jit­tää heprean kiel­tä tar­kas­ti ja löy­tää tapa kään­tää nämä kaik­ki kah­dek­san sanaa eri­lail­la.

Kovain kään­nös­pro­jek­tis­sa olem­me luon­nos­tel­leet kaik­ki psal­mit ja ne ovat käy­neet alus­ta­van edi­toin­ti­pro­ses­sin läpi. Seu­raa­van ekse­geet­ti­sen tar­kas­tuk­sen jäl­keen jaam­me ne kovai­ta puhu­vil­le ja odo­tam­me hei­dän reak­tioi­taan nii­hin.”

Teks­ti: Alan Brown

Toi­mit­ta­nut: Anne Par­hia­la