Äidin­kie­li herät­tää sydä­men eloon

Kun vie­ras tulee taloon, isän­tä sanoo taval­li­ses­ti: “Olet tul­lut astu­maan pää­ni pääl­le.” Kun pai­kal­li­nen kään­tä­jä Kau­k­asian alu­eel­ta ker­toi tämän, kat­soim­me työ­to­ve­reit­te­ni kans­sa toi­siam­me kau­his­tu­nei­na. Mitä hän voi­si tar­koit­taa sil­lä sanon­nal­la? Halusi­ko hän selit­tää, että toi­sin kuin alu­een mui­den kan­so­jen paris­sa, hänen kult­tuu­ris­saan ei ole vie­raan­va­rai­suu­den perin­net­tä? Saman­kal­tai­nen sanon­ta äidin­kie­lel­lä­ni venä­jäk­si tar­koit­tai­si, että joku hen­ki­lö tai hänen käy­tök­sen­sä ärsyt­täi­si mei­tä suun­nat­to­mas­ti. Mut­ta asia sel­ke­ni, kun kään­tä­jä sel­vit­ti mys­tee­ri­sen sanon­nan mer­ki­tyk­sen. Pään pääl­le astu­mi­nen ilmai­see täs­sä kie­les­sä isän­nän äärim­mäis­tä nöy­ryyt­tä hänen las­keu­tues­saan alas vie­raan­sa jal­ko­jen juu­reen. Mer­ki­tys oli täy­sin päin­vas­tai­nen kuin olim­me luul­leet.

Ajat­te­lun kie­li vaih­tuu

Näin käy juu­ri sil­loin, kun puhum­me ja kuun­te­lem­me vie­ras­ta kiel­tä. Alam­me ana­ly­soi­da sitä jär­jel­läm­me, mut­ta emme pys­ty käsit­tä­mään sitä suo­raan sydä­mel­läm­me. Ana­lyy­sim­me – muo­dos­ta­mam­me mie­li­ku­vat, psy­ko­lo­gi­set poh­din­tam­me – poik­kea­vat jos­kus hyvin pal­jon todel­li­suu­des­ta. Eräs pai­kal­li­nen kään­tä­jä, joka asuu vuo­ris­to­ky­läs­sä, ker­too omas­ta koke­muk­ses­taan: ”Ennen kun aloin seu­ra­ta Kris­tus­ta, ajat­te­lu­ni kie­li oli alu­een pää­kie­li, mikä ei ole yllät­tä­vää. Kou­luo­pe­tus, sano­ma­leh­det ja kaik­ki kir­jat on kir­joi­tet­tu enem­mis­tön kie­lel­lä. Joka­päi­väi­nen elä­mä kului tämän kie­len paris­sa, joten oli luon­nol­lis­ta aja­tel­la sil­lä. Mut­ta kun pää­tin seu­ra­ta Jee­sus­ta, aloin aja­tel­la omal­la kie­lel­lä­ni!”

Tämä kuu­los­taa ihmeel­li­sel­tä. Mie­hen koko ajat­te­lu­pro­ses­si muut­tui. Hän eli aikai­sem­min jär­ken­sä ja mie­len­ti­lan­sa mukaan, mut­ta kun hän kään­tyi Kris­tuk­sen puo­leen, hän sukel­si sisim­pään­sä ja alkoi elää sydä­men­sä mukaan. ”Kun Raa­mat­tua lue­taan enem­mis­tön kie­lel­lä, se käsi­te­tään jär­jel­lä, mut­ta ei saa­vu­ta sydän­tä”, jat­kaa tämä sama työ­ryh­män jäsen, joka on nyt pai­kal­li­nen pas­to­ri. ”Mut­ta äidin­kiel­lä­ni se kuu­los­taa aivan toi­sel­ta ja luon­te­val­ta.”

