Tataa­ri­lau­la­ja Elzan per­heen­jä­se­net oli­vat täy­sin välin­pi­tä­mät­tö­miä Elzan yrit­täes­sä ker­toa heil­le Jee­suk­ses­ta tai Raa­ma­tus­ta venä­jän­kie­li­sen raa­ma­tun­kään­nök­sen avul­la. Jos­kus he jopa pois­tui­vat huo­nees­ta. Sit­ten Elza kuu­li, että koko Raa­mat­tu oli saa­ta­vil­la tataa­rik­si.

Hän hank­ki Raa­ma­tun, mut­ta kos­ka hän ei puhu tataa­ria suju­vas­ti, hän luki sitä illan toi­sen­sa jäl­keen itsel­leen ääneen. Sit­ten kun hänes­tä tun­tui, että hän osa­si lukea riit­tä­vän hyvin, hän yrit­ti jäl­leen ker­toa Raa­ma­tun sano­maa per­heel­leen.

”Istuu­duin ja sanoin: ’Kuun­nel­kaa­pa tätä’, ja rupe­sin luke­maan. Per­heen­jä­se­nis­tä­ni yksi toi­sen­sa jäl­keen kään­tyi kuun­te­le­maan. He oli­vat ihmeis­sään, kun he kuu­li­vat Juma­lan sanaa omal­la kie­lel­lään.

”Vii­me viik­koi­na olen voi­nut usein puhua per­hee­ni kans­sa Her­ras­ta. Jopa itseä­ni on yllät­tä­nyt se, kuin­ka Raa­ma­tun kuu­le­mi­nen omal­la kie­lel­lä on avan­nut per­hee­ni sydä­met hyväl­le sano­mal­le.”

Pyhä kir­ja toi sovun

Kun Elzan mies Timur alkoi seu­ra­ta Kris­tus­ta, Timu­rin isä, joka on mus­li­mi­joh­ta­ja, sanoi, että oli­si parem­pi, ettei hänel­lä oli­si ollen­kaan poi­kaa, kuin että tämä jät­täi­si hei­dän uskon­ton­sa. Isä ei ollut puhu­nut pojal­leen vuo­siin.

Sit­ten Timur kuu­li, että Raa­mat­tu oli juu­ri pai­net­tu tataa­rik­si. Hän hank­ki kir­jan itsel­leen ja luki sitä innok­kaas­ti. Jon­kin ajan pääs­tä hän päät­ti, että lah­joit­tai­si Raa­ma­tun myös isäl­leen. Hän ei tien­nyt, miten tämä rea­goi­si, mut­ta ajat­te­li, että näin hänen kuu­lui­si teh­dä.

Kun Timur sit­ten tapa­si isän­sä, hän sanoi heti: ”Isä, olen tuo­nut sinul­le pyhän kir­jan.” Isä tart­tui kir­jaan molem­min käsin ja ymmär­täen, mitä hän piti käsis­sään, pai­noi sen otsaan­sa vas­ten, suu­te­li sitä, ava­si sen ja alkoi lukea.

Sopu on palan­nut isän ja pojan välil­le, ja he kes­kus­te­le­vat yhdes­sä sii­tä, mitä Timur lukee Raa­ma­tus­ta. ”Olem­me kii­tol­li­sia täs­tä uudes­ta kään­nök­ses­tä”, sanoo Elza lopuk­si. ”Emme arvan­neet­kaan, kuin­ka se muut­tai­si elä­mäm­me. Kii­tos arvok­kaas­ta työs­tän­ne kan­sa­ni ja per­hee­ni hyväk­si.”

Teks­ti: Mic­hael Greed

kategoriat Artikkeli