Protestanttisen lähetystyön isänä tunnettu William Carey (1761-1834) oli uuttera raamatunkääntäjä. Yhdessä Seramporen kollegojensa kanssa hän tehtaili nelisen vuosikymmentä kestäneen uransa aikana käännöksiä yli kolmellekymmenelle Intian kielelle. Ennen kuin kuitenkaan alamme kirjoittaa hagiografioita Careyn ja kumppaneiden toismaallisilta vaikuttavista käännöskyvyistä tai päivitellä nykyraamatunkääntäjien aikaansaamattomuutta Careyhin verrattuna, on viisasta tutustua muutamaan seikkaan, jotka ovat nousseet esiin tutkittaessa Careyn raamatunkäännösten laatua.
Careyn käännöksiä tutkinut William Smalley toteaa, että jos Careyn aikana olisi ollut moderneja käännöskonsultteja, he eivät olisi hyväksyneet paljoakaan, jos mitään, Careyn omista tai hänen johdollaan tehdyistä käännöksistä. Toinen tutkija H. L. Richard taas listaa Careyn käännösten heikkouden syitä. Nostan näistä esiin kolme. Ensiksi Carey virheellisesti oletti, että Intian puhuttujen kielten sanoilla on sama merkitys kuin vastaavilla sanoilla klassisessa sankritin kielessä. Tämä johti siihen, että hän saattoi kääntää Raamattua kielelle, jota hän ei itse asiassa osannut ja jota puhuttiin satojen kilometrien päässä hänen asuinpaikastaan. Toiseksi näyttää siltä, että hätäisen kääntämisen vaikuttimena toimi joissain tapauksissa tarve saada julkaisu aikaan ennen kilpailevaksi koetun käännöksen syntymistä. Esimerkiksi telugunkielinen käännös ilmestyi samana vuonna (1818) kuin selkeästi laadukkaampi paikallisesti tuotettu käännös samalle kielelle.
Kolmas ja kenties suurin syy käännösten heikkouteen oli sana-keskeinen lähestymistapa, jossa oletettiin että sanoilla on sama merkitys kontekstista riippumatta ja yhden kielen käsitteitä ilmaiseville sanoille löytyy yhdellä sanalla ilmaistava vastine toisessa kielessä. Tämä johti bengalin käännöksessä epäbengalilaisiin kollokaatioihin, siis kieleen, joka ei kuulosta äidinkielisen puhujan tuottamalta. Lähdekielenä toimineen King James -käännöksen lauseopin seuraaminen johti muun muassa siihen, että Careyn bengalin käännöksessä relatiivilauseet seuraavat englannin mukaisesti pääsanaansa (vrt. poika, joka parani) sen sijaan että bengalille tyypilliseen tapaan edeltäisivät sitä (vrt. parantunut poika). Careyn johtamassa siraikin kielen käännöksessä lauseoppi noudatti “epäluonnollisen tarkasti englantia” ja oli “hyvin väkinäistä ja kömpelöä”, “usein tuskin siraikia ollenkaan” (Shackle).
Vaikka Careyn käännösten teknisiä puutteita on toki helppo osoittaa nykykielitieteellisen jälkiviisauden valossa, täytyy muistaa, että Carey toimi kansankielten uraauurtavana puolestapuhujana ja Intian ensimmäisenä kulttuuriantropologina. Careyn tiimin laaja-alaisuus, ahkeruus ja periksiantamattomuus raamatunkäännöstyössä on ihailtavaa.
Teksti: Wycliffe-toimitus
Lähteet:
Richard, H. L. 2018. Some observations on William Carey’s Bible translations. International Bulletin of Missionary Research 42(3), 241-250.
Shackle, C. 1983. A Century of Siraiki Studies in English: From Wuch to Southern Lahnda. Multan, Pakistan: Bazm-e-Saqafat.
Smalley, William A. 1991. Translation as Mission: Bible Translation in the Modern MissionaryMovement. Macon, GA: Mercer University Press.