Puhe­lui­ta Sipe­rias­ta

Eräs toi­nen pit­kä­ai­kai­nen kään­tä­jä, joka on myös pas­to­ri, muis­te­lee: ”Sen jäl­keen, kun psal­mit ja sanan­las­kut oli jul­kais­tu äidin­kie­lel­lä­ni, aloin saa­da monia puhe­lui­ta Sipe­rias­ta. Jot­kut kan­saa­ni kuu­lu­vat ovat lii­ke­mie­hi­nä siel­lä, ei vain kau­pun­geis­sa vaan myös maa­seu­dul­la. Heil­lä on siel­lä kaup­po­ja ja eri­lai­sia myy­mä­löi­tä. He eivät ole yleen­sä uskon­nol­li­sia, vaan mel­ko välin­pi­tä­mät­tö­miä uskon­non suh­teen. Jot­kut ovat kuul­leet vain joi­ta­kin suus­ta suu­hun kul­keu­tu­via aja­tuk­sia uskon­nos­ta ja jot­kut kat­so­vat ole­van­sa uskonn­ot­to­mia. Mut­ta sin­ne on levin­nyt huhu, että hei­dän kie­lel­lään on uusia teks­te­jä, ja he soit­ta­vat pyy­tääk­seen mei­tä lähet­tä­mään heil­le jota­kin luet­ta­vaa äidin­kie­lel­lä. Lähe­tim­me heil­le sik­si tämän ver­sion psal­meis­ta ja sanan­las­kuis­ta. He soit­ti­vat uudes­taan ja ker­toi­vat rakas­ta­van­sa näi­tä teks­te­jä. Kaik­ki nämä kaup­pi­aat istu­vat liik­keis­sään ja luke­vat psal­me­ja ja sanan­las­ku­ja!

 ”Tun­tuu sil­tä kuin oman kan­sam­me enti­sai­ko­jen tari­nat ovat alka­neet puhua meil­le”, he sano­vat. ”Aivan kuin nämä oli­si­vat juu­ri nii­tä ker­to­muk­sia, joi­ta van­hem­pam­me ja esi-isäm­me eivät ehti­neet ker­toa meil­le suul­li­ses­ti. On hyvin ikä­vää, ettei­vät van­hem­pam­me ole enää elos­sa. He oli­si­vat olleet mie­lis­sään kuul­les­saan näi­den kir­joi­tus­ten sana­muo­don. Emme tie­dä, tulee­ko meis­tä jos­kus kris­tit­ty­jä, mut­ta sydä­mem­me vetää mei­tä äidin­kie­lem­me puo­leen. Kuu­lem­me sen niin syväl­le mene­vä­nä näis­sä vii­sau­den sanois­sa, tari­nois­sa ja juo­nis­sa.”

Psal­mit oppi­ma­te­ri­aa­li­na

Kir­ja vai­kut­taa ole­van hyö­dyk­si myös opet­ta­jil­le useil­la alueil­la, joil­le kie­len puhu­jat ovat siir­ty­neet. Joil­la­kin seu­duil­la kou­luo­pe­tus­ta on omal­la kie­lel­lä, ja opet­ta­jat käyt­tä­vät nyt laa­jas­ti sekä Uut­ta tes­ta­ment­tia että psal­me­ja ja sanan­las­ku­ja omien oppi­tun­tien­sa mate­ri­aa­li­na.

On tapah­tu­nut jota­kin mie­len­kiin­tois­ta. Näim­me, miten äidin­kie­li­nen raa­ma­tun­kään­nös herät­ti yhden ihmi­sen sydä­men eloon. Juu­ri tämä sai useat ihmi­set ryh­ty­mään kään­tä­jik­si eri­tyi­ses­ti tähän pro­jek­tiin. Se taas vai­kut­ti työ­ryh­män jäsen­ten etäi­siin suku­lai­siin, jot­ka ovat hajaan­tu­neet muil­le alueil­le, ja ins­pi­roi uusia tule­via kään­nök­siä. Omal­la äidin­kie­lel­lä ajat­te­le­mi­sen voi­ma val­mis­taa tie­tä muil­le aja­tel­la omal­la kie­lel­lään ja elvyt­tää sydä­met.

Tanya Prok­ho­ro­va

Kään­nös: Riit­ta Bon­ny

Läh­de: 

T. Prok­ho­ro­va, 2020, Glimp­ses of the Glas­sy Sea (Moscow: IBT).